Kurjaa on....

Ei nyt taas mäne ihan napilleen asiat.

Koska mun työvuoro alkaa siinä klo 20 kieppeillä niin yhteistreeneihin pääsee vähän nihkeästi. Tai pääseehän sitä mutta joutuu poistumaan niin aikasin ettei siitä ole iloa kellekään. Tai onhan se kiva kavereita käydä morjestamassa silloin tällöin.

Tosin voi vaihtoehtoisesti tehdä myös niin että kehittää jonkin ongelman, kuten vaikka rikkoo autonsa ja soittaa sitten kaverit hätiin. (Kiitos vaan avusta, Pekka ;)) Näin tulee morjestettua vanhoja tuttuja sekä tavattua uusia mielenkiintoisia persoonia. Että jotain hyvää sitten kai tässäkin.

Agitreenit jäi välistä koska autolla ei pääse minnekään. Töihin kuljen bussilla mikä tarkoittaa 50min työmatkaa suuntaansa. Mikä taas tarkoittaa 13,5h yksinoloa koirille. Ja että sitä vähääkään ei treenata; tulen töistä, käydään lenkillä, menen nukkumaan, käydään lenkillä, menen töihin... Onneksi J on todennäköisesti kotiutumassa huomenna niin on edes yksi harmi vähemmän.

Eteenmeno on nyt meillä tän hetken projekti, sen kanssa olen lepsuillut ja se näkyy. Molemmat kyllä irtoavat hvyin mutta mistään muusta ei sitten olekaan takeita. Helmin kanssa palataan reilusti taaksepäin jotta saadaan etenemisestä taas suora.
Helmillä on edessä sekä viesti- (Hw pk-mestis syyskuussa) että tokokoe (hw tokomestis 27.7.) joten treenitaukoiluun ei nyt olisi juuri varaa.

Ketkulla ei ole kokeita suunniteltuna, enkä toistaiseksi suunnittelekaan ennen kuin tilanne tästä vähän järkiintyy. Lisäksi sillä on taas selkä/niska jumissa ja kipeä. Liikkumisessa se ei mitenkään näy mutta se on alkanut taas hieroa selkäänsä lattiaan ja lihakset ovat ihan kovat. Mutta ruokahalu sentään on palannut kun Hempukan juoksu loppui. Nyt syö taas normaalisti. Hyvä niin, selkäranka törröttää jo suht ikävästi.

Molemmat on nyt sitten kesäajan kokeeksi takaisin nappularuokinnalla. Lähinnä siksi että ei tarvitse kuskata lihoja sinne tänne mukana reissatessa. Ja sitten ihan että nähdään onko mitään eroa raakaruokintaan verrattuna.

Ai niin. Myöskin kuvat odottavat käsittelyä ja kotisivut päivitystä kun en kotona ehdi muuta kuin nukkumaan/ulkoiluttamaan koiria. Jospa ensi viikonloppu ehdittäisiin olla kotona eikä reissussa niin saisi nekin pois päiväjärjestyksestä.

Esineet kadoksissa

Pitkästä aikaa muistin treenata esineruutua. Jotenkin täysin unohtunut tuo homma.

Helmillä pari päivää sitten ex-tempore yhdellä esineellä. Huomasi kyllä että ei ihan loppuun asti suunniteltu: huonosti tallattu, liian pieni alue, esine huomaamatta tantereelle eikä juuri minkäänlaisia valmisteluja koiralle. Vahvasti se työskenteli ja esineenkin löysi. Joutui tosin etsimään sen toisenkin kerran kun tuli niin tohkeissaan luoske että hukkasi esineen matkalla. Haki uudelleen ja vasta viimeiseksi tarkisti sen etukulman johon esine oli tipahtanut.

Seuraavana päivänä kolmella esineellä molemmille. Ketkulla samaa varmaa työskentelyä kuin aiemminkin. Pari kertaa meni alueelta pitkäksi mutta palasi hetimiten ilman käskytystä takaisin ja toi kaikki esineet, keskimmäinen tuli ekana, etu-ja takakulmat teettivät vähän enemmän töitä.

Helmin kohdalla ehdin ilakoida liian aikaisin. Edellisenä päivänä sitä vauhti oli mutta nyt näytti taas siltä kuin aiemminkin. Eli koko ajan on tekevinään töitä ja se yksi esine nousee mutta muuten ei tahdo tulla mitään. Tuuli nosti hajua alueen yläpuolelle, kävi siellä muutaman kerran ottamassa vauhtia. Yhden kerran sai käskeä takaisin, muuten palasi oma-alotteisesti. Takaoikealla kävi haistelemassa esinettä mutta meni yli. Keskeltä toi. Etuvasemmalta löysi esineen, haisteli ja meni yli. Ajattelin että eikö muka tajunnut kun oli kovaa muovia. Tajusi muttei jsotain syystä kelvannut. Uudelleen lähetettynä pyöri pitkään etuvasemmalla mutta varoi menemästä ihan esineen viereen. Lopulta kävi suullisesta painostuksesta hakemassa sen (=tiesi siis kyllä koko ajan missä se oli). Takareunaan ja yli irtosi hyvin mutta esineen uudelleen löytö tuotti ongelmia. Löytyi kuitenkin lopulta mutta tarvitsi taas käskytystä että otti ja toi.

Tähän täytyy nyt paneutua.

Ensimmäinen Egerian kennelpäivä

Pentuset palasivat synnyinseudulleen kun Team Egerian kokoontui 14.6. Kannonkoskella. Ihan kaikki eivät paikalle päässeet mutta loput olivat sitäkin aktiivisempia. Alunperin suunniteltu koko viikonloppu kutistui yhteen päivään mutta paljon sitä kerettiin siinäkin. Yllättävän hyvin naperot jaksoivat koko päivän aktiviteetit. Saattoivat olla kotimatkalla hiukan väsyneitä, mutta eiköhän taas kotona jaksettu remmastaa...

Aamupäivä meni tottistellessa ja kuvia räpsiessä. (Tulossa)
Ruuan jälkeen vuorossa oli koiratoto. Reipasta räpiköinti ylämäkeen. Matkalla ollut mutka aiheutti viivästyksiä monelle kun omistaja ennätti kadota näkyvistä. Ihan vertailukelpoisia ajat eivät sikäli ole. Paremmalla onnella ensi kerralla ;) Ehdottomana voittajana selvisi Myytti, jonka ajaksi kellotettiin tasan 10s! Pistäen siis paremmaksi kuin aikuiset koirat: Helmi 12s ja Hertta 12.6s. Pennuista seuraavana viuhahti Elsa ajalla 13s. Elsa pinkoi matkan vielä kahteen kertaan kommunikaatioerheen vuoksi vain pienellä huilitaolla.

Rankan juoksuosuuden jälkeen juostiin lisää eli vuorossa oli viestiä. Jokainen osoitti olevansa hoffi ja sukunsa vesa: hippulat viuhuen painettiin menemään ohjaajien välillä. Kenenkään ei tullut mieleenkään poiketa matkalla minnekään. Myytti muodosti pienen poikkeuksen; se juoksi äiteensä tassunjälkiä ja kirmasi molemmissa päissä ohjaajan ohi äiskän nenän alle. Kun Helmi vietiin tarpeeksi kauas (ja siis _kauas_) niin siltäkin löytyi jarrut jo ohjaajan kohdalla. Ainakin mulla oli todella hauskaa seurata intopiukkana pinkovia hoffilapsia joten viesti pysyttelee ohjelmistossa tulevissakin tapaamisissa. Tiedä vaikka saataisi uusia harrastajia lajiin ;)

Kahvittelun ja huilitauon jälkeen oli vielä paikalla olijoille jälkirääkki. Tasoon nähden taisi Helmillä olla "heikoin" suoritus ;). Tytöt (Myytti&Ruska) teki hienoa ja tarkkaa työtä vaikka kokemusta ei paljoa vielä olekaan. Hakukoira -Panu oli vähän sitä mieltä että ilmavainulla sitä on ennenkin pärjätty.

Mukavaa oli ja toivottavasti tavataan pian uudelleen!

Rokkis

Postissa tuli muistitikku jossa oli kuvia ;) Tässä esimakua...



Rokkis ja Jyväskylästä saadut palkinnot. Kuvaajana Niina/Mika Tiainen.

K: Mukaseuraamista

Eli käännöksiä, peruutuksia, sivuaskeleita... Erinomaisesti meni kaikki. Olen todella tyytyväinen, Ketkun reagointi oli nopeaa ja täsmällistä ilman mitään ylimäärästä säätöä. Ainoa viba tuli askelissa vasempaan; pylly ei mennytkään heti lattiaan. Korjattiin ja hyvin toimi sitten.

K: ruutu, merkki ja tunnari

Työyön ratoksi vähän tokoilua. Liukas lattia ja voimakkaat hajut toivat uutta haastetta.

Merkki meni näistä parhaiten. Koira irtoaa hyvin merkille, muttei mennyt ihan kunnolla sen taakse. Tarpeeksi kuitenkin saadakseen palkkansa.

Kun palkka on ruudussa koira menee suoraan ja epäröimättä lähetyssuunnasta tai häiriöistä riippumatta. Tyhjään ruutuun lähtee hiukan epävarmasti ja palkkaa hakien. Onnistui kuitenkin ja sai palkkansa perässä. Lopuksi keräili kaikki tötteröt mulle, jos siitä sais vielä lisää...

Nyt sitten nähtiin sekin päivä että tunnari meni perseelleen. Eka kerta ikinä. Palikoita vain 4 ja suht kaukana toisistaan.
Oli intopiukkana lähdössä kun näki palikat lattialla. Jouduin käskyttämään pysymään sivulla seurauksena että ei lähtenyt ekalla käskyllä etsimään omaa. Kun lopulta lähti, käytti paria suussa ennen kuin toi väärän. Lähetin hakemaan uudelleen, toi väärän. Otin oman palikan, vein sen kauemmaksi, lähetin ja palkkasin.
Uudet pulikat ja koira yritti kerätä kaikki suuhunsa, luovutti ja toi väärän. Se siitä sitten.
En tiedä onko sen hajuaisti edelleen lomalla antibiootin/tulehduksen/kivun takia vai häiritsikö sitä muut hajut vai mistä ihmeestä oli kyse. Mitenkään suoranaisen pontevasti se ei nenäänsä yrittänytkään käyttää.
Lisäys: Noi kapulat on olleet pakastimessa (ainoa paikka jossa ne varmasti pysyy hajuttomina) ja liekö siitä johtuu että noi tuoksuu nyt sulaneena todella voimakkaasti puulta jopa omaan nenään. Täytyy viedä ne varastoon seuraavaksi.

Yritän joka tapauksessa saada huomenna elukkatohtoria kiinni tuon väsymyksen ja syömättömyyden takia. Katsotaan sitten eteenpäin.

Työkoira on aina työkoira

Ketku on jälleen tehnyt uuden aluevaltauksen, tälläkertaa mummojen kaverina. Hemppa on isännän ja muksujen seurana maalla joten en raaskinut jättää pikkujäppistä liki 12 tunniksi yksin kotiin. Niimpä se lähti mun seuralaiseksi yövalvontahommiin.

Hiukan mietitytti että kuinka paljon joutuu käskyttämään että vauhti pysyy sallittujen rajoituksien sisäpuolella. Täällä on vissiin tunnelma kaikinpuolin niin verkkainen että ei ole tarvinnut kertaakaan käskeä hiljentämään tahtia. Mun syliin se välillä kiipeää mutta mummojen kanssa tyytyy olemaan ihan vaan jalkojen juuressa. Käsimerkit toimii näköjään sen verran hyvin myös täällä että mä olen täällä ihan yhtä hiljaa kuin muulloinkin. Lisäksi se yllättävän pian itse oivalsi että sen ei ole suotavaa mennä tällä hetkellä mummojen huoneisiin ellei sitä pyydetä: mun kiertäessä huoneissa se jää oven ulkopuolelle maate odottamaan ilman käskyä.

En voi sanoa että täällä olisi aiemminkaan pelottanut olla mutta kummasti tuo karvahupulainen tekee olon kotoisammaksi. Eikä jokaista raksahdusta tarvitse jäädä kuuntelemaan niin tarkasti; koirasta kyllä näkee milloin joku on liikkeellä. Mukavaa, taidan ottaa jatkossakin assistentin matkaan...

Höpörontit kisoissa

Ei siis omat. Hoffeilla oli edustusjoukkueet sekä pk-rotumestaruuksissa Lahdessa että tokon SM-kisoissa Oulussa. Hienoa että saatiin porukka kasaan molempiin.

Lahdesta irtosi pronssia joukkueella:
Suomen Hovawart ry.
PAJÄ 3 Hwu Hovarian Netzer, Anu Hatunpää 196p.
PAHA 1 Hwu Soffahoffin Geezer, Eeva-Liisa Luukkonen 286p.
PAHA 1 Hwu Elliegårdens Black Rudi, Helena Prepula 255p.
Yhteensä: 737p.

Tokoilut:
Stelmo's Frisco/ Katri Ursin (ALO) - 157.83
Gierrat Cohkka/ Kati Nevala (AVO) - 145.5
Zarafina's Basil/ Margareetta Nyholm (AVO) - 122.5
Hoffen-Haus Kirsberry/ Tiina Kanto (VOI) - 235.5
yht. 538,83 sij. 27/45

Onnea kaikille!

Äitinä on siistii!

Saa ihan yksinoikeudella siivota kaiken vähääkään epäilyttävän materiaalin. Tänäänkin sitä ehti kertyä monessa muodossa ja useaan kertaan. Yksi oksensi, toinen pissi ja kolmas ripuloi pitkin lattioita. Puhumattakaan siitä että pissalammikkoa oli yritetty "kuivittaa" levittämällä viereisestä ruukusta monta pientä kourallista multaa pitkin lattioita.

Osa tuotoksista oli lasten, osa koirien -tai siis koiran - mutta yhtäkaikki; kyllä äiti siivoaa. Pesee lattiat, tavarat, lapset ja koirat. Kun jaksaisi vielä pestä itsensäkin...

Sitä paitsi kun "perhe-elämä on pyllystä" -tukihenkilöni loistaa poissa olollaan, niin fyysisesti kuin nettilinjoiltakin niin tässä on se vaara että tähän tottuu. Levitetty multa aiheutti hammastenkiristystä ja pientä äänen korotusta mutta sekin lähinnä siksi että kyseessä oli mummon jo aiemmin pienten käsien osallistumisesta nauttimaan päässyt kukka... Muu sujui rutiinilla ilman sen kummempaa irvistelyä.

Tällä kertaa ei voi kyllä isäntää moittia että olisi jättänyt mut selviytymään yksin. Juoksi sisälle heti kuultuaan avokkaansa rääkyvän puhelimeen että "Tule auttamaan! Nyt heti..!" Asian oikea tila = pari nälkäänsä ja väsymystänsä huutavaa tenavaa ja puoli huushollista paskaa- taisi selvitä vasta oven sisäpuolella. Kiitettävää että kantti piti ja mies ruokki jälkikasvunsa suuremmitta kuittailuitta. Siivous jäi äiti-henkilölle, neuvotteluja ei käyty. Tosin tarjoutui tuo kaikkien herrasmiesten isä toki auttamaan lopulta siinäkin. Ihan oma-aloiteisesti ehdotti että emäntä ottaisi kersansa, koiransa sekä likaantuneet tuotteet ja menisi navetan seinustalle riviin seisoksimaan. Puhdasta tulisi kyllä...

Pieni paimenpoika vaan.

Ketkula kävi tänään tutustumassa lampaisiin ja vuohiin Kuttukuussa Vehmersalmella. Mulla ei itseasiassa ole aavistustakaan että miten meillä meni x) Ketkulla oli ainakin vauhtia ihan liikaa ja se kuulemma on se mihin keskitytään ensin jos paimennusta jatketaan. Rakettina se väsyttää itsensä ihan liian aikaisin jotta se oikesti jaksaisi paimenen hommia. Jotain ideaa paimentamisesta itsestään sillä ilmeisesti Sinikan mielestä oli. Laumasta irtautuneita otuksia se lähti aina omatoimisesti ajamaan takaisin oikeaan suuntaan. Lauman takana viisaroiminen onnistui hetkittäin oikein mallikkaasti mutta piti sitä kerran sukeltaa keskelle laumaakin, en tiedä tajusiko edes tehneensä pahan mokan ;) Maahan meno ei todellakaan ollut hanskassa vaikka normaalisti tippuu pitkästäkin matkasta ekalla käskyllä. Nyt kun oli lampaat mun ja koiran välissä niin esiintyi pientä valikoivaa kuuloa. Mennään! ja kaikki! kehoitukset kyllä meni salamana perille mutta maahan ei sitten millään, käskyn toistuessa alkoi väistellä; katseli taivaalle ja käänsi mulle selkäänsä. Argh. Ja maahanmenoa etäällä ohjaajasta oli erityisesti harjoiteltu tätä tilaisuutta varten. Mistään sitä ei kyllä huomannut.
Sanallisten käskyjen tehosteeksi otettiin kolinapurkki ja sitä käytettiin maahanmenon ja hidastamisen käskyjen vahvistajana. Saman asian olisi kenties (?) ajanut tuttu ja turvallinen perkule! mutta sitä ei ollut suotavaa käyttää.

Ketkuhan hoiti homman täysin liinassa ollen, ensin minä pitelin kiinni ja Sinikka oli lauman toisella puolen ja sitten vaihdettiin päikseen. Apuna meillä oli koko ajan paimennuksen ammattilainen, Vili -bc.

Kuttukuussa olikin "aussiepäivä" sillä meidän lisäksi siellä oli sattumalta kaksi joensuulaista aussiekoirakkoa sekä meidän matkaseurana toimineet Myy, Buddy & Hanne. Mielenkiintoista katsottavaa siis riitti. Buddy ansaitsee spesiaalimaininnan siitä että kävi viimeisenä näyttämässä että näin se homma tehdään, paimenen poika kun on ;). Eikä ollenkaan paskasti Myyltäkään, kaunista katsottavaa.

Tässä vaiheessa on vielä niin pihalla touhusta että uudestaan on päästävä katsomaan josko sitten menisi omaankin ymmärrykseen hommasta jotain. Täytyy sanoa että mukava paikka oli, paimennettavista huolehdittiin kunnolla eivätkä ne stressanneet mistään. Ainoa stressaaja taisin olla minä siinä vaiheessa kun lampaat tilsi varpaille ja tulin saarretuksi lauman keskelle x) Viimeistään elokuussa uusitaan Bywaterin paimennusviikonloppuna samassa paikassa. Toivottavasti päästäisiin jo aiemmin.

Ponteva Panu

Paviaani!

Panu (Egerian Avalloc) 10kk oli kylässä muutaman päivän. Vauhdikas "pieni" koirapoika. Ensimmäisenä päivänä vakavasti harkitsin josko lykkäisin sen varastoon viikonlopun yli... Mutta kun koira asettui taloksi ja huomasi etten lipsumisia hyväksy niin asia harvinaisen selvä. Sen jälkeen se oli oikein mukava nappula.

Viettejä ja vauhtia tuohon on pakattu kyllä tiukkaan. Jopa niin tiukkaan että välillä meinaa väkisin purskahdella yli. Jospa varoventtiilit vanhemmiten toimisivat vähän hillitymmin. Harrastuskoirana oikein kiva mutta sohvankoristeena taatusti painajainen. Eve & Antti hakivat vilkasta harrastuskoiraa joten siitä saitte. Mitäs tilasitte! Hyvältä tuo yhteistyö näyttäkin, lisää vaan samaa rataa.

Tehtiin mm. muutama eväsjälki viikonlopun aikana. Töhötykseltä ei meinannut idea alkuun mennä perille mutta kyllä sieltä sitten vähän jäljestystäkin saatiin esille. Lopulta bongasi jäljen vielä ihan itse kun leikitin sitä nurtsilla ja annoin mennä vapaana autoon. Juoksi mun tekemän jäljen vierestä, ei muuta kuin liinat kiinni ja takaisin. Eli jospa sinne pieneen pääkoppaan olisi jotain mielikuvaa jäänyt, nyt vaan ahkerasti kotona harjottelemaan!

Niskajäykkyyttä ja muita vaivoja

Ei hyvin mene Ketkulla, ei. Ensin oireili selkälihakset ja nyt sitä on paiskattu nielutulehduksella. Rajulla sellaisella. Torstaina käytiin Mallatilla näyttäytymässä ja hakemassa Synulox-kuuri. Sanoi että treenata voi jos koira vaan jaksaa.

Perjantai ja launtai käytiin vielä peltojäljen tapaista ajamassa ja lauantaina sen verran tottistelemassa että kaveri sai pari kuvaa räpättyä. Lauantaina ei esineitä nostanut enää kunnolla ja ote patukasta oli normaalia väljempi joten nyt saapi huilia sitten sairastelunsa ajan rauhassa. Tänään huomasi aamulenkillä miten antibiootit poitsua väsyttää: reilun vartin metsässä juoksun jälkeen koira oli ihan väsy. Syödä ei myöskään enää halua. Vain nakki ja broiskun siivet menee alas, ei mikään muu. Jospa se levolla ja lääkkeillä asettuisi.

Hieronnatkin on nyt tauolla tuon tulehduksen takia. Viimeksi Erikan käydessä selkä oli ok mutta niskassa oli pientä jumia ja takajalat edelleen aika kovat. Hmmmm, kuvaa katsoessa voi miettiä että mistä hitosta niitä lihasjumeja tulee....? ;)