Kotisivutuskailua

Noni, tekstit alkavat olla likimain valmiit. Englantiversiot pitää tarkistuttaa ja koirien omat sivut vielä miettiä. Logokin on kohta valmis.

Sitten ei puuttuisi kuin ulkoasu. Niin, se helppo ja nopea osuus jossa J tekee sen isoimman työn. Niin kai. Kotisivun ulkoasun päättäminen onkin helppo nakki sellaiselle joka ei löydä edes mieleistään väriä blogille... Piis of nakki, ei mitään ongelmaa. Voi helkkari...

Aamutokot

Tulin töistä kotia ja mua oli vastassa pieni aussiepainajainen tyrkyttämässä seuraamista ja vinkulelua. Kato miten hienosti mä teen, sä voit palkata mut tällä... Mikäs siinä auttaa muu kun käydä takapihalla antamassa koiralle töitä. Vinkukrokon tosin vaihdoin narupalloon ;)

Loistava 5minuuttinen. Ketz tarjosi erittäin nopeaa ja hyvää perusasentoa ja tarkkaa seuraamista. Ekassa täyskäännöksessä etääntyi etuviistoon vähän turhan paljon mutta muut käännökset ok.
Seuramisesta maahan oli paras ikinä! Se tippu suorilta koivilta. Seisomisessa pysähtyi mutta siirsi sitten toista etujalkaa jonkin mun liikahduksen tmv. takia mutta ei sen enempää.
Vielä pari askelta hienoa seuraamista. Samoin askelet oikeaan ja vasempaan meni ok. Luoksetulo 10 :) Mahtava aamufiilis tuli. Edeltänyt ketutus katosi saman tien.

Helmin kanssa tein ihan inan verran seuraamista josta sai paljon namipalkkaa ja vapautuksen ruokakupille. Lopussa alkoi jo näyttää hyvältä.

Vetehen tekevi mieli.

Käytiin Eekun kanssa katsomassa VEPE-treenejä ja tietysti iski hirveä hinku päästä kokeilemaan.
Helmiä tuskin veteen meno saati veneestä hyppääminen kiinnostaa mutta Ketku varmaan rrrrakastaisi tuota hommaa...

En tiedä päästäänkö enää tänä kesänä lajia kokeilemaan mutta viimeistään ensi kesänä yritetään ottaa ohjelmistoon :)

Tokomestaruuskisa

Huimasti 51p ja pisin nollarivi ikinä.

Paikkamakuu 0 (kolmannella käskyllä maahan)
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno 0
Luoksetulo 5
Seisominen 9
Noutaminen 0
Kaukot 0 (ei noussut)
Hyppy 6
Kokonaisvaik. 6

Emäntäkään ei ihan skarpeimmillaan ollut joten ei varsinaisesti jäänyt mieleen että mistä pisteet tarkalleen meni mutta kautta linjan perusajatuksena oli että koirat paskat nakkasi koko hommasta. Joko se ei tehnyt tai jos teki niin hyvin sinnepäin. Seisominen oli tän päivän juttu ja tarjosi sitä jo seuraamisen ja maahanmenon kohdallakin...

Sen periaatepäätöksen tein että yritän ottaa oman jännittämisen "lunkimmin". Ts. en panikoidu siitä enää lisää. Tässä tapauksessa koira oli niin kuitti että se mun jännittämien ei olisi varmastikaan merkittävästi enää vaikuttanut mutta mun jännityksellä on selvä merkitys koiran skarppiuteen. Että ei muuta kuin jännittämään seuraavaa koetta...

Tervakoskella

Hoffien päänäyttelyssä oli jälleen loistavat tunnelmat. Ja ihan kivasti meni muutenkin.
Helmille ERI (Denise Gaudy, Sveitsi) ja samoin Rokkikselle ERI (Elisabeth Kapsch, Itävalta). Suurkiitos Pasille & Petelle avusta herrasväen kanssa.
Hertalle EH (Sabine Kerschner, Itävalta).

Lisäksi on vielä erikseen onniteltava Tupua (Hofmarien) ehkä noin miljoonannen kerran :D Tilille napsahti mm. kasvattajaluokan 4. ja jälkeläisluokan voitto! On se Rita mahtava otus. Railalle ja Arille kuuluu myös oma osansa voitosta :)

Ja KeHon Ria (Damirazin Yön Valtiatar) uusi toissavuotisen suorituksensa voittaen koko päänäyttelyn! Hurjasti onnea Katri & Pasi!

Tokossa päästiin tekemään sitten varmaan ihan parikin ennätystä... Ensinnäkin Helmi teki oman pohjanoteerauksensa: 51p Sarjassa "koirasta näkee että se osaa muttei tänään jaksa" :(
Toiseksi kukaan tuskin on päässyt joukkuevoittoon moisella pistemäärällä :D Pytty on kuulemma tulossa (joutuu varmaan kaapin perälle nurkkaan häpeämään jottei tarvitse muistella ;)). Meillähän ei siis ollut osaa eikä arpaa joukkueen (KeHo2 "KeHosta irtautuneet") voittoon vaan kaikki kunnia ja maine kuuluu "vähän" paremmin hommasta suoriutuneille: Hofmarien Double O'Seven/ Maarit Junttanen (182p.), Kainhov Jewelry / Niina Siljander (214 p.) ja Huvimetsän Bastian/ Niina Sorvali (250,5p. ja Vuoden TOKOmestari!) . Onnea todellisille voittajille :D
Kasvattajakisassa Hayaklause ylti pisteillään kolmanneksi. KeHon mainetta kasvatti lisäksi mm. Zarafina's Basil/ Margareetta Nyholm 172,5 sijoittuen avoimen 2:ksi tasapistein voittaneen kanssa.

Selostus meidän osuudesta tulee myöhemmin.

Kokeeseen valmistautumista ja itsekritiikkiä

Hohviporukalla tokoilemassa palokassa.
Helmillä vire alkuun hyvä mutta latistui hiukan matkan varrella kun joutui odottelemaan meidän analysoidessa liikkeitä. Teki kuitenkin kaiken mitä pyydettiin. Tarkoitus oli ottaa n. puolet liikkeistä mutta sain silti ahnehdittua ja otettua kaikki paitsi jäävät.

Paikkamakuu pari minuuttia piilossa, ei ongelmaa. Maahanmeno hiukan hidas ja vino, ylösnousu hyvä.

Seuraaminen hmmm... riittävä. Parempaa kuin viime aikoina mutta paremminkin se osaa. Nyt kun on otettu paljon käännöksiä se ennakoi niitä. Jos vaan jatkan suoraan niin jo alkaa ihmettely että heihei, miksei käännytä. Seuraa myös mun eleitä tarkkaan (kontakti ei siis voi olla täysin kehno) ja on jo kääntymässä kun mä ehdin vasta ajatella asiaa. Lisäksi teen ylimääräistä steppausta käännöksissä mikä hiukan väljentää koiran käännöstä.
Mun vasen käsi on aina vaan ongelma. Se hakee edelleen paikkaansa. Jos saan sen sopivaan asentoon ja paikkaan niin oikea käsi jää ihan orpona heilumaan kun kaikki hallinta keskittyy vasempaan. Ja kun keskityn käteen, tuijotan/hiukan käännän päätä vasempaan -> koira ottaa itteensä ja väljyys kasvaa.

Nouto vieraalla, kevyellä kapulalla mikä aiheutti levottomuutta suussa. Nopea (joskaan ei niin räjähtävä kuin ennen) nouto, meinaa jäädä kauas mutta peruuttamalla ja kädellä ohjaamalla tulee oikeaan asentoon. Seuraavaksi perusnouto ilman apuja. Lähti viiveellä ja jäi reilun metrin päähän odottamaan. Kun mitään lisäapuja ei tullut, istui siihen.
Kokeiltiin ottaa ihan vain kapulan nostoa ja pitoa. Koira istumaan reilun metrin päähän, kapula varpaiden eteen ja käsky. Ei muuta valittamista mutta istuessaan H asettelee persaustaan niin että se jäi edelleen ihan liian kauas. Kokeiltiin uudelleen kapula jalkojen välissä, vieläkin hiukan kaukana mutta kuitenkin ylettyy kumartamatta ottamaan kapulan. Laitoin kerran vielä kapulan jalkojen väliin, n. kantapäiden kohdalle. Tästä H selvästi otti painetta jonkin verran ja noukki kapulan luimistellen eikä nostanut sitä mulle vaan meni maahan kapula suussa. Pyysin uudelleen tuomaan ja tokikaan koira ei enää ollut niin lähellä kuin jos olisi istunut suoraan.

Kaukot tekniset ok. Edelleen useimmiten nousee mutta varma se ei ole. Nyt tehdään joka ruualla useampi maasta istuminen. Pieni kippo evästä joka noususta. Syynä voipi olla sen käsimerkkihässäkän lisäksi liian paljon liian pitkiä sarjoja.

Hyppy. Mie olen taas ajautunut liian lähelle estettä. Ei se sinänsä ongelma ole mutta ikävää silti. Eka hyppy ok, istuu lähelle estettä -> miettii ennen takaisinhyppyä. Sain huomautuksen siitä että olen melko lähellä estettä joten uusi vähän kauempaa. Vaikka tuon hyppytyyli on vähintäänkin krhm, huvittava (suoraan ylös ja levitoiden yli) niin paremman ja vauhdikkaamman siitä (no yllätys) saa kun koira ehtii ottaa pari juoksuaskelta ennen hyppyä. Myöskin takaisinhyppyyn jäi enemmän varaa. Tässä ei pitäisi olla ongelmaa. Paitsi että jos yrittää varastaa esteelle ja saa uuden sivulle käskyn niin ei välttämättä lähde ensimmäiselllä hyppää-kehoituksella... Täytyy ottaa hyvissä ajoin seuraamaan jottei edes pyrkisi niin voimakkaasti esteelle.

Luoksetulossa haettiin vain vauhtia, ei muuta (ai mitennniin joku ottanut liikaa pysäytyksiä???) Leikitin patukalla ja juoksin pois. Vauhti oli ihan ok ja palkkasinkin sen suoraan siitä taistelulla. Patukan heitto olisi ollut vielä parempi vaihtoehto mutta eihän Hempua kiinnosta lentävä ja maahan mätkähtävä esineet. Nehän hiekkaantuukin siinä, yäk. Iän myötä näkyy lisääntyvän herkkyyskin...

Summa summarum: kiva että koira ei ollut täysi lahna (liekö ongelma sitten ainakin osittain todellakin liian köyhässä ruuassa, nyt on pari päivää saanut rasvan lisäksi myös extraprotskua kokeeksi) mutta mua niin KETUTTAA! Ei prkeles että tekisi taas mieli ripustaa hanskat naulaan. KAIKKI avoimen liikkeet oli talvella täysin kunnossa (no seuraamisessa hiottavaa) ja nyt niistä ei toimi mikään. Eikä voi muuta kuin katsoa peiliin. Mie en luota koiraan, jään jumiin/palaan vanhoihin huonoihin tapoihin, ahnehdin liikaa ja onnistun vielä jotenkin painostamaankin koiraa.
Jospa nyt ei kuitenkaan ihan jätetä leikkiä kesken mutta son fakta että enemmän tartten porukkareeniä tokon suhteen. KO:lle käteen mielellään sellainen rumaääninen torvi jota se voi töräyttää aina mun mokatessa xD

Huomiselle luoksetulon pysäytys, liikkeestä seiso, kaukot (lyhyet!) ja nouto.

Viikon vipatukset

Väsymys on painanut niin ettei ole saanut mitään aikaiseksi. Mitä tästä opimme? - Syö kunnolla, vaikka lapset ei olisikaan paikalla...

Treeneistä ei ole paljoa hehkutettavaa. Tän päiväiset agilityt onnistuin sivuuttamaan näppärästi nukkumalla ensimmäisen pommiin eikä täten ollut aikaa myöskään toiselle koska piti ennättää vielä kauppaan ennen töihin tuloa. Ei sillä että oisin vielä liikkeellä ollessanikaan ollut hereillä, saati kykenevä ohjaamaan koiraa. Että se niistä.

Viime viikolla oli muistaakseni ainakin Ketkun pekoilua. Tällä kertaa pistot ei olleet likimainkaan sitä mitä viime aikoina. Vähän vetämättömän oloinen oli. Omaan toimintaa sain kaksi hyvää muistutusta: etene keskilinjalla ja pidä suusi kiinni. Olen siis taas lipsahtanut vanhoihin tapoihini: kyttään koiran tekemisiä niin että unohdan liikkua ja jännitän rullan tuontia niin että hihkun ja huutelen täysin tarpeettomasti. Miten voikaan olla noin vaikeat muistaa? Kirjoittaisin että potkikaa persuksille jos vielä sorrun mutta kun tiedän että osa teistä käy tätä lukemassa eikä varmastikaan epäröi sitä toteuttaa niin jätänpä sanomatta ;O)

Helmin tokoilu takkuaa pahasti. Olen nyt monta päivää miettinyt mistä on kyse ja mieleen tulee vaihtoehtoina -liian kova treenaus (liian usein, liian paljon), valeraskaus (ei muita oireita kuin alavireys) ja sitten se että se ei ole saanut huomiota nyt kotona juuri laisinkaan vaan aina käydään kiireellä jossain treenaamassa. Ei sellaista rentoa yhdessä oleskelua laisinkaan. Siitä tosin ei ole tänä kesänä päässyt nauttimaan meidän perheestä juuri kukaan.

Joka tapauksessa Ämppä on löysä ja vireetön ja tietysti hoffien tokomestikset on parin päivän päästä eikä mikään liike toimi. Ke & to on treeninpoikasta, täytyy pilkkoa ja suunnitella treenit nyt erityisellä huolella. Perjantaina Ketku menee Miikalle viikonlopuksi, mumma tulee vahtimaan muksuja ja me loput suunnataan kohti Tervakoskea Hannan & Hertan kanssa. Jotenkin odotukset ei ole kauhean korkealla kun sunnuntaiksi on luvattu hellettä ja näyttely on edellisenä päivänä. Sateessa H toimii ihan kivasti mutta kuumuus syö motivaatiota :(

Ketkun tokoilut on sen sijaan taas ihan kohillaan :) Sitä voisi suunnitella vaikka syksyllä johonkin ilmoittavansa...

Helmin pikality

Rataa rakenneltiin tänään pitkään ja hartaasti x) joten meinasi tulla hiukan kiire. Liekö tieto siitä että aikaa on vähän ja se että olin jo pinkonut radalla Ketkun kanssa vähentänyt mun keskittymiskykyä ratkaisevasti kun ei meinannut multa onnistua mikään sitten millään. Helmikin meinasi jo turhautua kun akka vaan töpeksii eikä se ymmärtänyt että mitä mä kompuroin.

Otin alkuun vieraammat esteet yksitellen: muuri, okseri ja pussi. Epäröimättä meni kaikki.

Sarjassa oli hyppy x2, toinen n. 90 asteen kulmassa oikealla, muuri, kaarros vasempaan okserille, hyppy ja kulma vasempaan pussiin, hyppy x2.
Ohjasin ensin koiran edestä, jolloin se jäi mun oikealle puolelle. Hypyt vielä sujui mutta muurille ei taituttu millään, eikä muurilta okserille. Ekalla kerralla myös jäin odottamaan koriaa pussista ja ihmettelemään mitä sitten tekisinkään joten kaksi viimeistä hyppyä meni siksi plörinäksi myös.
Tovin tahkoamisen jälkeen muutettiin taktiikkaa niin että lähdin heti alusta ohjaamaan koiran oikealta puolelta, jolloin mun ei tarvinnut liikkua niin paljon ja saatoin kääntyä valssilla muurille. Vielä paremmin tämä sujui kun aloitin takaperin. Muurin jälkeen tuli katkos ja otin koiran uudelleen haltuun ennen jatkamista loppuradalle. Miulla oli nyt selvästi uskonpuute omaan etenemiseen joten en saanut koiraakaan etenemään.

Lopuksi otin vielä A:n, puomin ja kepit erillisinä. A:lla nami nousukontaktille sekä alastulokontaktin eteen; rauhallinen ylösnousu ja pysähdys alhaalla. Puomi meni ilman nameja, pysähtyi hyvin käskystä. Kepeillä sama kuin Ketkulla: meni ensin hyvin mutta sitten herpaantui. Nyt oli kuitenkin jo inan verran vauhtia suorituksessa, meinasi vain lopulta mennä höseltämiseksi molempien puolelta.

lentoKetku

Mikälie oikosulku ollut kun vasta nyt tajusin mennä Ketkun kanssa hobby-ryhmään vaikka suunnitelmahan oli mennä sinne jo silloin kun huomasin että joudun perumaan Ketkun vakiryhmän... No pääasia että mentiin edes nyt ja päästään vielä ensi viikollakin.

Vähän jännitti kun oikeampi ryhmä olisi varmasti ollut estevarmuus; eihän tuo elikko ole säännöllisesti harrastanut agia koskaan vaikkakin kaikki esteet on tuttuja. Ihan hyvin kaikki kuitenkin meni; pieni epävarmuus näkyi ohjaajaan keskittymisenä sekä irtoamisen vähyytenä. Ketz ei ollut ollenkaan varma että kuinka pitkälle eteenpäin se saa jatkaa vaan odotti ja seurasi ohjausta (liiankin) tarkasti. Liiankin siksi että mä tupeksin ohjauksen kanssa.

Keinulla, putkessa ja puomilla näkyi se että niitä on ketteryystelineillä harjoteltu. Puomilla ja keinulla oli pari lihapullan palasta varmistamassa että vauhti ei kiihdy liikaa mutta olisi varmaan mennyt rauhallisesti ilman niitäkin. Puomilla se oli hiukan hämmästynyt kun se olikin kiinteä eikä liikkunut kuten tavallisesti ;) Kepeillä harjotuksen puute taas selkeästi näkyi: ensimmäinen yritys oli hieno mutta siten meinasi mennä turhaksi säätämiseksi ja hyppelyksi.

Alkuun otin keinua muutaman kerran. Ensin lihapulla laskukohtaan ja keinun päähän, lopulta vain keinun päähän. K eteni rauhallisesti ja tarkasti, pysähtyi laskemaan keinua rauhassa vaikeki makupalaa enää siinä ollutkaan.
Kepeillä hyppy+kepit meni hienosti mutta kun aloin hiomaan pelkkiä keppejä niin ei enää mennytkään yhtä hyvin. Palkkion ajoitus ei ekalla kerralla ollut ihan kohdallaan ja vaatimusket liian suuret. Olisi pitänyt keskittyä pariin keppiin kerrallaan kun edellisestä on niin pitkä aika.

Varsinainen päivän rata oli melko pitkä joten otettiin se muutamassa eri pätkässä. Alkuun 2xhyppy + putki. Toinen hyppy oli ensimmäisestä katsottuna tiukasti oikealla ja siihen koira piti saada joko pakkovalssilla tai kierrättämällä se takaa. Olisin halunnut kokeilla pakkovalssia mutta päädyin sitten takaakiertoon koska en halunnut Ketkun kanssa kokeilla mitään itselleni uutta jottei se huomaisi epävarmuuttani. Takaakierto sujuikin ihan hyvin, vaikkei sitä tietääkseni/muistaakseni olla koskaan otettu. K on kuitenkin erittäin helppo ohjata jos vain ohjaaja kykenee hallitsemaan itsensä. Hypyltä putkeen oli ihan tuttujuttu.

Putken jälkeen oli vuorossa puomi ja hyppysarja. Puomille pistettiin muutama herkku vauhtia rajoittamaan. Rauhallisesti ja varmasti K meni ja pysähtyi kontaktille hyvin. Puomilta suoraan oli hyppy jonka jälkeen hyppy etuoikealle, takaakierto vasemmalle ja hyppy. Tässä mun ohjaukset meinasi takkuilla mutta selvittiin kuitenkin. Vasen käsi oli selkeästi Ketkulle vahvempi, jopa niin että se seurasi sitä liian tarkkaan ja pienikin virhe ohjauksessa näkyi koirassa heti. Oikea/molemmat kädet yhtäaikaa sen sijaan tuottivat toivotunlaisen lopputuloksen pienen harjoittelun jälkeen.

Lopuksi oli A, 2xhyppy ja putki. A:n kanssa näkyi sunnuntain mokailut ja koira mm. kiersi sekä palasi kerran harjalta alas. Kun vietiin yhdessä nami loppukontaktin eteen niin ylitys oli hyvä. Nami olisi varmaan saanut olla kontaktilla jottei olisi ollut niin suurta kiusausta laskea myös takapäätä maahan saakka. Kerran nostin pyllyn takaisin ylös eikä ja sen jälkeen se pysyikin siellä. Malttoi hyvin odottaa kontaktilla hyppylupaa. Eka hyppy meni hienosti mutta toisen kohdalal takkuili (vasemman käden ohjaus ja käsi liian lähellä mua, minä väärässä kohdassa ->kiersi), myöskään putkeenmeno ei mennyt ihan nappiin. Kun löysin oikean kohdan sekä kropalle että kädelle niin esteet ylittyi hienosti (tosin 2:sella taisi hypätä tolpan yli?) ja putkeen meno myös. Siihen oli hieno lopettaa!

Koira oli selkeästi innoissaan mutta hiukan hämillään, kunhan varmuutta tulee molemmille niin meno varmasti paranee :)

Raunioilla hela dagen

Tehtiin porukalla reissu Tampereen raunioradalle. "Muutama" tunti saatiin kulumaan. Hienoa oli, olisi kiva päästä ennen talvea uudelleen.

Ketkun työskentelyyn olen varsin tyytyväinen, se teki innolla loppuun asti.
Ensin päästin sen vapaana alueelle kulkemaan jotta nähdään kuinka se liikkuu moisella vaihtelevalla alustalla kun ei ole koskaan tuolla ollut. K liikkui varmasti ja rauhallisesti, irtaantui kauaskin kuljeskelemaan, tarkasteli itsekseen koloja ja putkia. Hyvin ylittyi sekä betonimöhkäleet, kaapeliputket, auton tuulilasit ja metallilevyt. Yhtäaikaa irrallaan kuljeksiva Laki -juniori tai alueella olevat narttujen pissat eivät juuri häirinneet tutkimusmatkaa.


Varsinaisessa harjotuksessa tarkoitus oli saada alue käytyä läpi ja ukot ylös suhteellisen vähällä koiranohjaamisella. Sen verran lähettelin eri suuntiin että sain sen tarkastamaan alueen suhteellisen kattavasti mutta ei kuitenkaan varsinaisesti pistottaen. Tärkeintä oli hyödyntää voimakasta tuulta.

Alueella oli kolme ukkoa joiden sijainnin tiesin suurinpiirtein. Tein etsintäsuunnitelman ja aloitettiin käymään aluetta läpi tietoisesti tuulen puolelta. Lähetin koiran oikealle ja se upposikin yllättävän hyvin tarkalleen osoitettuun suuntaan ja alueen reunaan saakka. Sieltä pyysin sitä jatkamaan vielä eteenpäin. Hyvin etsi aina raja-aitaa myöten. Sitten pysäyttämättä lähetys alueen keskelle. Merkkasi keskellä ensimmäisenä olevan rojukasan melkein heti ja tarkemmin tutkittuaan uudelleen. Ei kuitenkaan paikallistanut kasan toisella puolella tuulen alla putkessa olevaa maalimiestä. Lähdettiin jälleen etenemään ja koira saikin heti perään uuden hajun äskeisestä maalimiehestä, löysi ja ilmaisi. Näytölle meni ok, pienen ylimääräisen kiepahduksen teki tunnelin suulla. Sen ollessa tunnelissa sisällä ammuttiin 1 laukaus; ei reaktiota.


2. maalimies oli hiukan edempänä keskellä aluetta. Oikeasta reunasta ei jäänyt paljoa tutkimatta joten jatkoimme keskialueen penkomista ja siten lähestyttiin maalimiestä siihen nähden tuulen yläpuolelta. Hieman vaikeampaa, mutta tietoista. K merkkasi hyvin edellisen koiran maalimiehen jäljet ja vanhan piilon. Ammuttiin kaksi kertaa, tällä kertaa niin että koiralla ei ollut vieä hajua maalimiehestä. K kääntyi katsomaan laukausten/minun suuntaan ja minä pöllö annoin käskyn jatkaa. Se ehti huomata mun pienen epävarmuuden ja tuli vähän matkaa kohti: uusi käsky jatkaa. Mun epävarmuus ja turhat käskyt tiputtivat hiukan sen itseluottamusta mikä näkyi epäröintinä seuraavalla maalimiehellä. K jatkoi etsintää häntä pystyssä, sai hajun ja merkkasi maalimiehen selkeästi jo ennen kuin pääsi rullanottoetäisyydelle. Siinä kohti epäröinti kostautui ja K jäi "jumiin". Se ei päässyt suorinta tietä mun luokse joten se yritti lähteä päinvastaiseen suuntaan jossa oli helpoin kulku mutta ilmeisesti poispäinlähtö ei tuntunut hyvältä idealta joten se päätyi pyörimään paikallaan jonkin aikaa ennen kuin löysi reitin jota uskalsi tulla. Paikka oli hankala; kokeneemmallakin koiralla oli myöhemmin työtä päästä eteenpäin. Mikäli Ketkun itseluottamusta ei olisi törkeästi horjutettu niin ratkaisu olisi varmasti syntynyt nopeammin. Näytölle en nyt edes lähettänyt ennen kuin maalimies vihelsi ja lopulta kutsui koiraa kun K jäi vähän matkan päähän ihmettelemään että mitäs nyt ja mitenkäs sitten... Kutsun jälkeen vei kuitenkin perille asti.

3. Maalimies olikin sitten juuri omiaan palauttamaan kolhaistun itsetunnon ennalleen. Ukko oli junavaunussa ovesta vasemmalla olevassa "huoneessa". K kävi kiertämässä oikean päädyn ja lähti haravoimaan oikealle. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen kohti vaunua ja K merkkasi maalimiehen heti ovelta. Tuonti ja näyttö hyvät, tähän oli hyvä ottaa tauko.

---
Tauon jälkeen kävin Ketkun kanssa palokontissa ihmettelemässä palaneita huonekaluja ja mustuneita seiniä. Rohkeasti meni kummallisesta hajusta huolimatta eikä piitannut oven sulkeutumisesta tai pimeydestä.
Otettiin vielä yksi "tutkinta" ilman ilmaisua. Kahdessa kerroksessa olevia parakkeja kiersi toisessa kerroksessa ritiläpohjainen "käytävä". Lähetin Ketkun ritiläportaat ylös ja käytävää pitkin. "yöyökyök, ällöä. Nää menee varpaiden väliin!" Eteni kuitenkin mutkuttamatta mutta meni kaiken matkan minkä voi vieressä olevaa lautaa pitkin. Samoin maalimiehen löydettyään ja herkut syötyään pelasti itsensä lattialla olevan puukasan päälle. Alusta ei ollut ilmeisesti kovin mieluinen... Kulki siinä kuitenkin.

---
Vielä pieni tauko ja sitten ketteryysesteet sekä seuraamista, hiukan ryömimistäkin ja luoksetulo. Esteitä ei olekaan otettu aikoihin, ja olisiko peräti toinen tai kolmas kerta kaiken kaikkiaan kun niitä otettiin?
Päivän toinen moka tuli keinulla kun olin taas liian hidas ja keinu rysähti alas. Miksi mie en voi koskaan olla ajoissa ja koirat ei voi oppia vaan _aina_ täytyy ensin pamauttaa se keinu maahan liian lujaa? Sitten laiteltiinkin taas nameja jotta saatiin suorituksesta tarpeeksi rauhallinen ja mukava. Meni kuitenkin sitten ihan nätisti. Liikkuva puomi, puolat, putki ja pituus meni hienosti! Puolilla oli vielä muutama nami, muut hoitui käskytyksellä ja pienellä käsiohjauksella (=osoittelulla). Lisäksi oli "katsomo": 4 n. puolen metrin porrasta joita yhdisti toisiin samanlaisiin penkki sekä alhaalla että ylhäällä. Alapenkillä oli lisäesteenä betonimöhkäle. Ekalla kerralla kiersi just nappiin, toisella kerralla hyppäsi kahdesta metristä kun sanoin odota ja koira vissiin kuuli jotain ihan muuta...

Seuraaminen tyypillistä Ketkua eli kai ihan ok, ainakin peruutukset hyviä ja seuraaminen skarppia. Käännökset olisi voinut olla terävämpiä, etenkin täyskäännös. Luoksetulo olisi voinut olla nopeampi ja ryömiessä meinasi pylly nousta aina pystyyn ja kyynärätkin kävi pari kertaa irti maasta.

A-esteen suoritti "kentälle" tultaessa hienosti molempiin suuntiin. Poislähtiessä sama ei enää onnistunut; en tiedä oliko syynä väsymys vai aiempi hurja alastulo parista metristä. Nyt ensin kiipesi ylös mutta palasi harjalta takaisin mun luo. Sitten kiersi ja kun lopulta meni yli niin hyppäsi harjalta alas x2. Täytyy opetella siihen laskeutumistekniikka ennen kuin jatketaan lelupalkan käyttöä.

[Tämän kohdan kuvat © Anna Sinerheimo]

Reissukuvia

Ja lisää kuraa

Aamulla töistä tullessa oli vastassa tuhti lemu ja peremmälle siirtyessä palajstui myöskin kaksi varsin tuhtia eikun vetelää kakkakasaa. Mistäs muualta kuin olkkarin matolta. Syyn niskaansa sai vieressä luimisteleva Ketku, Helmihän nyt olisi ollut kyllin fiksu käydäkseen kylppärissä...

Koirat pissille, lattia puhtaaksi, ikkunat auki ja nukkumaan. Parin tunnin päästä herään siihen että Helmi piippaa ja pyytää ulos. Siis häh, hetkinen, Helmi? Kasojen tuottaja ei ollutkaan Ketkula vaan Hempu joka oli aivan vesikuralla. Ilmankos siellä olkkarin lattialla oli sitä tavaraa huomattavasti Kepsuttimen päivittäistä ruoka-annosta isompi määrä...

Hempulle canicuria (onneksi ostin samoin tein 2 pakettia) ja taas takaisin untenmaille. Tällä kertaa sainkin nukkua melkein 5 tuntia ennen kuin herään sängyn alta kuuluviin oksennusääniin. - Ketz. Älä sinne oksenna! Sängyn alta ilmestyy pieni nokka, ihmettelevät silmät ja niskaan lintatut korvat. - Häh? Mitä nyt?
Eikun niin joo, se kipeehän olikin Helmi. - Hempu tuu pois sieltä. Hempuhan tulee ja oksentaa sängynalusen lisäksi vielä neljään muuhunkin kohtaan lattialla. Lisää canicuria.

Muutama tunti meneekin ihan rattoisasti. Iltalenkillä alkaa taas soida. Stereona. Jihaa, molemmat koirat kykkii surkeina ojassa. Muutama askel päästään välillä eteenpäin ja taas uudestaan. Helmillä jo ihan veristä ripulia :( Ketkulta meinasi vallan jäädä ohikulkeva lapinkoirakin huomiotta puskassa kyykkiessään. Lähellä ollutta vahinkoa kompensoitiin sitten tavallista isommalla rähäkällä. Etenkin kun koira oli valmiiksi vähän varuillaan ja jäi seisoskelemaan kauemmaksi, liekö haju säikäyttänyt.

Hiukan ketutti pistää kaksi kurapersausta autoon mutta aikaa oli liian vähän ja matkaa liian paljon jotta olisin ehtinyt juoksuttaa ne kotiin. Kiiruusti pikapesut ja jäivät sitten portin taakse kodinhoito&kylppäriosastoon yöksi. Onneksi Eve& Antti piipahtivat hetki sitten katsomassa että kaikki on ok ja päästämässä koirat käymään ulkona. Kiitos!
Ihan hyvävointisia kuulemma olivat joten nyt ei jännitä ihan niin paljon mennä aamulla kotiin.

Äiskä & poika

Pistoja, ilmaisuja ja esineitä

Kep Humpan ja Hanna- Leenan kanssa hakuilemassa. Hempalla esinemotivaatiota.

Ketkun kanssa oli tarkoitus hioa pistoja mutta loppujen lopuksi pääongelmaksi muodostui täysin yllättäen ilmaisu.
Ensimmäinen lähetys jossa koira lähti hyvin osoitettuun suuntaan, joka tosin oli muutama metri maalimiehestä eteenpäin... Matkaa n. 20m. Pienen pojan pää meni ilmeisesti pahasti pyörälle kun osoitetusta suunnasta löytyikin minun & Humpan haju muttei maalimiestä. Heitti siinä lenkkiä suuntaan jos toiseen kunnes löysi maalimiehen. Maalimieheltä lähti vähän verkkaan mutta toi sitten hyvin. Näytölle ampaisi omia menojälkiään pitkin: päädyttiin pyörimään sinne missä olin ollut Humpalle piilossa. Parin uuden näytä-käskyn jälkeen selvittiin maalimiehelle asti.

Toiselle puolelle varmistin maalimiehen paikan ennen lähetystä. Loistava pisto! Koira eteni niin suoraan kuin maasto salli lähetettyyn suuntaan, maalimies löytyi n. 30 metristä. Jäi rullan kanssa pyörimään ja diipadaapailemaan maalimiehelle. Kun viimein lähti muutaman kutsun jälkeen tulemaan, tuli reippaasti ja luovutus ihan ok.

Kolmannella päätin keskittyä ilmaisun hiomiseen. Pääasiallinen palkka on viime aikoina tullut minulta. Aiemmissa pistoissa K sai Hanskulta froliccia maahanmenosta, nyt annoin ruokapurkin matkaan. Maalimies meni n. 15 metriin kiertäen. Annoin Ketkun katsella menoa mutta käänsin poispäin vähän ennen piiloa. K lähti piilolle hyvin ja juuttui sinne... Se oli napottanut Hanskun edessä odottamassa palkkaa ja tuli vasta kun kuuli mun äänestä että seuraavaksi akka hermostuu. Näytölle menossa ei sitten mitään ongelmaa ollutkaan ;)

---
Hempun esineet.
Tehtiin kaistaleharjoitus yhdellä esineellä. Muutaman metrin leveä ja ehkä n. 30-35 syvä tallattu alue johon Hansku kipaisi heiluttelemaan esinettä (pikkumotsku) takarajan tuntumaan. Lähti, etsi ja löysi hyvin. Esineen päällä oli nami -> akka söi namin ja oli jatkamassa matkaansa muina koirina. Käskystä toi kuitenkin ja meni sitten palkan jälkeen autoon kun otettiin Humpalla pari ilmaisua.
Toisella yrittämällä jälleen työskenteli kivasti siihen asti kun esine löytyi. Taas otti namin ja jatkoi sitten vauhdilla matkaansa. Käskyistä palasi takaisin ja otti esineen. Automaattisesti lähdin juoksemaan pois päin ja hetken vauhtia kirittyään H tiputti esineen, niinkuin yleensä vastaavassa tilanteessa. Kovin oli hämmästynyt kun ei palkkaa tullutkaan, jäi etsimään maasta jossa ruokaboxi oli ollut. Otettiin sitten koko juttu alusta, tällä kertaa ilman sitä typerää namia ja saatiin ihan kohtuullinen suoritus josta saattoi hyvillä mielin palkata.

---
Miten voi olla että treeneistä on noin 6h ja mä en muista mitään..? Epätarkkuuksia ja asiavirheitä varmaan on mutta suurinpiirtein lähes noin se meni ;)

Mikä ihmeen harrastuskoira?

Juupa. Meitä kävi eilen morjestamassa yksi joka on kiinnostunut hoffista harrastimena. Aikomus oli hiukan antaa kuvaa millainen harrastuseläin hoffi on. Helmin mielestä ilmeisesti tylsä ja vetelä.

Aholaidassa käytiin tokoilemassa. Kyllähän H kaiken teki mitä käskettiin mutta lähest yhtä tyylikkäästi hommasta olisi epäilemättä suoritunut vaikka viikon vanha makaroni: Eeii, en mä nyt millään jaksais....

Kontakti oli kautta linjan huono. Seuraamiset hitaita ja huolimattomia. Jäävät (maahan, seiso) toimi sinnepäin. Nouto hidas. Hyppy huolimaton, istuminen niiiiin hiiiidas kun voi olla, takaisin hyppy ei tainnut ekalla onnistua kun oli niin lähellä estettä. Luosketulon pysäytys hiukan hidas mutta ihan kohtuullinen, sivulle tulossa jotain hämminkiä (hidas?) .

Ainoa mikä oli hyvä, oli kaukot (istu/maahan)! Jostain syystä tänään oli kaukopäivä (ehkä koska siinä ei tarvitse liikkua paikaltaan???) ja vaihdot teräviä ja siistejä.

Valitsi sitten ihan parhaan mahdollisen päivän löysäilylleen... Hiukan hävetti mutta näin se vaan joskus käy ;)

--
Illalla vielä agileerattiin. Teemana "vekki". Hyppy-> A-> vekki & hyppy vasemmalle -> hyppy etuvasemmalla-> takaakierto & hyppy.
Edelleen loikkaa A:lle aika pahasti eikä nyt auttanut tarpeeksi edes se että ohjasin kädellä alas kontaktin kohdalla. Laitettiin nami siis myös nousukontaktille, mikä auttoi. Tuosta on myös se etu että mä en voi kiirehtiä kun koira pysähtyy syömään: sarja menee loppuun asti rauhallisemmin.
Vekki oli yllättävän helppo tosin mulla oli vaikeuksia hahmottaa että kuinka syvälle mun täytyisi mennä eteen ennen kääntöä/paluuta seuraavalle esteelle ja tämä sitten näkyi Helmissäkin pienenä hämmennyksenä ja epäröintinä. Hypyissä ei mitään ongelmaa miltään suunnalta, Helmihän hyppää sinne minne näytetään.
Ennakointi on aika kovaa. Sen sai palauttaa ensimmäisen esteen taakse monta kertaa ennen kuin se malttoi odottaa suullista lupaa.

Otettiin myös putki-hyppy, kepit-putki-hyppy ja hyppy-kepit-putki-hyppy. Kepeillä edistytään tuskastuttavan hitaasti mutta edistytään. Tällä kertaa paras suoritus oli ensimmäinen, muut oli ihan liian huolimattomia :( Hypyt ja putki tässäkin ihan kivasti. Kerran jäi jostain syystä putken keskelle pyörimään, en tiedä mitä löysi sieltä.

Voihan vatsatauti

Ketku oli ilmeisesti päivällä jo kuralla kun oli pyytänyt isää päästämään ulos. Kotimatkalla ihmettelin silloin tällöin tulevaan pask..pahanhajuista tuulahdusta mutta vasta pihaan pysähtyessä totuus koko karmeudessaan alkoi valjeta. Kun ilmastointi lakkasi hyrräämästä alkoi silmiä kirvellä. Takapaksissa oli pari harvinaisen surkean näköistä koiraa ja "kohtuullinen" määrä kenet tahansa surkeaksi ajavaa kuraa. Ketku-paran pyrstöosa oli hännänpäätä myöten ruskeassa vellissä ja kun se oli yrittänyt peittää tuotoksensa hyvin käärittyyn mattoon, velliä oli työntynyt vaneriseinän ali Helmin puolelle saakka. Rimprenssa nökötti tuohtuneena mahdollisimman kaukana, tiiviisti kaltereihin nojautuen.

Kaikki räppänät auki ja ensin pesuun koira ja sitten auto, tai siltä sentään säästyin; luojan kiitos autossa on edelleen vaneriseinäinen häkki eikä vain sitä suunniteltua veräjää... Liekö Ketkun takalistoa kirveltänyt kun suihkuun ei olisi halunnut tulla millään. Kun ennen töihin lähtöä käytin vielä pihalla ja se sotki varmaan joka ainoan perskarvansa niin se veti liinat kiinni kylppärin ovella, en tule en.

Hain apteekista canicuria ja annoin varuiksi Helmillekin. Kimmo ystävällisesti lupasi illan aikana käydä pari kertaa katsastamassa tilanteen ja käyttämään koirat ulkona. Äsken oli tilanne kuulemma ollut ihan hallinnassa.

Juokse Helmi, juokse!

Eli vie vie viestiä. Miltään osin kovin hieno ei tän päivänen harjoitus ollut mutta ainakin koira juoksi matkaa, mikä oli treenin perimmäinen tarkoituskin.

Jussi valitsi tarkoituksella maastoksi helpon, vanhan polunpohjan ja tsekkasi etäisyydet kartasta. Metsään marssiessa oltiin kauhean tyytyväisiä hyvin suunnitellusta treenistä. Ei ihan päästy pihasta pois kun huomasin että olin jättänyt puolet palkasta sisälle. Sieltä löytyi myös toinen radiopuhelin... Paikanpäällä paljastui että sen akku oli loppu ja J pääsi taas huomauttamaan että niimpä... Kysyinkö minä että latasitko sen..? Eipä tuolla suurta merkitystä ollut kun treenattavana oli vain yksi koira.

Mä jäin A-pisteeseen ja Helmi katosi Jussin kanssa metsään. Tovin päästä Jussi soittaa että paikka on väärä mutta hää lähetti koiran silti ja "perkele, sillähän on suuntavaisto!". Maasto oli paikoin todella hankalaa, matka lyhyempi ja reitti teki pienen kaarroksen vasempaan, missä tuli se isoin "moka". Hempu nimittäin kieltäytyi ohjauksesta huolimatta lähtemään kuljettua reittiä vaan juoksi oikaisten. Yritin olla ovela ja seurauttaa sitä takaisin lähetettäessä sen veran pitkästi että se olisikin halunnut edetä polkua pitkin. Noup. Koira teki ehtonsa harvinaisen selväksi: hän valitseereitin tai ei juokse. Myönnän, luovutin. Lähetin sen vielä takaisin Jussille ja sitten
siirryttiin yhdessä alunprin suunnitellulle paikalle. Toki oltaisi voitu siirtyä ilman tuota lähetystä mutta halusin sille kuitenkin kaiken sähläyksen jälkeen onnistuneen irtautumisen ennen paikan vaihtoa. Matkaa taisi tulla vain 500m/suunta jos oikein muistan? (Se siitä pitkän matkan treenistä...)
Seuraaminen oli tässä kohden ollut Jussin kanssa hyvä, mulla hiukan jähmeä ja paikoin jätättävä. Syynä tietysti se että koiran silmissä mä seuruutin sitä väärään suuntaan.


Siirryttiin vajaa pari sataa metriä edemmäs ja aloitettiin alusta. Ensin H kieltäytyi lähtemästä B-pisteeltä. Se oli aika läkähdyksissä joten J antoi sille vajaan 10min huilitauon ennen kuin alkoi nostattaa sitä uudelleen. Tällä kertaa ei ongelmia, koira seurasi hyvin, irtosi kauniisti ja juoksi lujaa. Päätettiin jättää siihen, matkaa tuli n. 700m, tässäkin maastossa oli tullut vastaan ikävää louhikkoa ja kalliota. Palkkasin huolella Jussia odotellessa ja päätettiin kävellä pidemmän kaavan kautta kotiin maastoa tutkaillen.

Koira lönkötteli mukana. Loppujen lopuksi kävelimme n 50metrin etäisyydellä toisistamme ja koira juoksi "vapaamuotoisesti" meidän väliä. Loppumatkasta meille tuli vänkäys siitä kumpi polku veisi nopeimmin perille. J ja Helmi lähti toista ja minä toista polkua pitkin periaatteella kumpi ehtii ensin. Olivat sitten jossain vaiheessa koukanneet takaisin mun valitsemalle polulle. H oli ollut jo hiukan sitä mieltä että juokseminen alkoi riittää, kunnes se tuli polulle ja otti mun jäljet siitä. Se oli lähtenyt häntä putkella painamaan mun perään. Väsymys vissiin putosi kyydistä vauhdikkaassa lähdössä, sen verran reipas koira sieltä metsiköstä pölähti.

Vaikka treenit ei mennyt taaskaan ihan suunnitelmien mukaan niin ainakin koiralle kertyi sitä matkaa useampi kilometri. Tulipahan edes juostua...

Yppiyaiyee Ketku!

Ai vitsi että on todella hyvät fiilikset treenien jälkeen! Päästiin pitkästä aikaa pekotreeneihin ja otettiin sitten vähän missattuja kertoja takaisin ;) Kaikki ei mennyt ihan nappiin mutta hommassa oli taas todella sitä aitoa ketkumaista tekemisen makua!

Alkuun hakua, mitä ei ole otettu ainakaan reiluun kuukauteen. Täysi kokoinen alue, kolme maalimiestä, keskilinjalta pistottaen. Vasemmalla hakkuuaukea, oikealla havupuuvoittoinen metsä. Tuuli oikealta takaviistosta.
Näytti epätodennäköiseltä että eka äijä olisi hakkuuaukealla joten olin varma että se olisi siellä. Siksi lähetin koiran ensin oikealle. Pisto ei mennyt ihan suoraan vaan vähän etuvasempaan mutta koira oli juossut tasan takarajalle ja kääntynyt sieltä pienesti risteillen takaisin. Keskilinjalla nätisti hallintaan ja lähetys hakkuuaukealle. Maalimies löytyi ja rulla toimitettiin hidastelematta perille asti. Samoin näyttö hyvä. En ollut antanut maalimiehille palkkaa mutta K. palkkasi Ketkua tuuppimalla ja palluttelemalla ja varsinainen palkka tuli sitten multa.
Palattiin yhdessä keskilinjalle ja lähetin koiran metsään. Koira oli tovin näkymättömissä joten huusin sen sitten takaisin. Saman tien se ilmestyi puiden välistä rulla suussa, oli siis jo palaamassa kun huusin. Hyvä luovutus mutta näytölle ei lähtenyt ihan täysillä. Eteni hiukan ja sitten jäi ikäänkuin miettimään että mihkäs sitä pitikään mennä. Taisin antaa parikin uutta käskyä ennenkuin koira juoksi oikeaan osoitteeseen.
Vielä viimeinen pisto vasemmalle ja tässä kompastuin omaan nokkeluuteeni. Tuuli kävi takavasemmalta joten ajattelin edetä linjaa eteenpäin kantopinon toiselle puolelle ja lähettää koiran tuulen alta. Näimpä tein ja koira sai kuin saikin hajun maalimiehestä edettyään vasta pari metriä. Koska K. oli odottanut meitä useampi metri aiemmin, Ketku näki sen myös heti kohta haistettuaan. Tuumasi että jahah, tossa näkyy olevan, ehdin mä sinne myöhemminkin ja loikkasi isoon lammikkoon viilentymään ja juomaan. Uudet lähetyskäskyt aiheuttivat vain silmienpyörittelyä ja lisää veden lipittämistä. Kun aloin näyttää siltä että tulen ojan ylin ja laitan koiran lähdölle vaikka niskapersotteella, se kävi hakemassa rullan. Näytölle lähdettäessä koira esitteli mulle ensin sen vesilammikon ja vasta sitten maalimiehen.

Irtaantuminen ohjaajasta vaivatonta, etsintätyöskentely loistavaa, ilmaisussa haparoi sen verran että oli 2. maalimiehellä rullan oton jälkeen miettinyt pari sekunttia että mitä pitikään tehdä, mutta aiemmin tökkineet rullan luovutukset oli nyt pro. Näytöissä pätki hiukan. Hallinta ja käyttäytyminen keskilinjalla hyvää. Ainoastaan viimeisen maalimiehen kohdalla tökki tehtävän liika helppous. Käytös maalimiehellä erittäin korrektia.
Bonuksena vielä mainittakoon että keskilinjan alussa oli häkissä nahkacollieuros koko suorituksen ajan. Ketku ohitti häkin sivistyneesti mennen tullen eikä muuten piitannut siitä mitään.

---
Pienen autossa lepäilyn jälkeen oli vuorossa "vieraiden" tallaama esineruutu vierailla esineillä. Todella intona lähetyksessä, mieli teki ottaa varaslähtö mutta pysyi kuitenkin. Näkee että esineruutuihin on vain "roiskaistu" menemään, täytyy muistaa alkaa ottaa enemmän hallintaan ennen lähetystä.

Kerran meni vasemmalta yli sivurajan, tuulen alapuolella ja ainakin läheltä sitä mistä Redi oli aiemmin ajanut jäljen. Huomautin ylityksestä mutta olisi varmaan samoihin aikoihin palannut itsekin. Kaksi esinettä löysi ja toi ok, joskaan ei ihan itselleen tyypillisellä vauhdilla mutta aiemmin ei olekaan olltu hakutreenia pohjalla. Kolmas oli jo hiukan työläämpi ja koira kävi kerran kysymässä että yritätkö kusettaa, oletko varma että siellä on vielä esine... Käskin etsiä edelleen ja hyvin löytyi sitten viimeinenkin.
Iloisesti työskenteli vaikka vähän väsyttikin.

---
Vielä kerran otettiin autosta hommiin. K. leikitti ensin patukalla ja Ketkuhan leikki (piti näyttä malliacollikoille ;)) Kun K. kokeili tarjoaako Ketku seuraamista, koira ei jostain syystä osannut päättää haluttiinko siltä seuraamista vai maahanmenoa, niimpä se teki sekäettä. Erinomaisen huvittavan näköistä menoa. K. kokeili ryömiikö Ketku mutta patukka oli turhan hankala väline siihen kun ryömimistähän tuolla ei ole vielä kertaakaan otettu.
Joskus sekin on aloitettava joten namit käteen ja yritystä. Hiukan alkuun haki että wtf?? mutta kyllä sieltä sitten oikeatakin ryömimistä vähän saatiin. Ei liene liian hankala opettaa.
Kantamista ja henkilöryhmäkin otettiin kun oli porukkaa sopivasti. Ensimmäisessä kantajan vaihdossa (minä->J.) oli hiukan epävarma mutta sen jälkeen lähinnä se oli tyytyväinen siitä että sai olla ihmisten sylissä eikä tarvinnut itse edes nähdä vaivaa.
Henkilöryhmässä ei mitään erikoista. Seuraaminen olisi voinut olla inan tiiviimpää mutta kokonaisuutena ok.

Toivottavasti tämä moodi nyt pysyy päällä, tällaista koiraa on ehdottoman hauska ja helppo treenata.

Kotisivukitinää

Uf. Kamalaa katsoakin noita Egerian kotisivuja. Hirvittävästi pitäisi tehdä työtä: Lisätä pentujen kuvia (härregyyd, ne on kohta vuoden eikä niistä ole vielä edes kuvia!!!), uusia ulkoasu, tehdä englanti-versio, foorumi jnejnejne.

Mutta kun ei jaksa eikä ehdi. Täytyy varmaan ruveta vääntämään töissä noita oheistoimintana. Tosin ulkoasuun mie en sentään koske, se on Jussin heiniä se.

metsähortoilua ja jäljestystä

Tänään sitten toisin päin. Mia teki about 200metriset jäljet kuudella esineellä ja parilla loivalla kulmalla molemmille. Ketku hyppi, härvelsi ja puuhaili mitä lie. Kaikki esineet löytyi mutta jälkityöskentely oli enimmäkseen syvältä. Esineisiin reagoi hiukan mutta ei merkannut useimpia ilman käskyä. Esineen jälkeen ampaisi aina matkaan johonkin suuntaan ja oli sitten hoomoilasena ihmettelemässä että eikös se tänne mennytkään..? No entäs tänne? Näin jälkikäteen ajateltuna mun olisi ehkä pitänyt paremmin rauhoittaa ja saada koira keskittymään mutta siellä se ei tullut mieleen kun koira oli Ketkuksi jo liian rauhallinen. Pieni patoaminen olisi kuitenkin saattanut tehdä ihmeitä keskittymiselle.

Helmi nosti oma-alotteisesti Ketkun ajaman jäljen mutta tuli pois kun kutsuin. Odotti intona valjaiden pukemisen verran ja kun sanoin että mennään niin ampasi liikkeelle niin että koko 10m liina livahti multa käsistä ennen kuin ehdin mitään. Hiukan joutui työskentelemään jäljen alun löytääkseen ja vähän roiskaisten lähti liikkeelle, tajusi kuitenkin mokansa ja tasasi vauhtinsa. Esineet merkkasi kaikki, kahdesta ehti kulkea yli ennen kuin tajusin käskyttää. Joka esineellä meni maahan vain käskystä mutta malttoi kuitenkin mennä. Hienosti työskenteli itsenäisesti, rauhallisesti ja suht varmasti. Olisi mielellään jatkanut vielä tehtävästä vapautumisen jälkeenkin ;).

--Kiitoksia Miialle & Ronjalle treeniseurasta, mukavaa oli :D Ja Ronjan työskentelyä oli hieno seurata; tasaista, luotettavaa työtä ja reippaassa vauhdissa pysyi kuitenkin mukana suurempia juoksentelemaata. Sehän menee kuin juna ;)

esineitä etsimässä

Ruutu ei täysimittainen edes pituussuunnassa kun metsä loppui kesken. 4 esinettä.

Seuraaminen autolta ruudulle oli hiukan työlästä kun olisi pitänyt olla siellä jo.
Helmi lähti hienosti ruutuun, työskenteli hetken. Meni kakalle. Meni piehtaroimaan. Mulkoili loukkaantuneena kun kielsin molemmista. Juoksi pitkin ruutua ja vähän ulkopuolellakin, taisi olla ensimmäinen kerta kun jouduin kutsumaan sen takaisin, tai ainakaan niin ei ole käynyt kovin usein... Löysi esineen ja lähti oma-alotteisesti tuomaan. Minä tyhmä yritin hetsata hihkumalla ja juoksemalla karkuun. No sinne tippui pallo pienen koiran suusta eikä se etsinyt sitä enää. Harmi juttu kun olisin voinut sen siitä palkata ja vieä sitten autoon. Nyt jouduin lähettämään uudestaan. Ensin seisoskeli vain ruudun sisäpuolella ja mulkoili mutta alkoi lopulta etsiä. Esine löytyi takareunalta ja toimitettiin perille saakka.

Ruudussa oli vielä kolme esinettä kun vaihdoin koiraa.
Seuraaminen ei ollut järin mallikelpoista tälläkään yksilöllä. Ruutuun meno ja etsintä onnistuivat mainiosti. Alta 5min oli kaikki kolme lelua mun taskussa, joka esineen jälkeen koira ampaisi mielellään hakemaan lisää. Eipä siitä valittamista ;)

Aholaidassa aamutuimaan

Molemmilla 1-luokan liikkeet eteenmenoa, paikkamakuuta ja hlöryhmää lukuunottamatta läpi. Siirtymiset seuraamalla.

En tiedä oliko Helmin mielestä liian aikaista vakavalle treenaamiselle vai mikä mätti, hiukan vajaalla teholla kuitenkin tuntui käyvän. Jatkossa hyödynnetään enemmän näitä aamuhetkiä.

Seuraaminen paikoin upeaa, paikoin löysää ja ei niin hyvää... Jäävät täsmällisiä, seisomisessa jää kesken askeleen mutta istumisessa jää helposti seisomaan. Seisomisessa yritti ennakoida hiukan, jos olisin ollut taas tarpeeksi fiksu niin olisin jättänyt seisomisen pois... Tuon jälkeen ei kyllä enää ennakoinut Luoksetulo maasta vauhdikas ja tarkka, tosin ohjasin varulta hiukan kädellä että varmasti tulee suoraan ilman toistoa.

Tasamaa- & hyppynouto ok, tarkempi voisi hiukan olla ja tasamaalla palatessa enemmän vauhtia. Vinoeste olikin sitten vähän työläämpi. Ok -ensimmäistä kertaa kapula mukana kuviossa tässä liikkeessä. Tehtiin agi-A:lla. Esteen ylitys itsessään suht hyvä (kontakteista ei tietoakaan...), kapulaan tarttuminen huono. Jätin ensin kapulan esteen ja koiran väliin, kiipesin toiselta puolen vastaan ja käskin tuoda. Vauhtia oli riittävästi, kapulaan koskeminen vain ällötti ja heittikin sen maahan päästessään mun jalkoihin. Viskasin kapulan esteen yli ja käskin tuoda. Esteen sivusta kurkittuna kapulaan tarttuminen oli työn takana ja vaati pari uusintakäskyä, jonka jälkeen toi hyvin esteen yli.
Otin vielä pientä hetsausta kapulan kanssa ja yhden tasamaanoudon nähdäkseni miten reagoi kapulaan. Sama juttu: tarttuminen niin yök... En tiedä satuttiko se itsensä, tökkäsikö nenänsä kapulaa nostaessa johonkin vai oliko esteen luona jokin häiritsevä kasvi vai jotain muuta.

Loppuun vielä pieni seuraaminen, iso palkka ja vielä loppupalkalle autoon. Helmi ei nyt ihan hirveästi patukalle syttynyt jostain sysytä mutta lihapullat kelpasi kyllä.
--
Ketkun seuraaminen hienoa, se on palautunut aiemmalle tasolle. Lopussa alkoi aina autoa kohti kuljettaessa harhailla. Jäävät yllättävän hyvä, nopeutta olisi voinut olla ihan ripaus lisää. Seisominen ainoa jossa jouduin antamaan uuden käskyn. Pysähtyi kyllä ensimmäisestä mutta hiipi sitten vielä perään. Luoksetulo maasta olisi voinut olla tiiviimpi, mutta vauhtia oli tarpeeksi ;).

Tasamaanouto suht ok. Ei yrittänytkään varastaa! jotain se on oppinut ;) Juoksee tosin suoraan kapulan päälle -> nostamisessa menee tovin kun kapula pyörii jaloissa. Palautus olisi voinut olla tiiviimpi ja luovutus rauhallisempi. Naamasta näki että teki mieli viskata kapula mulle kun en heti ottanut mutta malttoi mielensä.
Ensimmäinen hyppynouto ever. Ensin kapula koiran ja esteen väliin. Ei toiminut, koiralla kauhea kiire päästä hyppäämään/tulla luo ja lähti liikkeelle ennen kuin muisti kapulan, kääntyi -> vaikea hypätä enää. Heitin kapulan ja lähetin koiran perään, hirmu kehut ja nostatukset kun nosti kapulan: juoksutin kapula suussa muutaman metrin (jotta pääsin esteelle niin että sekä koira että itse oltiin oikeassa paikassa suhteessa esteeseen) ja ohjasin kädellä esteen yli. Tämä pari kertaa. Hyppy tuolla on mielettömän kaunis! Tasainen liito kaukaa ja kevyesti yli (vrt. Helmi läheltä suoraan ylöspäin roiskauttamalla), vauhti ei laannu hetkeksikään vaan tulee täysi alusta loppuun. Hiukan oli Ketkun kapulatyöskentelyssä huomattavissa myös pientä vinkkiä siitä että kapula ei ollut ihan normi kiva suussa, suu oli levoton ja kapula tippui helposti. Täytyy käsitellä kapula jotenkin/kokeilla jonkun muun pulikalla, josko siinä ois oikeesti jotain vikaa. Joka tapauksessa kapulan kanssa hyppäämisestä hirveät bileet ja koira autoon palkalle.

Ketkun taistelu alkaa taas olla tuttua Ketku laatua ;) Sen lisäksi se nyt tarjoaa taistelua paremmin itse ja tulee hyppäämään patukan kanssa rintaa vasten.

Helmi liitelee

Agitreenit jäi lyhyeksi kun töihinkin piti vielä ennättää mutta nyt sentään päästiin paikalle monen viikon tauon jälkeen!

Käytössä oleva puoli tuntinen menikin sitten paremmin kuin osasin odottaa. Jokaisesta tehävästä sanoin tai vähintäänkin ajattelin että kyllä se teoriassa, ehkä, joo, en mä tiedä--- Ihan yhtä usein se yllätti ja suoritti niin hyvin kuin vain ohjaaja antoi rahkeet.

Ensimmäisenä oli A, hyppy, takaakierto, hyppy, (valssi), rengas. Tästä litaniasta suoritettiin rengas erikseen kun jos lähetän koiran eteenpäin renkaalle on ihan 50-50 meneekö se renkaasta vai renkaan vierestä joten ei otettu riskiä.
Ensin A pari kertaa kokeeksi erikseen, hihnalla ja ilman. Todella kauniisti pysähtyi kontakteille ja odotti lupaa ennen kuin liikkui. A-hyppy-hyppy sujui hienosti. Takaakiertoa on tehty viimeksi pari vuotta sitten mutta koirahan tekee niinkuin ohjaaja onnistuu ohjata...
Sitten pari kertaa rengas erikseen ja rengas-hyppy-hyppy-A oikein hienosti.
Ainoa mutta on Helmin julmettu loikka ja vauhdinotto Aalle. Loikkaa kontaktin yli liki huipulle asti. Kokeiltiin josko esteen edessä oleva rima auttaisi. No just joo: koira hyppäsikin jo riman edestä ja edelleen kontaktin yli. Siirrettiin rimaa lähemmäs, nyt oli jo vähän rauhallisempi. Viimeisellä kerralla keskityin itse kontaktiin: ohjasin kädellä alas ennen kontaktia ja hiljensin vauhtia. Sujui huomattavasti paremmin! Tähän täytyy muistaa keskittyä. Tuo ohjauksen voima on ihmeellinen, mun harha-askelen takia koira meinasi tull käden perässä myös alas A:n harjalta... Kun oppisi hallitsemaan raajansa...

Lisäksi otin pussia sekä hypyillä että ilman. Olin ihan varma että H ei pussiin mene ennen kuin sitä raottaa vähän mutta hyvinpä meni, joskis pussissa kulki aluksi hitaasti. Pari kertaa näin sitten mukaan hyppy ja toinenkin takaakierrolla. Pääasiassa meni hienosti, mun ohjausvirheen takia kanttasi kerran pussista ohi ja toisti saman hetken päästä. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus loppuun.

Pujottelu meillä menee edelleen hitaasti mutta kuitenkin ilman suurempia apuja. Välillä sorruin näyttämään sormella mutta se lähinnä hankaloitti koiran suoritusta. Koska pujottelu meni ok, otettiin sen perään vielä hyppy ja samat uudestaan. Alkuun en vielä uskaltanut hyppyä liittää, ei ole vielä niin varmalla pohjalla että välttämättä kestäisi ylimäärästä vauhtia.

Tottista molemmilla vaihteeksi

Helmin kanssa ensin hetki leikkiä ja virittelyä. Lyhyen seuraamisen kautta perusasennosta maahan. Vein kentälle valmiiksi sekä kapulan että eteenmenon palkan koiran odottaessa maassa. Perusasentoon ja palkka muutaman seuraamisaskelen jälkeen.

Jäävissä kaikki vasta pitkän ja hyvän seuraamisen jälkeen. Istumaan meni hitaasti, hiukan epävvarmana että pitikö istua vai seistä, uusinnalla ok. Palastin taakse, vierelle, seuraa aja palkka. Seisomisessa jäi mainiosti ja samat sävelet kuin istumisessa: taakse, vierelle, seuraa, palkka. Maahanmeno oli ainnoa jossa ennakoi ja sekin oli syystä. Sanoin jo liikkeelle lähtiessä mmmm ja koirahan tipahti heti. Uusi seuraa käsky ilman mitään ylimääräistä -> ei ennakointia. Maahanmeno täydellinen; terävä ja nopea! Luoksetulon otin tässä yhteydessä. Nopea tulo ja suora asento mutta hiukan jäi kauas, täytyy hioa.

Leikin jälkeen seuruutin jälleen, nyt vilkuili eteenmenon palkkaa (edettiin viistosti siihen suuntaan) . Uusi käsky ja pari käännöstä sai taas skarppaamaan. Pysähdyttiin n. 1,5 m päähän kapulasta, vilkaisi kapulaa muttei edes nytkähtänyt sen suuntaan. Hain kapulan ja myös heitosta selvittiin ilman nytkähtelyä. Kahdesta ensimmäisestä _käskystä_ ei sitten myöskään tapahtunut mitään... Merkkasin kantapäällä kankkuun vähän vauhtia, lähti lujaa kapulalle, nosti hyvin ja palasi reippaalla ravilla takaisin. Luovutus vaihteeksi suora mutta hiukan kaukana. Piti kuitenkin kapulaa hyvin vaikka annoin odottaa aika tovin ennen käskyä. Toistoa ei otettu koska pientä äsymisen merkkiä alkoi olla.

Seuraamista pätkä ennen kuin otettiin suunta kohti eteenmenon palkkaa. Tässä vaiheessa tuli ensimmäset kunnon ennakoinnit, Helmi otti jo vauhti ja edisti hiukan; uusi käsky ja parit käännökset. Uudelleen tultaessa ei enää ennakointia mutta kierrosten nostoa; katsekontakti syveni ja etutassut alkoi "heilua". Palkalle meno nopea ja ennenkaikkea suora, jes!

---
Ketkulla kutakuinkin sama treeni ilman jääviä. Patukan ottaminen autosta sai kierrokset kattoon ja suoritukset olivat kaiken kaikkiaan teräviä ja tarkkoja. Kapula ja palkka kentälle paikkamakuun aikana. Paikallaolo ok. Seuraaminen käännöksineen samaa luokkaa kuin ennen BH-koetta eli bueno! Yksi herpaantumisen hetki mahtui välille, syytä en tiedä mutta jatkoi sitten taas hyvin. Luoksetulo hyvä, hiukan väljä.
Noudossa varmistin heiton aikana pitämällä liinasta, pieni nytkähdys mutta odotti käskyä. Vauhdikas lähtö, jarrutusmatka meni hiuka yli kapulan. Palautti hyvin mutta ehti tiputtaa kerran ennen kuin pyysin luovuttamaan. Otti kuitenkin itse uudelleen suuhun ja tällä kertaa odotti käskyä.
Eteenmenossa jätin koiran odottamaan kuono lähetyssuuntaan ja näytin palkan. Parin metrin seuraaminen ja pysähdyksestä lähetys. Ei ongelmaa.

Tyytyväinen olen molempien työskentelyyn, ei se täysin toivotonta olekaan! Itse olisin voinut olla enempi mukana hommassa mutta kuolaisesta patukasta taistelu kävi kämmeniin ja häiritsi.