Blogistiikkaa...

Tällasta tänään

2010-05-28T11:43:00.000+03:00

Ämmälauma on kasvanut kolmeen, eli hoffikaartia edustaa Helmin ja Myytin lisäksi nykyään myös Varma (Egerian Beronika). Varma on varma, aikamoinen äitinsä toisinto joten sitä ei päästettykään sisarustensa tavoin maailmalle vaan juuttui reppana tänne ;)
Helmi on pentujen jäljiltä (ja Varmaan verrattuna) hetkittäin jo aika mummeli, ainakin ulkoisesti; kuiva ja harmaa. Lauman ohjakset sillä on edelleen tiukasti tassuissaan.
Myytti suhtautuu Varmaan kuin pikkusiskoon ainakin. Välillä pitää vähän ärhennellä ettei napero pääse luulemaan itsestään liikoja, mutta enin aika sujuu nujuten sulassa sovussa. Myyts voi jopa päätyä selälleen Varman pyöritettäväksi, ilman että täytyy repiä peliverkkareita. Blondiinille tuntuu myös olevan ihan mieleistä että sillä on nuorempi "ohjeistettava" ;) En tiedä onko tuo koira enemmän rasisti vai feministi, mutta selvästi Varma on Myytin silmissä enempi jotain kuin paimenpoika. Ämmät pelaa siis hyvin yhteen, samoin kaikki mustiaiset keskenään tilanteessa kuin tilanteessa, mutta prinsessa intoutuu edelleen helposti höykyttämään paimenta ainakin ulkona.
Ketku on oma itsensä, kaikkien pentujen ihana namusetä, joka hoitaa, ohjaa ja leikittää. Ja on onnellinen pienestä kaverista ;) Ketku kävi uusintaluonnetestissä tuloksella +174p, laitan molempien testien osa-alueet näkyviin jahka ennätän.

Hiljaista on, epäilyttävän hiljaista

2010-01-26T23:09:00.000+02:00

Kaikki kirjoitteluenergia on nyt keskittynyt sattuneesta syystä pentublogiin (egerian.blogspot.com) mutta välillä kuulumisia tännekin (kun kerran nettikin toimii vaihteeksi).

Helmi elää pentuhuuruista mammaelämäänsä vielä vaikka selvästi kaipaa myös meidän seuraa. Pentulaatikko on sille jo liian ahdas kaikkien 9 riiviön kanssa ja se nukkuukin pääasiassa joko laatikon vieressä tai meidän kammarissa.
Myyttiä ja Ketkua kiinnostaa tietysti hirveästi ne piippaavat, räkyttävät ja haisevat otukset. Myyttiä vähän jännittääkin kun kosketusetäisyydelle pääsee mutta tuntuu kuitenkin suhtautuvan nassikoihin ihan kivasti. Ketkuraasu (hah) pääsi Ouluun lomailemaan siskolikan luokse kun Myytti päätti vihdoin aloittaa juoksunsakin. On käsittämätöntä miten rauhallista täällä on kun Ketku ei ole osallistumassa kaikkeen ja tunkemassa aina jonkun syliin. Ja hiljaista! Mistään ei kuulu että KEEETKU prkl!!! ;)
K-man varmasti nauttii ihan kympillä siskon kanssa elelystä ja sillä tuskin on meitä kovakaan ikävä. Tiedä sitten vieläkö Jaakko, Hanna & Keira on samaa mieltä? ;)
(Myönnän, on sitä tämän kaiken helppouden keskellä ikäväkin, ihan vähän vaan...)

Jäät <3 Myytti <3

2009-12-20T18:19:00.001+02:00

Kerrassaan mahtavaa kun Kivijärvikin on kunnolla jäässä. Myttyrän kanssa seikkailtiin pari tuntia tuolla jäällä ja vastarannalla ihan kaksisteen. Pimeäkin pääsi siellä pusikoissa rysytessä vähän yllättämään kun ei oikein malttanut palata. Mennään ny vielä vähän... Taskulampun mukaan ottaminenkin vilahti kyllä jossain takaraivossa mutta kuittasin sen sillä että eihän sitä nyt tossa jäällä tartte. Jos tulee pimeä niin suunnistaa sitten kotivalojen perusteella.
Hyvä idea mutta harmi vaan että a) ne ei sentään niin tehokkaat ole että näkyisi tuonne metsän keskelle b) ei oo muuten meidän tönö ainoa valollinen torppa tässä lähirannoilla...

Hävyttömän hauskaa oli. Hienoa huomata miten M on rentoutunut ja saanut itsevarmuutta. Se huiteli melko etäälläkin tsekkaamassa kiviä ja kaislatuppoja. Haastoi leikkiin ja kehtasi rähistä ja purra ihan reilustikin. Kaikesta sitä ihminen onkin onnellinen. Jossei kukaan meidän taistelua nähnyt niin taatusti ainakin kuuli ja äänen tuoma mielikuva tuskin vastasi todellisuutta :P Kukaan ei kuitenkaan rynnännyt pelastamaan mua hirveältä tappajapedolta joten ihan itse jouduin leikin lopettamaan. Hyvin se laski katossa rullanneet kierrokset välittömästi riittää-sanasta ennen kuin mulla oli edes omat kädet alhaalla. Se on paljon edistynyt tuossakin, pystyy kontrolloimaan niitä kierroksiaan. Myös alaspäin.. (Mistä allekirjoittaneen kohdalla ei voi vissiin sanoa samaa, kröhm).
Rohkea, reipas ja itsenäinen siis. Ainakin pimeän tuloon saakka ;)

Ihan kuin olisi ollut lenkillä hoffijunnun kanssa, siis.
Mikä on miellyttävä yllätys sillä mä olen epäillyt useita kertoja että siinä on taatusti epäilyttävän runsas kerääntymä salukigeenejä :P Ulkonäöllisesti se onneksi jo muistuttaa huomattavasti enemmän hovawarttia kuin salukia mutta sen halu ja tarve juosta... Se on jotain ihan muuta kuin kellään meidän koirista koskaan. Se voi elää ilman painia, rähisemistä tai rapsutuksia, mutta ei ilman juoksemista. Tai tämän käsityksen siitä helposti saa ;) Hepulit on kyllä ihka-aitoja hoffihepuleita :D

Paimenen kuvatuksia

2009-12-15T20:48:00.000+02:00

Kävin syksyllä Oulussa MH-toimitsijan C ja B-osuudet. Kursseilla oli ihan mukavaa mutta reissujen parasta antia oli ihan ehdottomasti se että saatiin majailla Ketkun siskolikan luona! Keiran riemuitkua kuunnellessa meinasi itsellekin tulla tippaa linssiin, ellei se olisi ollut niin huvittavaa :)
Sisaruksethan oli pitkään paita & persus kunnes noita kilometrejä ilmaantui tuohon väliin jostain syystä. Paljoa ei kumminkaan kainosteltu, jutut jatkui niin koirilla kun vissiin emännilläkin suurin piirtein siitä mihin ne oli kauan sitten jääneet... Kiitos Hannalle & Jaakolle vielä majoituksesta ja erinomaisesta seurasta. Otetaan uusiksi vähän tiuhemmalla välillä, joohan? ;)

Sisaruksia olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Samat jutut, painit, ilmeet ja tavat... Ja sitä onnea kun pinoutuivat kasaan sohvalle meidän keskelle <3

Talvi on taas!

2009-12-14T14:18:00.000+02:00

Käsittämätöntä miten hyvältä voi tuntua se että ulkona on karmean kylmä... -18 astetta ja aivan upea aamulenkki :) Lunta ei ole kuin se pari senttiä mutta sekään ei haittaa kun se paukkuu ja narskuu jalkojen alla. Järvikin on yön aikana mennyt jäätymään. Ei olisi malttanut tulla sisälle lainkaan :P (nyt kun ymmärsi pukea tarpeeksi päälle, toisin kuin eilen...)

Se huono puoli on että kuvaamisen vaivaa ei viitsi nähdä, mutta mitä siitä. Nyt on Talvi!

Kirjoilla taas...

2009-12-14T03:29:00.003+02:00

Nettielämän köyhyys on jatkunut tämän syksynkin ja kaikki on tullut kuitattua vähän ketään kiinnosta -asenteella. Koska kotisivut vaatisi reippaasti niiden (jo sentään olemassa olevien) runsaiden ideoiden käytännön toteutusta niin on ehkä syytä aloittaa pehmeästi ja päivittää ensin blogi...

Helmi on paksusti kantavana, Maha on koko maailma ja yhteys ulkomaailmaan tuntuu paikoin pätkivän. Paitsi tietysti silloin kun on pienikin mahdollisuus saada jotain syötävää...

K-man on oma positiivinen itsensä. Sai viettää pari virallista sairaslomapäivää otettuaan pimeässä huoltohallissa yhteen polkupyörän kanssa ja päädyttyään sen seurauksena about 1,8m alaspäin, onneksi "vain" rasvamontun betonipohjalle. Se on yrittänyt lahjoa ja houkutella kaikkia tekemään kanssaan JOTAIN kantamalla sellaisen määrän esineitä, jotta voisi melkein kuvitella siinä olevan noutajaa paimenen sijasta. Koska ketään ei ole tarpeeksi kiinnostanut, tavarat on sitten päätyneet mitä mielenkiintoisempiin paikkoihin. Meiltä löytyy siis jälleen runsaasti mm. parittomia sukkia, kenkiä, tumppuja... Mitä meiltä EI löydy, on vielä runsaampi määrä sukkia, kenkiä, tumppuja, leluja, kyniä....

Myttyrä on jälleen vähän fiksumpi Myttyrä. Sen älykkyyttä kyseenalaisesti kommentoivat blondivitsitkin on tainneet jo vähän vähentyä ;) Vähän niinkuin koiran kanssa eläisi, siis.
Myyps onnistui myös hankkimaan itselleen lepolomaa, jopa paremmalla tuloksella (ja pienemmällä vaivalla) kuin Ketku. Ulkona koheltaessaan jotenkin onnistui reväyttämään vasemman reitensä ja on sitten ollut "levossa", tai no remmastuskiellossa joka tapauksessa. Voitte sitten arvata kuinka paljon teiniprinsessaa kiinnostaa jotkut ohjeet ja määräykset ;) Lääkärin suosittelemaa hihnakuuria olisi vielä ollut viikko jäljellä mutta eilen Myytti päätti että kiitti, nyt riittää tätä lajia. Olivat Noan kanssa päättäneet lähteä ulkoilemaan sillä seurauksella että M sai tehokkaan nenänkäyttö- ja sprinttitreenin. Olin mustiaisten kanssa metsälenkillä kun pellonreunaa näkyi kiitävän omituinen kullanvärinen salama. Hetken piti katsoa jotta siis MIKÄ siellä menee?? Hyvin se pysyi meidän jäljellä vauhdista huolimatta (oi, miksi se ei treeneissä etene tuolla varmuudella?!?) ja onnistui jopa vaihtamaan ilmavainulle siinä kohden missä me sitä tarkkailtiin ylärinteestä, sen sijaan että olisi porhaltanut vain jälkeä pitkin. Ei ihan umpiblondi siis sittenkään?
Ja voi kertoa, jotta ei ole enää sairaslomalaisia meillä vaikka siellä kallioiden ja risukoiden seassa pyörivästä huutavasta kasasta en uskonut enää nousevan yhtään nelijalkaista koiraa. Jotta tämmöstä.

Onnea J & M!

2009-08-12T17:23:00.003+03:00

Vähän jälkijunassa kun tarkoitus oli laittaa kuvan kanssa mutta kuva tulee nyt sitten joskus myöhemmin.

5.8.09 tuli team Egerian vahvalle taustajoukolle ja kepolle eli Jussille 29v mittariin. Samalla lyötiin ilmassa roikkunut päätös lukkoon eli Myytti ( Egerian Aveta ) jääpi pysyvästi huusholliin. Jussi sai siis lahjaksi nuoren ja nätin blondin. Vaihtoehtoja tuossa ei enää juurikaan ollut, parivaljakko sopii toisilleen kuin... no kuin isäntä ja hoffi parhaimmillaan.

Tervakoski '09

2009-07-27T19:23:00.006+03:00

Reissu on heitetty, klassiseen tapaan nahka helottaa ja arki väsyttää.

Lauantaina oli tokot. Nappiin ei tosiaan mennyt mutta paras tervistulos ever meille joten emme nillitä ;) Joukkue oli kuitenkin maailman paras paitoineen ja plakaatteineen!

Tuomarina oli Hannele pörsti.

Paikkamakuu 10 (Siitä huolimatta että mä kuvittelin että ykkösryhmän yksilösuorituksen on ensin, enkä tarkistanut asiaa. Ihmettelin vain kun 38 huudellaan, jotta missähän se pösilö mahtaa olla. Jaa 38... 38! Ei muuta kuin koira suoraan häkistä kentälle ja ohjaaja nöyränä pyytelemään anteeksi...)

Seuraaminen taluttimetta 7 (Jälleen kerran mun pysähdys...)

Maahanmeno 0 (yllätti jäämällä seisomaan)

Luoksetulo 9,5

Seisominen 9

Noutaminen 6 (kapula tippui kerran, lähestyi mua vinosti -> päätti kiertää takaa -> huomasi taustajoukot juuri mun takana ja olisi mieluumin vienyt kapulan sinne)

Kaukot 6 (vältteli mun katsetta, nousi kolmannella)

Hyppy 5 (ohjaajalta ensin väärä käsky, istumiseenkin taisi tarvita kaksi)

Kokonaisvaik. 7 ja yht. 137,5

Johan oli kummallinen koe. Noin niinkuin mun osalta. Katrikin sanoi että olin ihan erilainen kuin aiemmin, ja siltä se tuntuikin. Mua ei oikeastaan jännittänyt lainkaan mistä seurasi sitten se etten ollut kovinkaan skarppi. Ensimmäistä kertaa ikinä myöskin ärsyynnyin koiran käytöksestä kehässä. Ei mitään hajua miksi jäi seisomaan eikä maate (ollaanko kenties treenattu seisomista enemmän viime aikoina?). Koira tajusi mokanneensa ja ehti nähdä mun otsankurtistuksen. Tämä ilmeisesti näkyi kahdessa sille vaikeassa liikkeessä eli noudossa (vältti eteentuloa) ja kaukoissa (vältteli mun [ehkä liian tiukkaa?] katsekontaktia).

Melkein kuitenkin tienattiin joukkuekisanvoitto kotiin! Saatiin jopa hetki pidellä niitä ykköspyttyjä (hienot muuten olikin) ennen kuin jouduttiin luovuttamaan ne oikeasti ykköseksi tulleelle Piffien joukkueelle. Tyydyimme siis kakkossijaan ja alamme punomaan juonia ensi vuotta varten. Vai mitä, Kentän Kauhut?! ;)

***

Sunnuntaina näytelmät joihin oli ilmoitettu sekä Myytti että Helmi. Tuomarina avoimessa luokassa oli erittäin miellyttävä käytöksinen sveitsiläinen Elisabeth Dietschi.

Myytti: EH

2v. keskivaalea, keskivahva, tyypiltään sutjakka mutta muuten harmoninen. Saksipurenta. erittäin tummat silmät. Huulipigmentti saisi olla parempi. Korvat hieman takana kannetut. Erittäin hyvä selkälinja. Kulmausket edessä ok, takana hieman niukat. Rinnan syvyyttä saisi olla enemmän. Häntä ok. Erittäin temperamenttinen ja hieman varautunut. Liikunta sujuvaa mutta siitä puuttuu potku. Erittäin hyvää yhteispeliä ohjaajan ja koiran välillä.

Helmi: EH

6v keskisuuri, merkkivärinen narttu. Merkit hyvänväriset mutta hieman liialliset housuissa. Saksipurenta. Korvat erittäin takana kannetut. Oikea korva ei oikein kannettu. Seisoo edestä ja takaa suorin raajoin. Takaa ahdas. Kulmaukset ok. Liikkeessä selkä hiukan heikko. Häntä juuri ja juuri oikean mittainen. Erittäin ystävällinen luonne. Hyvä turkki.

Etenkin Myytin arvosteluun olen tyytyväinen. Tuomari oli pohdiskellut erin ja eh:n välillä ja ilmeisesti varautuneisuus kallisti valinnan erittäin hyvään. Oli luonteen suhteen miellyttävän tarkkaavainen tuomari. Mua hiukan jännitti kuinka Mymmeli näyttelytilanteeseen ylipäätään suhtautuisi tämä kun oli sen toinen näyttely ja ensimmäinen tervistapahtuma. Pikku blondi käyttäytyi kuitenkin erinomaisen hienosti koko reissun. Kehässäkin oli enemmänkin hämmentynyt kuin varautunut :)

***

ÄS! HOO! WEE! SHW, JEE!

Kiitoksia hauskasta viikonlopusta kaverit!

Onnea Aat!

2009-07-24T10:38:00.003+03:00

Hurjasti onnea Egerian esikoiset! Tänään on se päivä kun mittariin pamahtaa "kypsät" 2 vuotta. Hienoja naperoita teistä on kasvanut ja varmasti harmaiden hiusten ja hampaiden kiristyksen lisäksi teistä on ollut suurta hupia omille (ja vieraille) ihmisille :)

Onnea Elsa, Myytti, Nala, Ruska, Panu, Rokkis, Hessu, Sohvi ja Jörö omistajineen! Ei vielä tarvitse aikuistua vaikka "isoja" jo olettekin ;)

SM-TOKO, Kangasala 11.7.09

2009-07-16T17:54:00.007+03:00

Meidän ei pitänyt tänä vuonna tokoilla ollenkaan mutta Katri on hyvä puhumaan mut kaikkeen, kuten SM-kisoihin ja rotumestaruuksiin...

Tuloksena hikinen ykköstulos mutta olen tosi tyytyväinen koiran työskentelyyn. Paikalla oltiin hiukan päälle 7 aamulla, meidän suoritusvuoro oli joskus yhden jälkeen ( ja me oltiin joukkueemme ensimmäiset kehäänmenijät...). Hemp oli aamulla intoa täynnä mutta päivän makoilu häkissä hiukan latisti sen fiilistä. Mikä saattoi tietysti olla ihan hyväkin, malttoi keskittyä ;) Lisäksi suoritukset oli jaettu useampaan kehään, joissa etenkin 1 ja 2 välissä tuli reilusti odotusaikaa.

Pisteet kehittäin:

Kehä 1, M. Packalen: paikkamakuu 10, nouto 9, kokonaisvaik. 9.

Kehä 2, A. Juhantalo-Kakkola: seuraaminen 8, liikkeestä maahanmeno 9, kokonaisvaik. 8.

Kehä 3, S. Pollari: luoksetulo 8, liikkeestä seisominen 8, kauko-ohjaus 6, kok. vaik 7.

yht. 162p, 1. tulos.

Paikkamakuu oli jostain syystä tosi monelle ongelma. En nähnyt yhtään avoimessa ryhmää jossa joku ei olisi noussut. Noudossa Helmi jäi innostuksissaan vinoon perusasennossa.

Seuraamisessa ryssin itse pysähtymisen; alkukesästä jouduin harjoittelemaan pysähtymistä ilman koiraa jotta saisin selkärankaani että jalkojen ei tartte liimautua maahan heti LO:n käskyn tullessa. Jännityksessä ensimmäinen pysähdys kuitenkin lipsahti sillä seurauksella että H ei pysty samassa ajassa pysähtymään vaan menee ohi ja joutuu kiertämään mun ympärille uuteen perusasentoon. Huomasin kyllä heti mokani ja toisella kerralla onnistuin pysymään kuosissa vähän paremmin. Maahanmenon pistevähennyksestä mulla ei ole käsitystä mistä tuli. Hypyn 3p lähti mun sekunnin epäröinnistä ennen istu -käskyä eli Helmi jäi seisomaan. Tuli oikosulku ja piti miettiä että saihan sen käskyn antaa itsenäisesti... Istui kyllä heti uudesta käskystä.

Luoksetulo... en kyllä kykene enää muistamaan mistä meni 2p. Tuplakäskyjä ei ollut joten luultavasti ei ollut kyllin nopea tmv. Ennen liikkeestä seisomaan jäämistä meikäläisen pakka sotkeutui niinkin vakavasta asiasta kun liikkeenohjaaja kertoi että hän antaa luvan käskylle... Olin jo valmis suorittamaan liikettä, en ensin kuullut mitä LO sanoi ja kun hää toisti niin en silti meinannut ymmärtää, enkä sitten tajunnut koota itseäni uudestaan. Siinä vaiheessa kun olisi kuulunut sanoa sto! niin mun suussani oli joku pieni porsas joka vinkaisi seiiiiiis.... Jossain kohti i:tä tajusin että vops, väärä käsky (ei tarkoita meillä mitään) ja meinasin antaa uuden. Luotin kuotenkin siihen että koirra pysähtyi koska ainakaan se ei enää seurannut (ja mitä muuta se nyt muka olisi voinut tehdä...?). En sitten tiedä mistä 2p tarkalleen ottaen putosi. Kaukot on se missä oikeasti olin itselleni jo kiukkuinen. Katri vielä juuri vikoissa treeneissä muistutti että pidä huoli että koira katsoo ohjaajaa kun käsky tulee. No ei. H reagoi johonkin mitä tapahtui VOI-kehän suunnalla ja katseli sinne, S antoi käskyn ja antoi uudenkin käskyn ennen kuin tajusi vetää henkeä sen verran että koira kerkesi siirtämään huomionsa takaisin ohjaajaan. Kolmas istu-käsky siis vasta oli tehokas.

Hengissä siis selvittiin :P Eikä perjantaina loukattu jalkakaan vihoitellut kovin paljoa 12-tuntisesta päivästä, kiitos aggressiivisen hoidon ja Muuramen TK:n hoitajien teippaustaitojen... Jännitti kyllä niin että oksetti mutta onneksi oli hyvää seuraa joka tsemppasi ja sai aina välillä tuikattua järkeä päähän ettei ihantullut karattua koko kisapaikalta. Kiitos kaikille hoffisteille "leiri"seurasta, joukkuekavereille Atelle & Katrille hienosta kisasta ja kepo-Pasille assisteeraaamisesta niin kuvaamisen kuin muunkin suhteen. Sen verran kivaa oli että melkein voisi joa harkita kokeilevansa ensi vuonna uudestaan :P

Mitä meille kuuluu?

2009-07-02T12:04:00.002+03:00

Edellisessä viestissä onniteltiin Rokkista joten mainittakoon ensimmäisenä että samalla reissulla kuvatut Elsa (Andraste) ja Myytti (Aveta) saivat myös viralliset tuloksensa A/A ja 0/0, polvet 0 ja silmät puhtaat :)

Kaikki tulokset löytyvät kootusti Koiranetistä.

Myytti on asunnut meillä toukokuun loppupuolelta saakka. Kahden nartun egot eivät enää mahtuneet samoihin tiloihin joten turvallisuussyistä Myytti vaihtoi meidän laumaan. Aika näyttää jääkö se pysyvästi tänne vai tuleeko vastaan jokin vielä parempi vaihtoehto.

Kotisivujen palautuminen toimintaan alkaa kuulemma häämöttää, mutta kovin nopeaan aikatauluun en usko...

Laittakaa vain kaikki lisää kuulumisia ja tuloksia. Sähköpostiin saatan vastailla hitaasti mutta kaikki tulee varmasti luettua enemmän kuin mielellään :)

Tervakoskelle on tulossa sekä Helmi että Myytti, joten siellä toivottavasti nähdään mahdollisimman monta uutta ja vanhaa tuttua ;)

Hauskaa kesää!

Sarinka, Jussi, Ea ja Noa sekä karvalauma Helmi, Ketku & Myytti

Onnea Rokkis!

2009-05-13T13:33:00.002+03:00

Rokkiksen kuvaustulokset vahvistettu (E. Albiorix) lonkat A/A ja kyynärät 0/0 :)

Samaan syssyyn otetut kilpparitestit tulivatten myös ja kaikkien kolmen (E. Albiorix, Andraste ja Aveta) kohdalla puhtaat :)

Lisää kuvaustuloksia odotellaan.

2009-04-17T13:12:00.002+03:00

Rokkis (E. Albiorix) ja tytöt Elsa (E. Andraste) ja Myytti (E. Aveta) käväisivät tiistaina Jari Ahon käpälöitävänä Joensuussa. Terveeltä näytti, lonkka- ja kyynärkuville odotellaan Kennenlliiton vahvistusta mutta hyvältä näyttivät. Olkapäät, polvet ja silmät samaten olivat ok!

Ketkun silmät tutkaistiin samalla ja buenot oli myös ne killittimet.

Kiitos Mika, Niina ja Pekka että lähditte mukaan! Oli kiva nähdä ja ähky jatkui vielä kotonakin ;)

Pantsu

2009-04-09T08:02:00.003+03:00

Kaikki viimeksi otetut kuvat meni aika lailla päin pyllyä joten lohdutukseksi bonuksena Panun 1v kuva viime kesältä.

Välipäivitystä

2009-04-06T01:25:00.002+03:00

Herranjestas sentään. Olenpa ollut laiska kirjoittamaan... Netissä ei paljoa ehdi luurailemaan mutta reenaamaan on sentään keretty. Edes vähän.

Nyt on tottiksessa taas edessä uusi kausi. Tai "uusi", vastaavia ongelmia on ollut aiemminkin. Eli koirilla on nupit kaakossa jo heti kentälle tullessa, keskittyminen ja tarkkuus sitten vähän sinne päin. Olen tämä tiedostanut ja silti huomaan jälleen kerran ottaneeni "vauhtitreenit". Tyypillistä. Niitä ennakkosuunnitelmia paperille vain!

Sohvin (Egerian Arduinna) ja Panun (E. Avalloc) lonkat & kyynärät on nyt virallisestikin A/A 0/0. Hienoa!

Panu on ilahduttanut (juu, oikeasti ilahduttanut) meitä läsnäolollaan muutaman päivän. Pikkupaviaanista on kasvanut koira :) Kuvia ja kuulumisia tuonnempana.

H&H

2009-01-22T00:49:00.000+02:00

Maanantain hieronnat

2009-01-08T00:28:00.002+02:00

Ketkun selkä oli tosi paljon parempi. Muuta ei oikeastaan ollut kuin että oikea puoli oli tiukempi. Ensimmäinen kerta kun Ketku ihan todella rentoutui ja nautti rauhassa käsittelystä :)

Hertta istuu jo paremmin, laittaa painoa myös vasemmalle kankulle. Vtj ei läheskään niin jäykkä eikä arista sarvennoisen aluetta enää lainkaan.Nyt harjoitellaan oikeaa istumistapaa pari viikkoa että tuo vinous ei jää lihasmuistiin. Oikea lapa vielä jumissa, sitä voidaan vetreyttää iltaisin ja oikeanlaista istumista olisi hyvä muistella parisen viikkoa ettei tuo vinous jää lihasmuistiin.

Kiitokset Erikalle, teit tapasi mukaan hyvää työtä :)

Koko kasa ;)

2009-01-04T22:28:00.001+02:00

Kuva by Mari Birling

Iloista tätä vuotta :)

2009-01-01T16:44:00.002+02:00

Myttyräinen lähtikin vielä meidän mukaan maalle, kun vähän kerjättiin. Kiitos Marille että maltoit (hiukan pitkin hampain) luopua pikkuhirviöstä muutamaksi extrapäiväksi ;)
Myytti on hienona apuna Hertan ulkoiluttamisessa x) Hetsin kun pitäisi ottaa pari viikkoa suht rauhallisesti joten enemmän fysiikkaa koettelevat leikit on pannassa mutta koska Myytin kanssa painit ei tule kyseeseen (pikkupimu vetää herkästi lunta otsalohkoon jos isompi kehtaa jurauttaa päälle) joten ne vetää vaan kevyttä hippaa pitkin peltoa ja välillä sitten oma-alotteisesti rahoittuvat kuljeskellen omia polkujaan.

Vuoden vaihto meni jouhevasti eikä kukaan jännännyt paukkuja tai välkettä ulkonakaan. Ei edes maalla vaikka siellä tuntui itsestä että räjäytystyöt oli käynnissä heti navetan nurkalla.

Pieni ketunpoikanen juoksenteli mäessä, pieni ketunpoikanen...

2008-12-31T18:14:00.005+02:00

BlondiT tuli taloon.

2008-12-30T15:30:00.002+02:00

Hertta tuli lauantaina ja Myytti eilen, joten touhua riittää. Hertta oli vähän sitä mieltä että tokko tänne toista blondia kaivattaisiin, etenkään kun pikkulikka meinasi tulla silmille Hertan julkituotua mielipiteensä. Varsinaiset pikku bitchit. Alkujurinoiden jälkeen mahtuvat kyllä jo samoissa tiloissa olemaan, mutta enimmän aikansa ovat toistaiseksi portin eri puolilla: leikkimään kun pitäisi päästä jo Hertankin mielestä mutta se on nyt "saikulla". Erika nimittäin kävi hieromassa Helmin, Hertan ja Ketkun maanantaina ja etenkin nuorempi H saa toistaiseksi luvan ottaa tavallista rennommin.

Helmi länttäsi takapuolensa patjalle heti kun Erika sen laski käsistään. Ajatteli selvästi että tällä kertaa hän pitää varansa että pääsee käsittelyyn myös kun aina vaan Ketkua hierotaan. Sai sitten olla ensimmäinen. Rouva otti tilanteen vähän turhankin rennosti, se ei olisi millään halunnut nousta seisomaan rungon läpikopeloinnin ajaksi vaan pelkäsi joutuvansa pois. Hieronnan ajan se retkotti kuin huumattuna, silmät kiinni ja selvästi täysillä nauttien. Ei tosiaan tarvinnut komentaa olemaan rauhassa tai istua vieressä pitelemässä kiinni mutta koomasta herääminen vaati jo vähän enemmän ponnisteluja ;)
Vasen puoli on vähän tiukempi kuten viimeksikin ja kylkiluiden välissä on kuonaa. Muuten veteläs eikun hyvässä kunnossa. Hemppa nyt vaan ON rento.

Ketku on aina suunnattoman iloinen Erikan tullessa ja lähtiessä. Sillä on myös vakavia pystyssä pysymisvaikeuksia mutta se ei jaksaisi millaan maata rauhassa koko aikaa. Välillä sattuu sen mielestä liikaa ja välillä se vaan haluaisi tehdä jotain muuta. Siinä missä Helmi keskittyy hierontaan joka ainoalla solulla, Ketkun solut on pääasiassa kiinnostuneita kaikesta muusta, ettei vain mitään menisi sivu suun.
Ketkulla selkä ja takajalat tiukat, aristaa eniten suoliluun edestä, ei niinkään ristiluun alueelta. Rangasta ei löytynyt mitään aristuksia tai muita omituisuuksia.

Hertta oli ensimmäistä kertaa hierottavana ja suhtautui asiaan vähän epäluuloisesti kun ei ollut äiskäkään mukana tukemassa. Pyrittiin antamaan sille paras mahdollinen rauha joten Jussi jäi sen seuraksi kun mä poistuin lasten kanssa muihin tiloihin. Vähän levoton se oli ollut mutta antoi kuitenkin ihan suosiolla hieroa. Hyvä että hierottiin, kyllä siellä "jälkiä" auton töytäsystä oli.
Vasen puoli oli kipeämpi ja näkyi (kun näytettiin) munkin ilmään selvästi mm. siinä että vasen takajalka oli paljon jäykempi; ero oli aika hurja ennen kuin lihakset vähän lämpeni, ja siinä ettei halua istua molemmilla kankuillaan vaan siirtää painon aina oikealle puolelle. Istuu siis aina vähän vinossa ellei sitä rualla ohjaa tiukasti suoraan. Vtj. iso sarvennoinen oli selkeästi arka, samoin aristaa sen ympäristöä. Koko selkä todella tiukka. Mitään ei onneksi kuitenkaan ole varsinaisesti rikki. Hierotaan maanantaina uudestaan, samoin Ketku.

Hienoa kun piskiset vetää

2008-12-25T19:22:00.002+02:00

Vetäminen on sellainen mitä mun hermo ei koirilta kestä. Yhtään.
Paitsi joissain pienissä poikkeuksissa. Kuten pulkan vedossa tai ylämäessä....

Tänään tehtiin lenkki niin että molemmilla koirilla oli perässään oma pulkka lapsella varustettuna. Sekä muksut että koirat tuntui tykkäävän hommasta kovasti ja kaikki käyttäytyivät moitteetta. Ellei joku tahdo pitää moitittavana Noan hiukan epäkohteliasta nukahtamista kesken pulkkareissun.

Tosi jouluinen fiilis oli siinä koko perheen voimin taivaltaessa. Mieli alkoi tehdä tietysti kunnon ahkiota ja vetovehkeitä, harmi etten tajunnut pukilta niitä pyytää vaikka sellaisten hankinnasta on ollut puhetta jo pidempään.

Mukavaa loppujoulua ja -vuotta itse kullekin :)

Sairas joululoma?

2008-12-24T10:05:00.003+02:00

Koirien lomailu on jatkunut edelleen, tällä kertaa mun sairastelun takia. Miun massu on ollut mystisesti kipeä ja kävin sitä tohtoritädeille ja -sedillekin varuiksi näyttämässä kun ei tolpillaan enää meinannut pysyä. Tohtorit napsaisi viattoman umpparin pois ja maha on edelleen kipeä. Sekä alkuperäisestä kohdasta että leikkaushaavasta.

Yö meni valvoessa ja koska ei parempaakaan tekemistä ollut niin päätin että saikku alkaa riittää, me mennään ulos! Aamuyön valvottuina tunteina unenpöppöröisessä ja lääkepöllyisessä päässä ei voi syntyä kuin hyviä ideioita, eihän?
Koska vatta ei vielä kestä kovin vauhdikasta menoa enkä halunnut että koirat joutuvat himmailemaan mun takia vaihtoehtoina oli a) sysipimeä metsä b) umpihankinen pelto josta päätyisi sysipimeään metsään c) PULKKA! No joo, ensin ajattelin kyllä potkuria mutta sitä ei pimeässä löytynyt. Ensimmäiset vaihtoehdot tuntui hiukan... no, tylsiltä joten ei muuta kuin suunnittelemaan kuinka valjastaa koirat pulkan eteen.

Valjasviritelmä oli ihan yksinkertainen ja näppärä, mitä nyt joitain pieniä puutteita matkan varrella ilmeni. Yllätyksekseni koirat veti itse pulkkaa ihan mallikelpoisesti, minä uskonpuutteinen kun olin hiukan pelännyt tämän päätyvän samoin kuin edeltäjänsä, muinainen minisuksi-projekti. Se ei sujunut, tuota, kovin hyvin.
Ongelmia tuli siinä vaiheessa kun mä istuin kyytiin. "Mennään!" käsky aiheutti rajoja koettelevan tungoksen. Pikkupiskien pienet herneet kun ajattelivat että jee, ilmaista kyytiä! ja ne pomppasivat äiskän syliin. Siinä sitten ihmeteltiin päällekkäin jotta mikä on kun suksi ei luista?
Koirat ylös, valjakset ojennukseen ja uusi yritys, sama tulos. Lopulta sain ne liikkumaan yhtäaikaa samaan rintamasuuntaan ja sain kyyditystä huikeat muutaman metrin. Vetohommissa iskee hiuka ja pysähdys tehtiin ilmeisesti jonkinsortin pikaruokalaan, riihen nurkalle. Ruoka olisi jokaisen kuulunut pyydystää itse, mutta oli sen verran pikaa että meni työläisiltäkin sivu suun.
Mitä sitten ollutkin se mikä hangen alla kiisi. Viesti kuitenkin meni perille, motivaatio vetohommiin ei nälkäisenä ole huippuluokkaa. Pihaan palattiin koirat tyhjä pulkka perässä paukkuen ja minä lasten hyötykäyttöä suunnitellen...

Liikunnan iloa tuosta ei paljoakaan irronnut joten päätin lainata anopin potkuria. Kuinka fiksua on valjastaa kaksi tekemisen puutteessa kitunutta, viikkoja ilman hihnakosketusta elänyttä, kilpailunhaluista ja kuurokorvaista elukkaa potkurin eteen ja lähteä baanalle puolikuntoisena ilman puhelinta, any guess? Ihan fiksua. Tosin pienet, nopeasti vilahtavat mielikuvat katkenneista jaloista ja revenneistä sisuksista saivat mut vaihtamaan valjaat pantoihin ja mielihaluista huolimatta olemaan köyttämättä hihnoja kiinni itseeni tai potkuriin. Musta on selvästi tullut vanha.

Parisen tuntia oltiin liikkeellä ja selvittiin ilman suuria kommelluksia. Yksi vastaantuleva ärhentelevä uros olisi kuulemma ollut sakinhivutuksen tarpeessa mutta sen hihnan toinen pää päätti vaihtaa suuntaa ennen sitä. Toisella kertaa meinasin oikeasti mennä nurin kun pihassaan (joo, siis ihan kehtasi omassa pihassaan) juoksulangassa ollut valkkari säntäsi haukkuen kohti ja nämä pällit tietty vastaamaan haasteeseen...
Oikeesti reissu oli ihana. Pimeys vaihtui hämäräksi, koirat ravasi vierellä eikä muita liikkujia juuri näkynyt. Välillä saivat irroitella pellolla tai metsässä keskenään jottei liian tasaiseksi teputtamiseksi mennyt. Mielellään kuitenkin vaihtoivat aina resuamisen takaisin juoksuun. Etenkin kun oikea järjestys löytyi, eli Helmi sai juosta reunimmaisena pidemmällä hihnalla ja K meidän välissä jolloin rouvaa ei pikkupojan hidastelut ja penkan haisteluyritykset häirinneet. Hemp tosin saikin sitten taajaman ulkopuolella olla ilman hihnaa. Pyllyä välillä keikuttaen näytti suunnan ja määräsi tahdin, tuntui sekin nauttivan ;)

Pieni nostalgianpoikanenkin piipahti, en ole noilla reiteillä käynyt aikoihin ja pimeässä potkutellessa tuli elävästi mieleen kaksi paria punertavia hörökorvia, pelmuavat harjat ja napakat laukka-askelet. Niitä teitä ja polkuja kuljettiin hevostenkin kanssa. Voiton haudalle asti en uskaltanut lähteä vaikkei matkaa olisi montaa kilsaa enää ollutkaan. Olisi tullut liian ikävä.

Pikku possut pellossa... eikun maalla.

2008-12-23T23:23:00.001+02:00

En yhtään ihmettele jos puoli pitäjää pelkää (mua ja) mun koiria. Ne vähätkin käytöstavat mitä niillä kotona on, tuntuvat jotenkin mystisesti katoavan maalla ollessa. Tästä aiheesta on saattanut tulla avuduttua pari kertaa aiemminkin.

Vieraat.
Kotona haukutaan vähän (no vähän on vähän suhteellinen käsite, vähemmän kuitenkin) ja istutaan sitten odottamaan (istuminenkin on vähän suhteellista, odottamisesta puhumattakaan, mutta tajuatte pointin?) että vieraat kerkiävät ängetä ahtaaseen eteiseen, ennen kuin rynnätään sekaan tuuppimaan niitä nurin. Maalla sama menee niin että huudetaan kitarisat heiluen jo ennen kuin ketään on ovella (iso talo, pitää olla varma että äiskä kuulee vaikka olisi peräliiterissä. Tai pihalla. Tai siinä vieressä). Lopulta äiskäkin verryttelee niitä kiturisoja kun luupäät ei käskystä hiljene. Sitten yritetään istua, yhtäaikaa. Lattialla käy kumma vesisänky -ilmiö; kun toisen pyllyn saa osumaan siihen niin toisen kimmahtaa saman tien ylös. Kun pyllyt on (kuvitellun) hetken (suhteellista!) siellä lattiassa ja näennäinen rauha maassa, voi sitten luvan kanssa mennä tervehtimään tulijoita. Huutamalla. Täällä maalla kun lappaa kaiken näköstä sakkia niin pitää olla tarkka ettei ne vaan luule että talossa on lepsuja vahteja. Ei ole kyllä muuten näkynyt yhtään vesilasin pyytäjää, uskonmarkkinoijaa tai mitään muutakaan kaupustelijaa. Se yksikin veteraanien asialla ollut solttupoika kääntyi jo ekoilta rappusilta, kerkesin nähdä vain poistuvan selän.
Ei me oikeesti olla niin pahoja miltä kuulostetaan.

Koirat.
Koska koko pitäjä on meidän ja vain meidän koirien hallussa, muilla ei ole tänne asiaa ilman asianmukaista passintarkastusta ja tullausta. Piste.
Mä vielä jotenkin ymmärrän että Ketku käy vähän kierroksilla ja aukoo herkästi päätänsä, niin se tekee joskus kotonakin mutta että Helmi! Ämmä kohta 6vee joka normaalisti vilkasee lähinnä kuononvarttaan pitkin tai erityisen pienille ja erityisen söpöille sanoo ystävällisesti PIIPPIIP sanoo täällä että räyh, ans ku mä näytän kuka määrää.

Käskyt.
Käskyt muuttuvat täällä jotenkin hepreaksi sillä niitä ei vaan voi ymmärtää pienet komikieliset koirat. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Toisaalta mikä minä olen niitä tuomitsemaan kun taitavat mallia ottaa ihan allekirjoittaneesta itsestään. Maalla on mukava ottaa rennosti eikä olla niin nöpön nuuka. Mitä siitä jos tukka on pystyssä ja se iänkaiken vanha pilkkihaalari jo parhaat päivänsä nähnyt? Tai siitä että mun armaat mussut (kaksi- ja nelijalkaiset) karkaavat vähän (..!) käpälästä? Ei se niin vaarallista ole, eihän?

Ketkumies

2008-12-10T01:46:00.004+02:00

Esine"ruutu", pitkä kaistale tasaisella lumella, vierailla esineillä. Jätkällä ei ollut aikomustakaan nähdä vaivaa muun kuin juoksemisen suhteen, olisi pitänyt laittaa se autoon jo siinä kun ei ruutuun mennessä löytynyt seuraamista sitten millään... Kaikki kolme esinettä se sieltä toi mutta bongasi vainun aina mennä viipottaessaan. Plussaksi on mainittava että hajun saatuaan se ilman erillistä huutelua etsi ja toi. Mun pitäisi vielä malttaa vähentää kehumista kesken kaiken, kun se kerran osaa. Häiriöitä oli kiitettävästi: koiria, pressuja, autoja, auroja...

Tottis, Myy teki vieressä ja vieras uros jäi tuijottelemaan vähän matkan päähän. Keskittyminen ei ollut ihan perusKetkua, en tiedä kärsikö motivaatio aiemmasta kovistelusta vai edellisiltana vedetystä sikakilosta (jep, kaveri sai eilen kilon siankappaleen josta jäi jäljelle n. miehen nyrkin kokoinen kappale) joka tuotti ainakin tappavia kaasupurkauksia....
-Paikkamakuu skarppi, perusasento ei ollut ihan suora kun putosi osittain mun eteen. Paikkamakuu otettiin ekaa ja sitten uusiksi loppupäässä kun jouduin siirtämään muun liikennöinnin takia eteenmenopallon parempaan paikkaan. Pysyi vaikka poistuin parikymmentä metriä sen taakse. Ehkä etupuolella oleva Myy oli kiinnostavampi.
- Liikkeestä seiso, eka vähän haparoiva ja istui, toinen hyvä.
- Noudoissa kaikenlaista pientä säätöä. Tänään taas varasteltiin urakalla, saalistettiin, heitti suurinpiirtein kuperkeikkaa kapulan kohdalla kun osa koirasta pysähtyi, osa ei... Heittelin kapulaa myös ilman noutolupaa mikä yleensä rauhoittaa tilanteen pitkäksi aikaa, nyt ei mitään vaikutusta. Luovutus saisi edelleen olla siistimpi, lähinnä asentoon tulo ja kapulan pito (pitäs vissiin vahvistaa niskalihaksia kun kapula alkaa aina vetämään toiselle puolelle). Nyt oli poikkeuksellisesti kilon kapula. Jonka hajoitimme heittämällä jäähän...
- Eteenmenossa sitä hämäsi jokin, meinasi ensin lähteä oikealle, sitten vasemmalle. Kun lopulta lähti eteen niin meni varmasti ja kovaa.
- Seuraamiset oli kautta linjan aivan sieltä ja syvältä, kontakti ala-arvoinen.

Lopuksi otettiin vielä yksi ilmaisu kiintorullalla. Ketkullahan ei ole aikoihin ollut kiintoa kaulassa joten sitäkin tyytyväisempi olen, meni nimittäin nappiin! Löysi hyvin, haistoi itseasiassa jo lähetettäessä ja muutin lähetyssuuntaakin enemmän maalimiehen suuntaan kun koira oli niin varma itsestään. Oli nuuhkaissut äijän naamaa, napannut rullan ja palasi takaisin. Myös näyttö oli erinomainen :) Täytyy vähän sumplia tuota rullaa kun aukeaa liian helposti. Rulla oli toisesta päästä auki kun palasi, en tiedä missä vaiheessa oli lauennut, mennessä, suuhun ottaessa vai tullessa. Pääasia että jätkä oli HIANO!

Pääsivät vielä purkamaan energiaa leikkimällä ja Ketku ehti koheltaa urakalla. Ensin se juoksi pahki vahvaan ketjuun jotta jytke kuului. Muutaman tovin päästä se kiljui täyttä kurkkua pusikossa ja kun pääsin paikalle niin roikotti oikeaa etusta ilmassa. Upeasti tyyppi malttoi odottaa rauhassa että päästiin paikalle vaikka sattui ja muut koirat juoksi kattomaan että mitä se kiljuu. Luvan saatuaan könköili sitten kuitenkin itse tielle eikä jalasta/kyljestä löytynyt mitään vikaa. Hetken verran ontui mutta ennenkuin ehdin autoon saada niin se päästeli jo samaa vauhtia kuin ennenkin. Arvoitukseksi taisi jäädä että mikä oli ongelman nimi, tuolla ei kuitenkaan ole tapana pienistä huudella. Vesottuja pajuntynkiä siellä pusikossa näkyi, olisiko sitten sellainen tökännyt..?

Hoffin ja aussien ero osa 73

2008-12-09T02:13:00.000+02:00

Viikonloppuna tuli huomattua jälleen yksi uusi eroavaisuus noiden välillä.

Siinä missä hoffi ryntää 200 lasissa pihamaalle tunkeutujan nenän eteen käyttäen sekä ääntä että kroppaa kertoakseen tulijalle että tässä on muuten sitten stoppi, aussie tarkisti ensin lauman ja juoksi sitten haukkumaan ja liikkumaan kaarta muutaman metrin päässä tunkeilijasta.

Tilanne oli siis se että lapset leikki talon nurkalla, mä tulin navetasta ja vieras pihatietä pitkin niin että meidän välille muodostui aika tasasivuinen kolmio. Ketku ampaisi mun jaloista lasten luo, kiersi ne ympäri, vierasta lasta sen teki selvästi mieli painostaa lähemmäs Eaa (=kasaa tiiviimmäksi?, Eaa ei tainnut uskaltaa komentaa...), ikäänkuin yritti kropalla tuupata, muttei kuitenkaan uskaltanut ja painui sitten komentamaan tulijaa. Helmi oli sisällä joten oli tosi mielenkiintoista nähdä miten K reagoi ilman alfanarttua. Vielä mielenkiintoisempaa olisi ollut jos vieras olisi ihan oikeasti a) ollut vieras ja b) jatkanut liikkumista koiran huudosta piittaamatta... ;)

Tilannekatsaus tottikseen

2008-12-03T01:16:00.007+02:00

Mitä parin viime viikon treenit kertoo tän hetkisestä tottistasosta (^Helmin mielipidettä ei oteta huomioon) ? Pientä yhteenvetoa. Kuvat syksyn Kultapapu-leiriltä by Lotta Urtamo.

Ämppä:
- Seuraaminen -> Napakkaa, paikka on hyvä nyt myös sivusuunnassa; ei väljyyttä mihinkään suuntaan. Pomppimista on aina välillä mutta ei tasajalkakoikkaloikkaa vaan pientä parin askelen keulimista (inhoan silti...). Ensimmäinen käännös vasempaan/täyskäännös on pahin ja tuottaa aina hiukan pompahtelua mutta nyt peruutus- ja pyllynkäyttötreenien jälkeen tilanne on parempia, myös eka käännös on nopeampi ja täsmällisemp eikä tuota väljyyttä.
- Jäävät -> istu ja maahan täsmälliset ja terävät, seisominen sen sijaan tuntuu välillä jostain syystä tuottavan vaikeuksia ja istuu mielellään. En tiedä onko juoksu tuonut lisää painoa peräpäähän vai onko ehkäkentiesmahdollisesti jäänyt vähän vähälle treenaukselle..?
- Luoksetulo -> Nopeahko (voisi vielä inan petrata), tiivis ja kutakuinkin suora eteentulo. Ei ota enää takapomppua eikä tule vinoon. Eli sama kuin ennen ongelmia. Jes!
- Eteenmeno -> Varmuus alkaa taas palailla ja etenee hyvin matkasta riippumatta. Varmuus näkyy tempossa, kyllähän H eteni kisojen jälkeenkin hyvin mutta ei täysillä. Maahanmenot ok.
- Paikkamakuu -> sama vanha; kaiken muun se kestää paitsi Ketkun treenauksen ;)
- Nouto on ollut tyystin tauolla, samoin tovin aikaa myös hypyt. Hypyissä tarvitsee rutkasti varmuutta, tekniikka ok. Katsotaan onko noudossa tapahtunut sama "ilmiö" kuin luoksetulossa ;)

Paimenpoika:
- Seuraaminen -> perusasennot hyvät ja nopeat, samoin peruutukset, käännökset ja hidastukset. Juoksuun lähdösä tulee helposti pieni ylimääräinen loikahdus. Pidemmällä suoralla puutuu helposti, paikka pysyy melko hyvin mutta keskittyminen ja kontakti herpaantuu.
- Jäävät -> istu/maahan nopeat, seisomisessa pientä epävarmuutta.
- Luoksetulo -> ok, lähtö voisi olla voimakkaampi.
- Paikkamakuu -> ok, menee alas nopeasti ja pysyy hyvin. Ilmeestä näkee että kiinnostavampaa tekemistä löytyisi vaikka kuinka paljon...
- Eteenmeno -> räjähtävä ja varma. teenlähettämiset, oli se sitten eteen, ruutuun tmv kuuluu Ketkun suosikkeihin, kerrankin lupa juosta emännästä poispäin ja KOVAA! =D Maahanmenoa on alettu rakentaa vasta nyt ja pienen pojan on kovin vaikea ymmärtää että miten muka voi mennä maahan jos ei ole vähintään kehden metrin säteellä. Vähintään.
- Nouto -> ihan jees, innokkas eteneminen ja kohtuullinen luovutus. Pitämistä vielä pitää treenailla, alkaa kiihdyksissään helposti pyörittelemään kapulaa jos on sitä mieltä että mamma, ota nyt jo se!

Tokoiluun ei ole jaksettu panostaa viime aikoina oikeastaan lainkaan, mutta Tiia K. oli onneksi vähän verestellyt ketkun muistia ja kuulemma mm. ruutu oli sujunut mainiosti :D Sitä on kumminkin treenattu verrattain vähän eikä piiitkään aikaan lainkaan.

life is a bitch... vaimitensemeni?

2008-11-13T22:27:00.003+02:00

Lenkin ohessa pieni tottistauko Helmin kanssa. Se on tehnyt noita juoksuja jo ikuisuuden ja mitä enemmän niin sitä nartumpi siitä tulee. Piuhat pitenee ja asenne kasvaa. "Älä ämmä huutele siellä kun mulla on haistelu kesken, tuun kun kerkeen. Jos jaksan"... Angstiasenne ottaa päähän mutta on toisaalta hyvä kun sen saa lopulta kanavoitua oikein, esim tottikseen ;) Ihan kivan näköstä, vaatii vaan hiukan tavallista enemmän pohjatyötä ennen kuin se alkaa näyttää muuta kuin karmeudelta.

Seuraamisessa itsessään ei ollut muuta vikaa muuta kuin pieni skarppiuden puute, oli vaikeuksia ottaa tilannetta vakavasti kun sitä kadulla rupesin vaatimaan. Täyskäännökset olivat suoraan tottistelijan manalasta. Pomppua metri ylös ja toinen sivulle ja varuiksi vielä monta kertaa. Käännöksestä ei meinannut tulla oikeasti yhtään mitään joten oli pakko silputa vähän ja muistuttaa että siellä on se takapuoli jota voi myös kääntää.
Otin peruutuksia (häh, mitä nää teet!?), tuskanhiki meinasi pukata pintaan kun tulos oli lähinnä poikitusta. Koiran otsassa vilkkui taas 'ravista ennen käyttöä' -valo. Ilmeisesti ON-katkaisija löytyy takaraivon karvatupsusta, sillä sen kun ottaa sormien väliin yhtään edes nyppimättä niin moottori alkaa käynnistyä. Saatiin me yksi kohtuullinen peruutuskin ja sitten otettiin reippaasti vasemmalle kääntymisiä paikallaan, johan alkoi toimia. Ohikulkijoiden mielestä paikallaanpyöriminen oli varmasti hurjan älykkään näköistä mutta mä olin tyytyväinen. Lopulta käännökset toimi kokonaisuudessaan myös liikkeessä kunhan mä merkkaan ajoissa ja hidastan tarpeeksi. Nopea käännös aiheuttaa sen että koira hypähtää taakse sen sijaan että se siirtyisi ja siinä kärsii sekä paikka että kontakti tovin aikaa vielä käännöksen jälkeen.

Matkan varrella olleella pikkukentällä otin vielä pari käännöstä, aihe meni sen verran tehokkaasti perille että nyt se sitten tarjosi kääntymistä pienestäkin vilkaisusta vasemmalle. Pari kontaktihakuista suoraa seuruutuspätkää ja sitten liikkeestä seisominen joka meni ihan hyvin, ei ruvettu sitä sitten rukkaamaan kun se oli ok.
Normaalisti maahanmeno ei kaatosateessakaan ole ongelma mutta näin juoksun alla se on märällä yök. istua voi mutta maahanmeno ja pissiminen kuuluvat sarjaan Ä-L-L-Ö-T-T-Ä-VÄÄ.

Luoksetulossa oli reippaasti vauhtia eikä lähelletulossa ollut ongelmaa. Tai ei ainakaan siinä mielessä että olisi jäänyt liian kauas... Hiukan vinoon tuppasi takapuoli menemään joten hiottiin asentoa sitten vielä hiukan erikseen n. metrin matkalta. Lopuksi vielä yksi kiva "oikea" luoksetulo.

Kuukauden kuulumiset

2008-11-10T22:18:00.006+02:00

Herran jestas, ompas siitä kauan (taas) kun on viimeksi ehtinyt kirjottaa mitään. Ei sillä että mitään olisi tapahtunutkaan.
Ketkun hieronnoissa tuli aikataulujen ja mun sairastelun takia katkos joten se on vielä kesken, nyt tauon jälkeen näyttää että jäykistelisi taas takapäätään hiukan.
Mä selvisin stressin vahvistaman flunssan kourista hengissä mutta nyt meitä kaikkia vaivaa masennus. Jotain pikkutotistelua kummempaa ei olla tehty viikkohin eikä koirat ole saaneet tarpeeksi omaa aikaa, mikä selvästi näkyy: Ketku käyttäytyy kuin löyhäpäinen, pomppii ja mellastaa ja Helmiä taas ei kiinnosta mikään, varsinkaan kuunteleminen vaan se on sitä mieltä että pidä tunkkis jos sua ei kiinnosta, hän tekee mitä tykkää. (No joo, se kärsii myös PMS-oireista ;)) Minä kiukkuan ja äksyilen väsymystä, stressiä, kipua ja treenin puutetta. Nyt onneksi särky on jo hellittänyt senverran että taas saa nukuttua joten jospa pikkuhiljaa voimat riittäisi johonkin muuhun kuin seuraavaan päivään selviytymiseen.

Tänään ois ollut peko-treenit ja olin niihin menossakin kunnes jussin tultua kotiin seittemän jälkeen tajusin että me oltiin molemmat unohdettu ne. En löytänyt mistään tarpeeksi painavaa ja rumaa saapasta millä olisin potkinut itseäni päähän... Kävin sitten edes leikkimässä piskien kanssa tuolla kaatosateessa. Myytti on ollut taas hoidossa enkä ole saanut edes uusia kuvia siitä aikaiseksi. Paitsi pari sisätilaräpsyä:

"Miks mä en saanu vaikka toikin tyttö sai..."

"Ein profilen..."

Lauantaina oltiin sentään Bywater-miitissä pyörähtämässä. Harmitti kun ei ehditty enempää, tottakai tultiinkin vasta pimeällä että hakuilut ja muut kivat oli jo ohi. Ärrinmurrin. No Ketkulla oli hauskaa kun koko aussiegang pääsi pihalle vemmeltämään. Myytti sai shokkihoitoa, se kun mielellään Ketkua pyörittelee mennen tullen ja palatessa niin nyt luikahti pupu pöksyyn ja häntä koipien väliin kun avattiin ovi ja päästettiin paimentimet valloilleen. "Niitä on MONTA!" ja sitten piti livahtaa varuiksi piharakennuksen taa kurkkimaan. Äiskälekin oli viety varmuuden vuoksi autoon ettei se päässyt lastaan puolustamaan. Häijyä. Kyllä se siitä hiljalleen tokeni ja usklasi jopa lauman seassa vähän liikkua kun ensin sieltä nurkalta hiippaili kuin keltainen kummitus mun jalkoihin. Ketkupöö oli selvästi onnellinen päästessään samanhenkisten sekaan ja etenkin kun siellä oli NIIN paljon ihania tyttöjä ja hauskoja junioreita...

Elämä on joskus ihan mukavaakin

2008-10-13T12:53:00.004+03:00

Erika pääsi hieromaan Ketkun jo perjantaina. "Tuomio" oli että rinta& pitkät selkälihakset hiukan jumissa, oikea puoli ihan "kinkkuverkolla" ja lanne todella arka. Parin päivän totaalivapaa ja viikkoon ei kunnon treeniä.
Tiistaina katsotaan uudelleen.

Ketku on jo nyt niin paljon paremmassa kunnossa ettei tosikaan! Se liikkuu paljon vapautuneemmin, haastaa koko ajan kaikkia leikkiin, pystyy taistelemaan (meinasi kiskasta mut nurin lypsykumia kiskoessaan) ja on pitkälti oma itsensä. Helmi osui sitä ulkona suoraan lantioon ja se teki selvästi vähän kipeää. Juoksemisesta se nauttii taas ihan kympillä joten juosta saavat ulkona mutta painiksi en anna toistaiseksi pistää vaan sitten kutsun jomman kumman koiran viereen kulkemaan ja tämä järjestely näyttää Ketkulle sopivan loistavasti.

Helmin kanssa otettiin aamulla vähän kaukoja ja kaukoja. Huutelin sitä silloin tällöin maahan sen pinkoessa kauempana ja pari maahan-istu- sarjaakin tuli otettua vaihtelevalla määrällä. Osa hyviä, osa ei ihan niin...

Me ollaan koko porukalla maalla lomailemassa ja on ihana lähteä kävelemään silloin kun siltä tuntuu pitkin takaoven edustalta alkavaa puitua peltoa ja katsoa kun koirat juokseen sen minkä pääsevät. Ei ole kiire eikä tarvitse koko ajan tuijottaa kelloa, voi vain tassutella omaan tahtiin, miettiä omiaan tai päivittää kuulumisia puhelimessa ilman että kukaan vaatii mitään.

Syksy on muutenkin se mun vuodenaika jolloin tunnen oloni kotoisaksi. Vaihtelu kirpeän kuulaan auringonpaisteen ja raivoavien syysmyrskyjen välillä vastaa varmaan hyvin mun päänsisältöä ;)

Lasten suusta pääsee välillä pieniä totuuksia kuten "pienet elämänmuutokset ovat täysin isoja jos ne kasvavat isoiksi..." Sopii taas niin tähän nykypäivään että ;)

Tokoilua ja kipuilua :(

2008-10-08T02:36:00.005+03:00

Aholaidassa vaihteeksi ihan tokoiluhengessä.

Helmillä seuraamista, maahanmenoa ja avon hyppy. Seuraaminen ei pysy ihan priimana koko ajan, sivuttain etääntyminen on lähinnä se "ongelma", joskin se on selvästi vähentynyt ja koira palaa välillä jo ennen kuin ehtii huomauttaa.
Maahanmenossa jäi ensimmäisellä kerralla liina mun jalkoihin kiinni ja koira nousi siitä nykäisystä seisomaan. Sen jälkeen oli pari epävarmaa maahanmenoa ennen kunnollista.
Hypyssä istuminen jälleen hidas ja alkuun takaisin sivulle tulossa ongelmia; istua tapitti vain siellä toisella puolella. Parin toiston jälkeen saatiin istuminenkin inhimillisemäksi ja sivuleltulokin onnistui yhdellä käskyllä. Menohypyt hyviä ja kun lähetys oli nyt aika kaukaa, suoritus oli hiukan sulavampi kuin sen tyypillinen nelijalkapomppu.

Ketku: paikkamakuu, hyppy ja luoksetulo sivulle.
Paikkamakuussa hyvin skarppi, tarkkaili ympäristöään mutta ei ollut erityisen huolestunut. Toista etujalkaa siirsi kerran, en käynyt korjaamassa kun oli rauhallinen. Sieltä täältä kuului välillä pientä rykimistä (flunssaa varmaan liikkeellä vaimitenseoli... ;) ) eli pientä äänihäiriötä saatiin samalla, ei tuntunut missään. Minuutteja yhteensä monta.
Hyppy ja seisominen ok. Jää seisomaan niin että näkee mut esteen sivusta mutta pysyy hyvin paikallaan. Ensimäisessä mokasin palkan kun patukka jäikin mun käpälään kiinni eikä lentänytkään esteen taa joten koira sitä tavoitellessaan ponnasi esteestä ja kaatoi sen mutta ei ollut moksiskaan. Toinen yritys parempi myös palkkauksen suhteen.
Luoksetulossa vaati kaksi "heel"-käskyä ennen kuin lähti liikkeelle, sitten lähti melko varovasti ennen kuin kiihdytti vauhtia. Sivulletulo itsessään kelvollinen, vapautin auton luo palkalle heti kun pylly hipoi maata.

Ketkun selkä on ilmeisesti taas kipeä. Ainakin samat merkit on kuin keväällä: ensin seuraamisen kontakti heikkenee -> suoritusinto laantuu (on innoissaan siitä että treenataan mutta liikkeet kuitenkin vaisut) -> patukka virittää hyvin mutta koira ei taistele enää kunnolla. Jos selkä on samassa jamassa kuin viimeksi kun se alkoi oireilla niin se tietää sitä että pm-tokoon ei ole puolentoista viikon päästä asiaa.
En tiedä onko jumiutunut taas pikkuhiljaa pidemmän aikaa ja/vai onko satuttanut sitä nyt kun on monen hoffin kanssa remunnut, Panun kanssa leikkivät välillä aika rajusti ja hoffit tapaavat lyöttäytyä yhdessä sitä vastaan. Joka tapauksessa nyt muutamana päivänä on ollut sisälläkin valju silloin kun Panu on paikalla ja mieluiten maannut joko takaovella tai sitten sylissä silloin kun ei ole muita koiria lähellä. En tiedä vältteleekö se Panua kivun takia vai siksi että se yrittää väistää mun komentamista. Panu-poju kun ei paljoa kumartele ja kielto tarkottaa sille suunnilleen samaa kuin "yritä kovemmin!" joten asioista on muutamaan otteeseen sen kanssa keskusteltu. Toki syynä voi olla molemmat.
Ainakin on nyt nauttinut kun on saanut olla rauhassa vain mun kanssa. Eilen metsässä mieluumin kuljeskeli omiaan kuin leikki toisten kanssa. Sai sitten kotiinpäin kulkea rauhassa irrallaan kun pistin hoffit kiinni ja osasi sitten kyllä nauttia erikoisasemastaan x) Tänään pääsivät kaikki "henkilökohtaiselle" lenkille ja oli hauska huomata miten ne nautti siitä että saivat olla ihan vaan mun kanssa vaikka käytiin pääasiassa remmilenkillä.

Remmi-tokoa

2008-09-30T23:47:00.003+03:00

Nyt onnistuin Helmin kanssa ihan vain leikkimään! No joo, otin mä sinne muutaman askeleen seuraamista ja yhden liikkeestä istumisen (joka onnistui mainiosti) mutta muuten heiteltiin ja revittiin "lättyä".

Ketkun kanssa tarkennettiin sitä seuraamisen paikkaa. Ilmeisesti jotain pientä sain kylvettyä koska koira ei enää röhnöttänyt mun jalan edessä ja pienikin vihje multa sai sitä korjaamaan itseään taaemmaksi. Paikan korjaaminen ei varmasti vaatisi enää paljoakaan muuta kuin oikean palkkaussuunnan. Miten se voi olla niin vaikeata?
Liikkeestä maahan ja seisominen on hitaita, koiran on taas hirveän vaikea jäädä siitä mun jalanvierestä. Se lähtee helposti mukaan myös kun sen jättää esimerkiksi istumaan ja poistuu itse eteenpäin. nämä on kuitenkin olleet hyvät ja nopeat, ärsyttävää.
Tauon jälkeen vielä vähän seuraamista ja luoksetulo sivulle. Sivulle kiepsahdus voisi olla tarkempi ja tulo nopeampi. kahdesta ensimmäisestä palkkasin sivulle oikeaan asentoon, kolmannesta lensi frisbee ennen kuin koria ehti kääntyä.
Ketkun kohdalla olin tyytyväinen siihen että sitä pystyy palkkaamaan lelulla vaikka kentällä oli muita koiria, sekä uroksia että narttuja. Kunniakierrokset se teki mutta se käyttää siihen sen verran tilaa mitä on käytettävissä ja antaa muiden olla.

Palauttavat "pikkutreenit", my ass.

2008-09-29T02:01:00.003+03:00

Tarkoitus oli käydä Hempan kanssa leikkimässä kentällä kun sinne menin muutenkin. Tulos: Puolen tunnin tehotreeni... Kyllä, häpeän.

Seuraaminen sitä samaa, kontakti hyvä, tiiviys puuttuu. Noudot aloitettiin ihan lähelläpitämisellä ja silittelin siihen. Itse noudossa pientä säätöä useamman käskyn muodossa mutta toi oikein ja pääsin rauhoittelemaan siihen. Tämä otettiin pari kertaa jotta sain koiran vähän rentoutumaan, juostiin ja leikittiin.
Hyppynoudossa oli jo enemmän potkua. Kahdella ensimmäisellää kiersi takaisin ja otin liikkeen uusiksi sen kummemmitta mutinoitta. Kolmas kerta oli hieno mennen, tullen ja palatessa. Bileet oli pystyssä heti kun koira palasi esteen yli enkä vaatinut siltä kunnon luovutusta. Tässä vaiheessa olisi kuulunut juosta autolle. Mutta enhän minä nyt niin fiksu ja huomaavainen ole...
Piti vielä väkisin ottaa liikkeestä istuminen jota yllätyksekseni jouduttiin säätämään aika paljon koska koira joko meni maahan tai seisoi. Otettiin sitten ihan rauhassa ja melkein pysähdyin itsekin käskyä antaessa jotta varmasti istui.
Viimeisenä eteenmeno. Sori Hemppa, mamma möhli. Ensimmäinen oli yhtä kaaosta joten oli pakko ottaa uusiksi.

Ketkun kanssa puuhailtiin vähän kaikkea pientä. Mm. hyppynouto. Seuraamisessa edistää taas voimakkaasti. Mun on hirveän vaikea palkata sitä oikeaan suuntaan, täytyy kuivaharjoitella. Eteenmenon sotkin tälläkin kertaa: luulin että K näki pallon mutta ei ilmeisesti nähnytkään tai ainakaan ei nähnyt enää lähellä ollessaan joten päätyi etsimään sitä joten uusiksi. Uusinta sentään oli hyvä ;)

Rotumestis Kangasniemellä

2008-09-29T01:40:00.002+03:00

Työskentely ei vakuuttanut ketään mutta tavoitteet täyttyi eli uskaltauduttiin paikalle ja selvittiin hengissä. Kivaakin oli x)

Esineruudussa ohjaajan käytös tiputti arvosanan 28. Helmi eteni hienosti pistona oikeasta etukulmasta josta sen lähetin. Kävi ruudun ulkopuolella tavallista pidemmän poikkeaman ja mietin jo että ohjaanko sen takaisin ruutuun. Onneksi annoin kuitenkin työskennellä omassa rauhassa sillä hetken päästä se palasi esineen kanssa. Tarkkailin koiraa koko ajan mutta siitä huolimatta en nähnyt että se olisi esineen ottanut joten kun älysin sen multa lipsahti tahaton "taitava" ja koira hämmästyi niin että tiputti esineen. Onneksi ehti rajalle asti ennen kuin puusilmänä tajusin esineen. Jatkossa ehkä sitä jesseteippiä taas suun eteen...

Tottis alkoi kohtuullisesti. Seuraamisessa multa meinasi pettää polvet ensimmäisen laukauksen kohdalla ja koira hyppäsi metrin verran sivuun. Toisen laukauksen kohdalla hiukan käänsi päätään. Seuraaminen ja käännökset olisi saaneet olla tiiviimpiä.
Liikkeestä istumisesta alkoi sitten meidän alamäki. Tähän asti oli ilmeisesti menty hengittämättä sillä nyt oli pakko vetää kunnolla henkeä jotta sai käskyn ulos ja koirahan reagoi jo siihen henkäisyyn mennen maahan. Mun keskittyminen alkoi rakoilla ja molempien epävarmuus kasvoi huminalla.
Maahanmenossa ennakoi, luoksetulosta en muista juurikaan muuta kuin että tuli eteen.
Noudoissa olis sitten jo todella epävarma ja paineessa. Kapulaan tarttuessaan kaatui kun jalat jatkoi nurtsilla matkaa. Palautus oli kamala: koira mälttäsi kapulaa, jäi kauas eikä istunut. Hyppynoudoissa ei sitten hypännyt yhtään mitään ja kapulan luovutus oli samaa tasoa, oltiin molemmat jo ihan paniikissa.
Eteenmenossa ei varmuus riittänyt ja koira kaartoi parin metrin etenemisen jälkeen oikealle johon jäi seisomaan mua päin ja ihmettelemään. Maahanmeno oli hidas.

Viestissä oli vähän kaikennäköistä sekaannusta jo ennen B-pisteelle pääsyä ja koira oli pihalla kuin lumiukko. "Seuraa" käsky tuli jännittäneeltä ohjaajalta kuulemma liiankin napakasti mikä ei sekään ollut hyväksi. Kaikkien tuloksena se että H ensikäskyllä kiepsahti tuomarin eteen neuvoa kysymään ja toisella eteni n. 100 metriä kunnes palasi takaisin.

Raunioitumista

2008-09-25T23:36:00.002+03:00

Tikiksellä ihmettelemässä rauniorataa. Pimeä pukkasi päälle ja Ketkun suoritusvuoron ollessa ei näkyvyyttä voinut juuri enää kehua mutta saatiinpa tosiaan erilaiset treenit: vieras kenttä, vieraita ihmisiä ja pimeää ja siitä huolimatta koira toimi. Mitenkään parastaan se ei varsinaisesti esittänyt mutta kaikki maalimiehet nousi ja ilmaisutkaan eivät kai tökkineet.

Aloitettiin ilmottautumisella ja etsintäsuunnitelmalla.
Lähetin koiran etenemään alueen vasenta reunaa, johon se lähtikin. Ensimetreillä oli havaittavissa pientä epävarmuutta mutta pääsi sitten vauhtiin. Jopa siinä määrin että kävi pyörähtämässä laajahkon lenkin myös oikealla. Vasemmalta nosti ensimmäisen maalimiehen vaakatasossa olevasta putkesta (tai "rumpusta"). Olisi mieluusti lähtenyt rullan tuotuaan jo seuraavalle mutta toisella kehoituksella lähti näytölle. Täytyy alkaa palkata tuonnista vain satunnaisesti.
Lähetin koiraa hassusti vasemmalle tavallaan kohti jo löydettyä piiloa. Halusin sen siis vielä varmistavan vasemmalle jääneen alueen. Miksi en sitten lähettänyt sitä suoraan sinne minne halusin -ei voi ymmärtää. Onneksi koira on emäntää fiksumpi ja teki tämän tarkastuksen lopulta vaikka ohjaajan käsi näytti eri suuntaan.
Sitten lähetys etuoikeaan ja koira lähti hyvin annettuun suuntaan. Merkkasi maalimiehen hyvin mutta tarkempi paikantaminen pystyssä olevan metalliputken sisään otti aikansa. Ilmaisi ja meni näytölle hyvin vaikka rämisevään putkeen suhtautuikin hiukan varauksella.
Kolmas maalimies oli vähän suuremman nihkeyden takana. Ketz pysähtyi pitkäksi aikaa ihmettelemään maalimiestä muutaman metrin päästä ja kun ihmettelin valopannan pitkään paikallaanpysymistä niin kärsimättömänä aloin kysellä että no löysitkös jotain, jolloin koira palasi takaisin mun luo. Lähti siitä sitten uudelleen ja ilmaisi molarin.
Liikkuminen oli tavallista varovaisempaa (kumma kyllä, niin oli muuten emännälläkin) ja ilmaisut olisi saaneet olla nopeampia muuten ihan ok.

hehkutusta ja kiroilua

2008-09-25T23:03:00.004+03:00

Helmin kanssa kävin ottamassa viime hetken hyppynoudot. Hienosti meni, ensimmäisellä vinoesteellä ei tosin löytänyt kapulaa, pyöri hetken ja kiipesi sitten takaisin. Toisella kerralla sujui mainiosti.
Hyppyesteellä myös kaksi ok suoritusta, lukuunottamatta sitä että takaisin tullessa koskee esteeseen, mutta siihen nyt on turha puuttua tässä vaiheessa. Täytyy muistaa kisoissa heittää kapula pidemmälle, jos siitä olisi apua.

Lisäksi otin luoksetuloja ja seuraamista Valintatalon pihassa. Perusasennot oli hienoja ja skarppeja. Luoksetulon loppuasento tuntuu olevan paljon mun kropasta kiinni mutta en tiedä mitä hienonhienoja merkkejä mä sille annan jotta se ymmärtää väärin.
Huutelin siinä lomassa paikalle tulleille treenikavereille joten H päätti Ketkun haukun innoittamana lähteä tarkistamaan tulijat ja melkein jäi pyörän alle, onneksi sekä pyöräilijä että koira selvisivät naarmuitta. H sai mun taholta korotetulla äänensävyllä tullutta palautetta ja se perhana meni heti Jennin viereen, josko sieltä irtoaisi sympatiaa. Seurauksena se että pihalla tehtiin sitten henkilönkiertoa tovin aikaa. Viime viikonloppu oli onneksi tuoreessa muistissa ja Ämpälle välähti äkkiä että mitäs tässä pitikään tehdä.
Tikiksellä otettiin sitten vielä vieraiden ihmisten kanssa ryhmää ja parin ärähdyksen jälkeen meno alkoi taas olla kohdallaan.

Mua ei yleensä jää vaivaamaan mikään treeneissä sanottu tai tapahtunut pitkään jälkeenpäin mutta nyt täytyy sanoa että tuo henkilöryhmän taannoinen (pari viikkoa?) moka raivostuttaa edelleen. Lähinnä siksi että sillä oli näin massiiviset seuraukset ja näin pahaan saumaan. Mun treenaustyylistä saa aivan vapaasti olla ihan mitä mieltä haluaa ja mielelläni keskustelen asiasta ja perustelen tapani ja/tai jopa saatan muuttaa mielipidettäni mutta ÄLKÄÄ KOSKAAN jääkö väittämään vastaan SILLOIN KUN KOIRA SUORITTAA, vaan antakaa se suoritusrauha sekä ohjaajalle että koiralle. Huomauttaa saa jos huomaa ohjaajan mokaavan mutta jos ohjaaja on eri mieltä niin oletusarvo on aina se että ohjaaja tuntee koiransa sivullisia paremmin ja hänellä on syynsä toimia kuten toimii. Silloin asiasta voidaan keskustella kun koira on autossa omassa rauhassaan eikä keskellä tilannetta.

Kyllä -Helmi paineistui tuossa tilanteessa mutta niin sen oli TARKOITUSkin. Tilanteesta olisi selvitty hyvinkin nopeasti sillä yhdellä oikaisulla mikäli osa henkilöryhmässä olleista ei olisi alkanut voivottelemaan ja vänkäämään ohjaajan kanssa täten luoden koiralle ristiriitaa ja palkiten sitä irtaantumisesta ohjaajasta ja siirtymisestä muiden viereen.
Sen lisäksi ko. koirassa on showtähden ainesta, se ei suinkaan ollut niin pihalla tilanteesta kuin antoi vieraiden ymmärtää. Se että sille on steppailtu ja sitä on omilla askelluksilla houkuteltu mukaan on yksi pääsyistä seuraamisen ja ennenkaikkea sivulletulon viime aikaiseen heikkouteen. Tästä syystä en sitä olisi halunnut tehdä mutta tilanteen katkaisemiseksi minun oli pakko astua ryhmästä ulkopuolelle jolloin koira otti oikean paikkansa. Ei kuitenkaan pääasiallisesti siksi että se ei olisi tullut ilman mun liikkumista vaan siksi että henkilöryhmän valitusvirsi katkesi. Se ei saanut enää sieltä tukea joten se katsoi parhaaksi mukautua mun vaatimuksiin (minkä se olisi tehnyt myös vaaditussa kohdassa jos äänessä olleet ihmiset olisivat vaivautuneet kuuntelemaan ohjaajaa). Näin ollen jouduin myös palkkaamaan koiran hlöryhmän ulkopuolella sen sijaan että olisin halunnut kannustaa sen oikeaa käytöstä nimenomaan ryhmän keskellä.
Että Kiitos. Tai jotain sinnepäin.

En tiedä tuleeko tämä ikinä asianosaisten silmiin mutta ehkä tämä auttaa paitsi minua tilanteen purkamisessa niin muistuttaa myös muita asianmukaisesta kenttäkäytöksestä. Jos tämä nyt jäi jotain vaivaamaan niin muhun saa olla yhteydessä ja voin asiaa puida vaikka kentällä kasvokkain. Toivottavasti joskus pääsen ottamaan asiallisemman revanssin samojen henkilöiden kanssa.

Pimeätreenit

2008-09-25T16:56:00.002+03:00

En ole ihan vielä päässyt syysaikaan. Iltapimeys tuli eilenkin melkein yllättäen... Sen seurauksena koirat saivat pimeäharjoittelua. Ei se mitään kunhan valoa riittää niin että ohjaajat näkee tehdä pohjatyöt ;)
Könytessä vettä litisevissä kumppareissa, polvia myöten märkänä ylös alas petollisen sammalen peittämiä kivirinteitä Panun perässä, kävi kyllä mielessä että onkohan tämä kauhean fiksua tai edes turvallista. Voittajina -jopa ehjinä sellaisina- kuitenkin selviydyttiin. Panukin suoritui mm. polunylityksestä muina miehinä vaikka jälki varsin haastava olikin ja välillä joutui pohtimaan että mitäs hittoa nyt?

Helmillä otin luoksetulon loppuasentoja ennen esineruutua. Hiukan tiukempia olisi voineet olla mutta siihen ei puututa tässä vaiheessa. Pyllyn tekee edelleen mieli mennä sivulle vaikka etupää muistaakin tulla eteen. Parannusta on kuitenkin huomattavissa, heitto on enää kymmenkunta senttiä, vaikeus on muistaa pysyä itse eleettömänä.

Esineruudussa oli 6 esineen pino lähellä vasenta takakulmaa. Sen verran oli jo pimeää ettei tarkalleen koiran touhuja nähnyt enää puolenvälin jälkeen mutta ainakin alkuun työskenteli hyvin. Esineet tuli vaihtelevalla motivaatiolla, osa hirveällä innolla, osa ylimääräisten ohjelmanumeroiden jälkeen. Koira pisti välillä piehtaroimaan etc. Asia meni kuitenkin muutaman tarkennuksen (karjuva omistaja ryntäsi ruutuun) jälkeen perille ja viimeiset esineet tuli taas reippaasti.
Siinä mokasin että siitä ainoasta vierasesineesta palkkasin liian maltillisesti. Tilannetta hiukan korjattiin sillä että siinä vaiheessa kun koira haki viidettä esinetta takalinjalta vieras lelu heitettiin oikeaan etukulmaan ja siitä aivan hillittömät juhlat.
Siwan hyllystä bongatut kevyesti paistetut kananfilesuikaleet olivat hintansa arvoinen investointi vaikka niille ensin vähän nikottelin.

Ketkulla oli tarkoituksena vahvistaa esineilmaisua. Jälki oli ehkä noin 60m ja sille oli jätetty 5 purkkia joissa lihaa. Ensimmäisen purkin erotin jo töpön viuhumisesta ja pääsin heti kiittämään. Ketku otti purkit suuhunsa mutta pyysin sen jokaisella silti maahan. Maahan nyt siksi että jos se olisi sille "pienempi" keskeytys kuin se esineen tuonti mulle eikä sen mielestä häiritsi sitä sen Maailman Tärkeintä Jäljestystä niin paljon.
Toinen purkki ei aiheuttanut ainakaan mitään sellaista reaktiota jonka minä olisin pimeässä huomannut vaan koira jatkoi jäljestämistä. "Löysin" siis purkin itse ja K.kin kiinnostui että mitä hittoa sillä on kun on noin kivaa. Vilautin purkkia mutta pidin aarteen itse ja käskin jatkamaan töitä. Loput purkit ilmaisi mallikaasti ottamalla ne suuhunsa ja tulemalla mua hiukan vastaan.
Jälki kulki kallion viertä kivien ja pajukon (tai mikä lie ryteikkö) keskellä mutta se ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Oli hienoa huomata voivansa luottaa siihen että jälkipuolen koira kuitenkin hoittaa kunnialla kotiin. Ja viittaan tällä nyt mun omaan luottamusongelmaani, en niinkään koiran työskentelyyn ;)

Leiristä selvitty hengissä

2008-09-25T06:58:00.000+03:00

Vanhalla alkaa ottaa jo koville, viime viikonlopun jäljiltä alkaa vasta nyt palautua normaali elämään ;) Jämsänkoskella leireiltiin Kultapapu-egerian -tiimillä lisävahvistuksin.

Iso kiitos Tiialle, Ilkalle, Pialle ja Wiltsulle työpanoksesta, me lähinnä vaan hengailtiin mukana (joojoo, osallistuttiin me siivoukseen. Ainakin x))

Taas tuli todettua että mun keskittymiskyky+muisti-kaverit=tyhjää eli tästä lähtien (lähes)KAIKKI treenit, luennot ynnä muut kirjoitetaan ylös paikan päällä. Omat harjotukset tietenkin jo etukäteen. Tuolta jääneet muistiinpanot on edelleen trinzulla joten ei siitä toistaiseksi sen enempää.

Omien koirien lisäksi mukana oli Myytti joka yllätti positiivisesti. Sähköjänis oli hyvin rauhallinen sekä ulkona että autossa; ei resunnut eikä huutanut. Jälkeä on viime egerian-tapaamisen jälkeen selvästi tehty ja Myyts jäljestikin hyvin tarkasti, askel askelelta.

Panu taustajoukkoineen oli myös mukana. Jatkakaa samaan malliin, jälkityöskentelyä(kin) oli ilo seurata. Kaveri on lisänimensä "Ponteva" kyllä ansainnut x) Kiitos kun osallistuitte!

Helmin tottiksessa pääongelmana oli henkilöryhmä. Kentällä oli iso määrä ihmisiä jotka alkoivat voivotella ja lässyttää aina koiran lähestyessä. "Ihanaa" taas näitä! Mä pääsen jallittamaan!" oli Helmin mielipide ja se yritti välittömästi liueta lässyttäjien kainaloon. Palautteesta seurasi yllätysyllätys paineistuminen (kerrottakoon silmien pyörittelijöille että tätä haettiin kuten aiemminkin) steppailu ympäriinsä. Kun koira palasi paikalleen se sai kiitosta ja rauhaa. Muutaman toiston jälkeen reaktiot henkilöryhmää kohtaan laimenivat ja koira alkoi työskennellä _mulle_. Muutos kaikenkaikkiaan oli hämmästyttävä. Aiemmin mulla on ollut koira jolla on ollut kivaa ja joka on diipadaapaillut vähän sinnepäin koska sille nyt on sattunut sopimaan tehdä niin. Kun koira vaihtoi isompaa vaihdetta silmään siitä tuli koira jolla oli kivaa mutta joka sen lisäksi teki oikeasti töitä ja halusi tehdä niitä mulle. Intensiivisyys yllätti, muutoksen pystyi todella tuntemaan: koira piti hyvin paikan, kontakti oli parempi ja työskentely terävämpää. Häntä heilui edelleen mutta sen sijaan että se olisi keikkunut korkealla se laski puolitankoon ja heilahteli keskittyneesti minuun päin. Epäilijöille kerrottakoon että en nyppinyt koiraa perskarvoista aina sen heilauttaessa häntää "väärään" suuntaan vaan tämä ilmiö oli ihan tulosta sen keskittyneisyydestä ja meidän yhteistyöstä.

Ja mitä vaadittiin että päästiin tähän? Se että mä lakkasin "harrastamasta irlantilaista rivitanssia" eli steppailemasta ja houkuttelemasta koiraa askelin, muilla liikkeillä tai sanallisesti ja vaadin sitä tekemään sen minkä se osaa. Harjoituksissa ei vahingoitettu eläintä millään tavalla.

Pitkät metsätreenit.

2008-09-13T22:17:00.004+03:00

Päästiin pitkästä aikaa Tiian ja Riitin kanssa treenaamaan ja ihan tovi (=viitisen tuntia) siinä sitten vierähtikin...

Ensin käveltiin jälkiä ja esineruutuakin vanhenemaan. Aloitin Ketkun kanssa tekemällä muutaman liikkeen; seuraamista ja metalli- & puukapulan noudot. Seuraaminen oli aika tuskan takana sillä koiran nenä kummasti veti esineruutua kohti. Noudot on hyvin ketkumaisia = iloisia ;) Luovutusasento voisi olla edelleen tarkempi mutta jostain syystä niiden korjaaminen on mulle kauhean hankalaa.

Helmi sai ottaa ensin tottista ja heti perään esineitä. Seuraaminen oli reipasta (mun pitäisi vain edelleen kävellä nopeammin!!), Tiia toimitti henkilö"ryhmän" virkaa ja ihan niinkuin olin arvellutkin torstain jäljiltä H haisteli Tiiaa ja kontakti löystyi. Yksi ärähdys Tiialta ja tsädäm - mallikas seuraaminen palasi. Eikä se heikentynyt kertaakaan vaikka kierrettiin Tiiaa niin että koira joutui väkisinkin koskemaan siihen. Hyvähyvä.
Noudoissa "pientä" säätöä. Ensimmäisellä H toi suht lähelle mutta n. 45 asteen kulmassa muhun nähden. Uudella käskyllä korjasi mutta alkoi mällätä kapulaa. Rauhoitin silittämällä kuonosta.
Toisella toi hyvin mutta pomppasi saman tien kauemmas -> kieltäydyin ottamasta kapulaa, Helmi juoksi ensin poispäin ja jäi odottamaan mutta antoi sitten lopulta periksi ja tuli eteen. Kolmas yritys oli jo kokonaisuudessaan hyvä! Koira toi lähelle ja suoraan pelleilemättä (myönnän; kädet oli edessä ja liikautin toista jalkaani ;)). Hirveät bileet ja lopetettiin siihen. Tai mä luulin lopettavani; metalli oli jäänyt auton viereen ja Helmi päätti tuoda sitäkin pari kertaa. Käskyä en antanut mutta en hyväksynyt vaillinaista suoritusta. Koiraparalla oli aika pohtiminen kun se tiesi että mulla oli palkkarasia ja se olisi halunnut kapulan tuoda mutta mä en auttanut sitä millään tavalla. Välillä se juoksenteli kapulan kanssa metsikön puolella ja silloin oli jo pakko kysellä että minnes luulet meneväsi kun oli riski että se olisi bonganut mun Riitille tekemän jäljen siitä vierestä. Pari kertaa kapula lensi mun jalkojen juureen mutta aina se haki sen uudelleen kun en reagoinut mitenkään. Jossain vaiheessa alkoi kuulua kaamea kalina kun hampaat alkoi nakuttaa kapulaa. Lopulta toi ihan nätisti eteen ja rauhoitin taas kuonoa sivelemällä.

Helmi sai lähteä heti perään hakemaan esineitä. Ruutu noin 20x50m. Tiia oli vienyt omasta pussistaan esineet valmiiksi. Oikeassa etukulmassa yksi, takana keskellä ja lähellä oikeaa nurkkaa yhdet. Lähetin hakemaan suhteellisen keskeltä, tarkoituksena pistottaa se suoraan taakse. Just joo. H ampaisi nipin napin ruudun sisäpuolelle ja suoraan hakemaan etukulman esineen. Mikäs siinä, palkka ja hehkuttelua ja uudelleen lähetys. Ampaisi taas matkaan reippaasti mutta juoksenteli vähän puolihuolimattomasti pitkin ruutua, seurasi takarajana ollutta polkua pari metriä pois ruudusta, kävi (taas!!) kakalla ja palasi ilman esinettä takaisin. Uudelleen lähetyksen jälkeen eteni ja toi oikean takakulman esineen ihan hyvin. Kolmannelle en enää uskaltanut lähettää vaikka mieli vähän teki.

Ketkun esineruutuun suhtauduin itse vähän liian luottavaisesti ja huolimattomasti. T. vei esineet valmiiksi lähimpään etukulmaan ja muistaakseni takakulmiin(?), lähelle takarajaa kuitenkin.
Toi yhden esineen ja sen jälkeen meno oli melko päätöntä juoksentelua, merkkasi molemmpien takakulmien esineet mutta ei tuonut. Toisella esine oli jo suussa mutta pudotti sen (myöhemmin paljastui että se ei ollut koskenut oikeaan esineeseen vaan pudotettu löytö oli jokin folion kappale). Käväisi ojassa (muutama metri sivurajasta) kastautumassa ja juoksi toisesta etukulmasta kaksi kertaa ulos. Ohjaukselle kuuro. Päätyi autoon nököttämään kamppeet päällä. Riitti otti välissä ja sitten Ketku uudestaan, juoksi suoraan takarajalle ja toi hienosti sieltä keskeltä yhden Riitin esineistä.

Jäljet:
Ketkulla noin 700m mutta ilmeisesti me ajettiin siitä n. 500-600m. Maasto ei ollut siitä helpoimmasta päästä vaikka metsässä koko ajan pysyttelikin. Ojan ja kosteikkojen ylityksiä, kaksi kulmaa, 5 keppiä ja lopussa maalimies pallon kanssa. Esineet ja kulmat merkattu. Ennen varsinaista jälkeä polulla oli jäljennostoja: Tiia oli kulkenut siksakkia polun yli. Ketku merkkasi (=huomasin merkkaavan) kolme ja niiden lisäksi tarkisti yhden josta kutsuin sen takaisin n. 20 metristä. Varsinaisen jäljen nosti helposti ja ajoi reippaasti soheltamatta. Osa esineistä nousi hyvin, osan taas vain merkkasi ja meni yli. Näillä leikin sitten itse, tuupin koiran pois kun se tuli katsomaan, toisen sai ottaa suuhun, toista ei. Ojan ylitys ei tuottanut mitään ongelmia mutta jonkin matkaa sen jälkeen koira poikkesi päättäväisesti jäljeltä ja merkkasi tien. Jarruttelin muutaman kerran mutta itsepäisesti oli varma suunnastaan joten annoin sen tarkistaa. Koira meni tielle asti ja kun kutsuin pois merkkasi tien 10 metriä edempänä. Mahdollisesti Tiia oli ehtinyt juuri kulkea jäljen loppuun odottamaan. Palattiin hiukan takaisin ja olin yllättynyt miten hyvin koira palasi jäljelle vaikka matkaa kuitenkin oli jonkin verran.
Kulmat meni todella kauniisti, takeltelematta. Nyt kun ei ollut ketään jäljellä mukana vaan pakko oli luottaa vain koiraan että se tiesi missä mennään niin Ketkukin oli itsevarmempi ja päättäväisempi ja itse otti rennommin: jos koira menisi vikaan niin eipä sille mitään voisi. Onneksi se on helppolukuinen ;)

Helmin jälki ehkä n. 400-500m. Muutama kulma, 5 keppiä + lopussa lelu. Tiia hortoili tältä jäljeltä palatessaan pitkin metsiä joten lähti mukaan varmistamaan että eksytään sitten yhdessä jos eksytään ;)
Jäljen nosto tieltä ei meinannut onnistua kun H ei olisi millään halunnut kulkea vasenta reunaa vaan seurata meidän muita edestakaisin kulkemiamme jälkiä. Vaati hiukan ohjausta saada se pysymän tarpeeksi pitkään vasemmassa reunassa mutta nosti lopulta jäljen itse. Ajoi suht reippaalla vauhdilla, levottomasti ja hiukan epävarmasti. Keppejä ei ilmaissut kuin lopussa. Liinan kiinnijääminen aiheutti häsläämistä ja pyörimistä edestakaisin, yritti kysyä neuvoa mutta kun ei sitä tullut niin ratkaisi asian itse. Toisella kerralla annoin liikaa käskyjä joten koira lakkasi yrittämästä ja tarjosi jäljen etsimistä mulle "tee itse kun osaat". Päästin Hempan irti liinasta ja työskentely kohtentui huomattavasti. Puron ylityksessä heittäytyi avuttomaksi: ylitti puron mutta oli ilmeisesti hiukan epävarma (ja me vielä pysähdyttiin perässä sopivasti vahvistamaan tätä) joten palasi takaisin ja pyysi apua. Mitenkään ei reagoitu joten koira tutki ympäristön ja jatkoi sitten jälleen ojan yli. Patukkaan ei reagoinut mitenkään vaan etsi Tiian poistumisjälkeä. Kaiken kaikkiaan viidestä kepistä Helmi merkkasi yhden ja ilmaisi yhden.

Täällä taas

2008-09-13T13:56:00.002+03:00

Koneella ei ole ehtinyt juuri olla kun on säntäillyt töistä kouluun, koulusta treeneihin ja vielä vähän seurustellut lastenkin kanssa... Treenit on kaikki jääneet kirjaamatta, tottiksilla ei niin väliä; ne on melko samaa diipadaapaa paitsi Helmin noudoista ja seuraamisesta yritän laittaa illalla pari juttua. Maastoissakaan ei paljoa sen kummempaa, ainoa mikä oikeasti vähän harmittaa ettei kyennyt silloin tuoreeltaan kirjoittamaan ylös on Ketkun paimennus.

Bywaterilaiset kävivät Kuttukuussa paimenkokeilussa. Kuvia ja videon pätkä Bywaterin sivuilla.
Sinikan kanssa kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja moni asia selkeytyi tai sai uutta valoa. Kokemuksesta tuli kirjoitettua myös Aussiet-lehteen, ehkä laitan sen myöhemmin näkyviin myös muille.

Jälkimaastot taas kutsuvat joten toivottavasti ehdin illalla palata uusien jupinoiden kanssa ;)

Vastapainoksi jotain hyvää.

2008-08-15T02:28:00.004+03:00

Kehon treenit meni hyvin.

Helmillä nouto johon saatiin takaisin osa sitä aiempaa vauhtia. Luovutus ekalla tosi kauas. Koira tulee suht lähelle kyllä mutta istuutuessaan se menee metrin verran taaksepäin. Argh. Toinen yritys edellistä parempi ja toi ihan siedettävälle etäisyydelle.
Seuraaminen samoin parempaa kuin kertaakaan Terviksen jälkeen; siinä oli vauhtia ja kontakti pysyi hyvänä.
Liikkeestä maahan otettiin kerran: hyvä ja nopea.
Luoksetulossa hain vain vauhtia ja otettiin ohijuoksuna. Palkkaus ei myöskään ollut ongelma; patukka oli muorista taas hieno juttu eikä se kaivannutkaan mitään muuta. Lisäksi tietysti vähän evästä odotti autossa.

Ketkulla pari seuraamista, käännöksiä, maahan meno ja nouto. Kaikki kivan vauhdikkaita ja _lähes_ tarkkoja ;) Luoksetulossa jäi arpomaan että oliko tämä nyt luokse vai sivulle ja tuli näin ollen vinoon. Korjasi kyllä.

Agiärsytys.

2008-08-15T01:59:00.004+03:00

Pisti jälleen eilen mietityttämään että miksi ihmeessä rysyän siellä agikentällä koirien kanssa. En erityisemmin tykkää lajista, itse asiassa hetkittäin inhoan sitä (lähinnä silloin kun ruumiinosani eivät toimi ja etene kuten olisi suotavaa).
Koirat kuitenkin tykkää kympillä ja ekä nekin on ansainneet välillä tällaisen rennon hauskanpidon ilman suuria tavotteita. Vielä kun ohjaaja muistaisi että ainoa tavoite on pitää hauskaa, viis siitä meneekö homma ihan nappiin.

Jippona oli tänään irtautuminen: peräkkäin hyppy, okseri, hyppy ja putki. Ensin hyppy +putki molemmilta puolilta ongelmitta. Kaikki esteet tuotti jo vähän problematiikkaa, ainakin ohjauksen taholta. Tuskallista. Koira meni esteistä ali ja kiersi. Lopulta se meni kaikista esteistä yli, teki pienen kunniakiepauksen ja juoksi vielä putkeen.

Toinen tehtävä oli hyppy-haltuunotto-putken vääräpää. Mikä sujui nätisti joskin mun "tässä" käsky oli "melko" voimakas.

Itsekseen harjoiteltiin takaakiertoa, jossa K ensin hyppi mennen tullen siivekkeiden yli. Itse kierrossa ei ollut vikaa. Asia korjautui sillä että otin pari metriä taaksepäin ja annoin taas koiralle tilaa toimia.
Rengas ei ole vielä lainkaan varma. Menee nätisti jos saa jonkin avun; käden heilautus tmv, muutoin saattaa edelleen livahtaa reunoilta.
Keinulla meni alkuun ensimmäisen kontaktin yli mutta kun jätin namin kontaktille (myös tarpeeksi alhaalta ja jarruttaen ohjaaminen olisi voinut olla vaihtehto. Hienosti hidastaa/pysähtyy käskystä.
Kepeissä jälleen se ongelma että puutun liikaa. Sohin kädellä ja tungen liian lähelle. Kun jään riittävän kauas ja käytän koiran ohjailuun käsien sijasta kroppaa, parani huomattavasti.
Yksittäistä (mustaa) putkea otettiin myös, siinä ei sen kummempaa.

Onneksi porukassa on ennestään tuttuja kavereita jotka ei mun avautumisista enää häiriinny. Jutin ja Riitin kanssa käytiin vielä vähän loppuverkalla juoksentelemassa ja Helmikin pääsi mukaan. Rouvaa tuntui hiukan kismittävän se ettei hän ollut päässyt kentälle ja Ketz taisi tuntea sen nahoissaan.

Opetellaan leikkimään saaliilla

2008-08-14T03:34:00.003+03:00

Salme kävi Killerillä pitämässä luentoa saalisvietin hyödyntämisesta KeHolaisille. Egerian porukasta mukana oli Helmin lisäksi Panu.

Mulla oli _jälleen_ vaikeuksia ajoituksessa ja itseni hallitsemisessa ja sain aina itselleni aiheutettua kiireen ja ahdistuksen jolloin patukka lähti matkaan ennen aikojaan. Harjoittelua ja säätämistä tässä vielä on... Täytyy treenailla itsekseen ja Ketkun kanssa ensin sitä rutiinia mulle, Kep kun ei ota mun eleistä ja otteista itseensä.

Panu oli aivan huippu! Tässä tuli hyvin ilmi sitä viettiä ja voimaa mitä yhdistelmältä hain! Harmi ettei tapahtumaa saanut videolle. Vauhtia ja räjähtävyyttä riitti, riittävä saalisärsyke oli aika pieni ja ennen väsymistä puruote hyvä. Salme taisi kuvailla Panua ikäisekseen hyvin kypsäksi. Olisi ollut hienoa nähdä muitakin pentulaisia vastaavassa tilanteessa mutta onneksi syksyn koulutusleirille on useampi kuitenkin ilmottautunut ja naperoiden työskentelyä pääsee seuraamaan siellä :)

Hertan kanssa tokoilemassa ja juoksemassa

2008-08-14T03:15:00.004+03:00

Sunnuntaina käväistiin Saarijärvellä reenailemassa Hertan ja Hannan kanssa. Koirakon yhteistyö tokon suhteen on parantunut reippaasti ja Hertta on löytänyt itsestään aika kivan vaihteen, se on selvästi muuttunut esiteiniriiviöstä "vain" teinipossuksi ;) Se on tasapainoisempi ja pystyy "käsittelemään" viretilojaan paremmin.

Helmin kanssa tuli taas otettua enemmän kuin oli tarkoitus...
Seuraamisessa tähdättiin pitkiin suoriin ja muutamaan yllätykseen Hannan toimittaessa liikkurin virkaa. Välillä aivan mahtavaa seuraamista, välillä ei ihan niin. Mun asennosta ja asenteesta tuntuu olevan todella paljon kiinni.
Jäävätkin taidettiin tehdä? Seisomisessa muistaakseni takapalkka. Ilmeisesti meni ok, kun ei ole sen suurempaa muistikuvaa...
Kaukoissa takapalkka myöskin. Ensimmäinen bueno ja palkka ensimmäisestä noususta. Seuraavalla kertaa ei yllätysyllätys noussutkaan. Matka oli 2 askelta pidempi kuin edellinen mutta mitään muuta mun huomaamaa eroa ei ollut. Ärähdin ja toisella käskyllä nousi moitteetta. Uudelleen maahan ja istumaan. Vaihdot oli hyvät joten oli hyvä mieli vapauttaa koira palkalle.
Luoksetulokin oli mutta miten se meni -ei voi muistaa.
The HelmiPoweri puuttui taas :( Mihin se on joutunut? Tuokoon takaisin se joka löytää. Tekihän se, mutta SE helmimäinen energia on hukassa.

Ketku sentään oli reippaampi ;)
Ensimmäinen piilopaikkamakuu muistaakseni. Meni hyvin maahan ja silmää räpäyttämättä oli odottanut kun kävin n. 20 metrin päässä kaukalon laidan takana kyykkimässä ehkä puoli minuuttia.
Seuraamisessa jälleen ensimmäisessä täyskäännöksessä koiran ote löystyy. Hinkattiin täyskäännöksi jonkin verran ja ensimmäisen jälkeen ne aina menee ihan kivasti.
Liikkestä maahan takapalkalla, nopea ja nätti. Seisomisessa hiipii hiukan.
Luoksetulo aika ponneton, ikäänkuin ei uskalla tulla. Näitä pitäisi ottaa paljon lisää vauhdilla. Nyt otettiin ihan ohijuoksuna ja patukka lensi mun taakse.

Jokseenkin hatara muisti kun ei parin päivän takaisia asioita enää kykene muistamaan. Mitään erikoista muistamisen arvoista ei sitten varmaan ollut. Perustreenit ;)
Työosuuden jälkeen mentiin huvittelemaan hiekkakuopalle. Emännillä ainakin hupia piisasi kun seisottiin vain kuopan reunalla ja höykkyytettiin koirakaartia ylös-alas, ees-taas. Ihan kauhean kauaa ei tarvinnut märässä upottavassa hiekassa koirien vemmeltää kun alkoi kieli roikkua ja vauhti vähän hiipua.

IHF- MM-toko Vimmerby, Ruotsi

2008-08-14T03:08:00.004+03:00

Hoffien MM-tokoilut järjestettiin Ruotsin Vimmerbyssä ja niin siinä vain kävi että suomalaiset meni, näki ja VOITTI!

Laura Anttolainen ja Hova Bonde's Indiana Jones : alo 147 p, II-tulos, 9. sija
Teea Tiljander ja Emo's Riska : alo 164,5 p., I-tulos, 5. sija
Katja Klemola ja Wartijan Dyria: alo 168,5 p., I-tulos, 4. sija
Kati Nevala ja Gierrat Cohkka : alo 175,5 p., I-tulos. 1. sija + MM-1 (alemmat luokat eli tämä titteli jaettiin 1, 2, ja 3 luokkien kesken)
Niina Sorvari ja Huvimetsän Bastian: evl 244,5 p, II-tulos, 1. sija + MM-1 (virallinen IHF-titteli)

Voin kertoa että menestykselle skoolataan ensi viikonloppuna aika useassa osoitteessa ;)
Voitto maistuu makealta vaikkei itsellä mitään tekemistä sen kanssa ollutkaan. Onnea vielä kerran!

Näyttelyissä Saarijärvellä

2008-08-14T02:25:00.003+03:00

Saarijärvellä käväistiin aussie-erkkarissa. Kannatuksen ja perinteen vuoksi Helmi oli myös ilmoitettu samaan aikaan olevaan Saarijärven kaikkien rotujen näyttelyyn.

Ketkulle ERI2 tuomarina Sheila Polk, USA
Helmi EH1, Maret Kärdi, Viro

Ketkua hiukan haittasi kipeä takajalka (löytyi reikä sisäreidestä, halkeama anturassa sekä ärtynyt kynsivalli...) ja sekaisin ollut maha. Potkua esiintymiseen löytyi kun Myyn juoksutuoksut tupsahtivat nenään kentän reunalta, siinä pikkuvaivat unohtui. Hitto kun olisi esiintynyt koko ajan samoin kuin sen tovin!

Saana esitti molemmat koirat ja oli lisäksi Ketkun kanssa JuniorHandlerissa lauantaina 2. ja sunnuntaina 3.

Arvostelut liitän kunhan ehdin kotona avata koneen.

Ai niin, oli muuten todella mukavata ja iloista porukkaa näyttelyä järjestämässä. Kiitos, toivottavasti sama fiilis jaksaa pysyä jatkossakin :)

Tokoilua killerillä

2008-08-08T08:22:00.001+03:00

Ai että oli mukavaa :) Menin paikalle puolikuolleena mutta innostuin muiden treeniä katsellessa (ja kommentoidessa...) niin että otin innolla ja vauhdilla omatkin mikä näkyi myös koirissa. Helmikin oli taas niin täpinöissään että ehti mennä viisi kertaa maahan ennen kuin sen sai kunnolla sivulle. Miksimiksimiksi tämä sama into ei voinut olla kokeessa, kysynpä vaan.

Helmin jätin paikkamakuuseen kun piti palata autolle hakemaan unohtunut patukka. Palkkasin lihapullalla maahan, otin perusasennon ja muutaman askelen seuraamisen josta sitten patukkataistelu.
Seuraamisessa oli tarkoitus ottaa pitkää suoraa mutta ensimmäisen sähelsin itse. Kaksi seuraaavaa sujui jo ihan hyvin. Vasen käsi hakee edelleen paikkaansa mikä välillä häiritsee mutta muuten hyvä.
Kaukoissa lähes täydeltä matkalta istumaannousut, molemmat nopeita ja molemmista heti palkka. Jospa se tästä?
Noudossa luovutus melko kaukaa mutta silti lähempää kuin aiemmin. Helposti ylti ottamaan kapulan ilman mitään kurottelua. Toisella kerralla pidin kättä nyrkissä navan kohdalla, H istui ensin hiukan kauemmas mutta korjasi sitten ihan liki.

Ketkulla lyhyt paikkamakuu, ei huomauttamista. Pitäisi nyt vain muistaa treenata pitkiä maassaoloaikoja. Viime aikoina se vähä mitä on otettu on ollut tosi lyhyitä.
Seuraaminen ihanan energistä. Käännös vasempaan hyvä, oikeaan hiukan löysä, ensimmäinen täyskäännös kamala. Uusinnat jo ihan hyvät.
Noudossa muistuteltiin taas sitä paikallapysymistä. Kerran hain kapulan itse pois, seuraavalla heitolla Ketku ehti jo loikata eteenpäin kun jos edellinen oli hämy niin tän täytyy sitten olla aito! Kielsin ja käskin sivulle. Odoteltiin tovi ja annoin lihapullan jämiä. Hyvin sillä pysyi keskittyminen vaikka sai palkkaakin. Käskystä lähti lujaa hakemaan, palautus hiukan hidas, korjasi kyllä kun liikahdin. Luovutus asento olisi voinut olla lähempänä ja suorempi. Koira myös tiputti kapulan kun odotutin niin kauan mutta nosti uudelleen ja piti rauhassa.
Luoksetulo sivulle aika hyvä. Hiukan enemmän terävyyttä olisin kaivannut mutta minähän en koskaan osaa kelpuuttaa suoritusta sellaisena kuin se on.

Jos tämä moodi säilyy niin Ketkun pitäisi olla kirkkaasti valmis tokon aloon mutta mä en uskalla mennä sen kanssa. Ja mun epäluottamus kyllä näkyisi sitten kokeessa. Täytyy kaivaa jokin möllitoko ennen oikeaa.

Aamutokot ja ilta-agit

2008-08-07T03:44:00.002+03:00

Tänä aamuna ei otettu yhtään maahanmenoa ;)
Peruutuksia, sivuaskeleita ja luoksetulo. Peruutukset mielettömän tarkkoja ja täpäköitä. Sivuaskelissa pientä epävarmuutta ja luoksetulon loppuasennossa olisi nyt pikkuisen ollut viilaamista mutta ei se huono ollut.

Ketkun ensimmäinen jatko2 tunti. En edes yritä selostaa rataa x)
Ilmeisesti Myytin hajut kieppui päässä koska ihan joka paikkaan olisi pitänyt pissiä ja kokonaiskeskittyminen oli vähän heikko. Suurimpana ongelmana meillä on ohjaaja (ah, miten yllättävää!) En luota itseeni enkä koiraani ja kaiken lisäksi mulla on paha kolmen esteen ongelma. Molemmat koirat menisi vaikka kuinka pitkää rataa jos mä vain kykenisin ohjaamaan. Mutta kun ei, mun ohjaustaito rajoittuu kolmeen esteeseen jonka jälkeen mun pitää pysähtyä miettimään että missäs ne kolme seuraavaa on ja mitä mun pitää niiden kanssa tehdä... Kep seuraa mun ohjausta todella tarkasti mikä aiheuttaa sen että saan sen aina säännöllisesti (kolmen esteen välein) vedettyä esteeltä omille varpailleni kun ohjauskeskittymiseni heikkenee. Mikään este ei ole _koiralle_ ongelma mutta pienikin muutos mun liikkeessä/asennossa/suunnassa aiheuttaa muutoksen myös koirassa. Sillä on myös irtautumisongelma (jjjep, mein Ketkulla...)Ihan oikeasti tuo kaikessa niin itsenäinen ja irtautuvainen otus on tuolla agikentällä toistaiseksi kovin epävarma ja hämillään. Asia varmaan korjaantuu kun se huomaa että hei, me oikeesti tehdään tätä ;) Lisäksi mun pitäisi nyt sisäistää että mulla on nyt ohjattavana Ketku, ei Hemppa. Tekniikkaa täytyy siis muuttaa paljon.

Paljon kehuttavaakin mahtui kyllä vaikka lyhyt treeni olikin. Koira on nopea ja reagoi nopeasti. Erinomainen juttu mutta tuottanee tuskan hikeä meikäläiselle.
Puomilla aloitin muutamalla namilla matkan varrella sekä kontaktilla ja hienosti meni. "No kyllähän sen nyt jo täytyy vähemmällä osata"... Siispä vain loppukontaktille ja sen eteen nami. Ihme kyllä nämä ei olleet kuuluisat viimeiset sanat vaikka vauhtia sillä on niin paljon että teki mieli sulkea silmät. K menee "melko" vauhdikkaasti mutta jarruttaa hyvin loppukontaktille. Tässä ei ole mitään ongelmia irtoamisessa, sama vaikka jäisin alkuun seisomaan mutta puomi on ehkä sen verran tutumpi pekon ketteryyksistä.
Poistin myös loppukontaktilla olleen namin. Vauhti pysähtyi nippanappa ajoissa mutta takapää tipahti kontaktilta. Nami takaisin ja hyvin meni. Vielä oli pakko ahneuksissaan kokeilla kerran vain loppunamin kanssa ja meni tosi hienosti! K hidasti ajoissa, pysähtyi nätisti kontaktille ja odotti lupaa poistua.

Takaakiertoa otettiin myös ihan erikseen muista, siinä ei ongelmia kuten ei ennenkään. Ei pienintäkään aikomusta vetää välistä vaan kauhealla kaasulla hyppää ja kiertää.

Keppejä hinkattiin myös, 1-4 kiertoa kerrallaan. Yritin käyttää samaa tekniikkaa kuin Helmin kanssa eli vartalopainostusta. K meni kyllä mutta oudosti loikkien. Jenni käski siirtyä kauemmas ja antaa koiralle tilaa. Näin tehtiin ja suoritus muuttui paljon sulavamman näköiseksi. Mun täytyy tässä löytää sopiva ohjaus niin nämä menee ihan hyvin.

bcu Riitti (Covateco Casino Royale)

2008-08-06T04:34:00.005+03:00

Kiljusen herrasväen sijaiset

2008-08-05T23:47:00.005+03:00

Tavattiin uusia naapureitakin. Ja annettiin tietenkin tuttuun tapaan heti rauhallisen tyylikäs kuva meidän perheestä. Tietysti. Ea leikki Ketkun kanssa takapihalla. Ensin kuului vähän koiran mölinää ja sitten huomautus että se portti ei ehkä kestä... Häh?! Ulkona odotti niin kovin herttainen näky. Puolihullu koira pyöri innosta soikeana keppi suussa ympäri pihaa (jeejeejee, kaikki pihalleeee...), tyttö roikkuu mahallaan portin päällä, pää samalla tasolla kuin jalat. Hän oli halunnut katsoa - ja ilmeiesti myöskin vähän koskea- turvakaukalossa nukkuvaa pienen pientä vauvaa. "Ihana!" huokaili naama kiinni portissa kun vihdoin sai irrotettua sen siitä päältä.
Koiran hepuli tuntui olevan tarttuvaa sorttia ja hetken päästä (kun aidalla roikkuminen oli kielletty ja sen läpi kurkkiminen tylsää) pihaa ympäri kirmasi koiran perässä myös lapsi. Nakusillaan ja tossut jalassa. Kun koirat tuli puheeksi niin lipsahti että niitä on pari kipaletta vielä autossa odottamassa ulospääsyä. Niin ja lapsiakin on vielä toinenkin. Vuotias. Jossain tuolla sisällä...
Se hyvä puoli tuossa kaikessa tietysti on että eivät varmaan odota meiltä kovin hiljaista ja rauhallista menoa jatkossakaan. Hermojaraastavaa mahdollisesti.

***

Viikonloppureissussa oli kuulemma ollut kivaa. K oli nukkunut yläpedillä kainalossa ja ottanut ilon irti elämästä. Perjaintaina Saanan ja Ketkun sijoitus oli ollut 10. parhaan joukossa ja lauantaina 2. Eli ei ihan turha reissu ;) Onnea Saana!

Koirakin oli "melko" väsynyt tullessaan. Nukkui autossa puolen kilsan matkan Saanalta kotiin ja seuraavaan vuorokauteen siinä ei sitten juuri elämän merkkejä näkynytkään. Syödäkään ei oikein viitsinyt. Unta palloon auttaa moneen vaivaan ja etenkin väsymykseen, joten koira on taas oma itsensä.

Mikä tarkoittaa mun kannalta sitä että aamutokoilut on taas kuvioissa jos mielin rauhassa päästä nukkumaan. Pissityksen päälle muutama liike ja kamalaa taistelua narupallosta niin saa parin tunnin rauhan.
Tänään keskityttiin oikeaan seuraamispaikkaan sekä liikkeestä maahanmenoon. Ja kyllä, huomaan kaavamaisuuteni ;) Jostain syystä sitä nukkumaanpääsyä odotellessa tuo maahanmeno vain on liike joka tulee otettua kuin itsestään...

Helmin viikonloppu sujui ilmeisesti hiukan rennommin vaikkei sekään nyt mikään virtapiikki ole ollut. Myytti (Juoksuinen Myytti) on meillä muutaman päivän taas kylässä ja on kyllä hauska seurata äitiä ja tytärtä ja niiden välistä kanssakäymistä. Ensimmäisenä Myyttis sai kurmuutuksen ja sille kerrottiin että missä kaappi seisoo ja kuka sen käskee siinä seistä. Kun asia oli selvä ja teinityttö ruodussa Helmi ei ole kertaakaan edes ärähtänyt. Ei ole kyllä ollut tarvekaan, teinihirviö on niin enkeliä niin enkeliä. Äidilleen siis, ei niinkään välttämättä meille muille. Kun äidin tiukka silmä välttää apina on mm. käynyt ryöstöretkillä pöydillä, kehtasipa jopa vedellä naamariinsa puolet äiskäleen sapuskoista... Porsas myös ampaisi pihanvahtimisriemuissaan portin yli mutta sitten meinasikin tulla hätä tassuun kun haukutuksi joutunut rouvashenkilö oli niin fiksu että kääntyi ympäri ja karjaisi että "Johan nyt! Ei sitä tartte sentään aidoista yli tulla!!" Hups kun vahtiporsas menikin vallan hämilleen ja perääntyi vähemmän hyvässä järjestyksessä portin ohi. Multa meni pasmat sekaisin kun olin niin hämmästynyt sekä koiran että ko. naishenkilön toiminnasta (ensin mainitusta negatiivisesti, jälkimmäisestä positiivisesti) että mun meni hetki kerätä itseni ja olla nauramatta Nuoren Järkytetyn Koiran Loukkaantuneelle Ilmeelle. Ennen kuin ehdin kiittää oivaltavasta toiminnasta, täti oli jo asettunut autoonsa ja huristeli pois. Joka tapauksessa, hyvin toimittu. Neiti sai nenilleen (sekä koira että allekirjoittanut) ja lisäksi mahdolliset lisävahingot vältettiin.

On kyllä vaikea päätellä onko Myytti apina vai Apina. Sen käytös on välillä suorastaan ristiriitaista mutta niin kai teineillä usein on. Varsinkin ekojen juoksujen hormonimyrskyn käpälissä. Se on päin naamaa varsin kuuliainen ja helppo, mitä nyt hiukan riehakas mutta selän takana puuhataan kaikkea jäynää. Se on paikoin aika täpäkänkin oloinen mutta kuitenkin lopulta vain epävarma pieni koiraressu (jonka emäntä on hyljännyt).

Myytti pakotettiin myös ottamaan osaa tokopalaveriin. Alkuun ulkona Nalan kanssa (ihana, ihana, lempeä Nala jonka käpy ei kärähdä edes bensalla valeltuna). Myytti nimittäin nosti julmetun rähäkän kun Nala tuli ulos. Nala ei kuitenkaan vähästä hätkähtänyt, vähän ihmetteli että kuka on tuonut tuollaisen räyhäävän rakin meidän pihaan. Tovin suostuteltuaan se sai teinin laskemaan karvansa ja juoksemaan kilpaa pitkin pihaa. Tarkoitus oli alunperin että Hemppa olisi ollut mukana mutta en ennättänyt sitä Miikalta hakea ennen palaveria. Toisaalta ihan hyvä, Myytti joutui ihan itse selviämään tilanteesta kun minäkin olin niin ikävä etten sitä millään tavoin auttanut.

Koirattomana on orpoa.

2008-08-01T10:00:00.006+03:00

Kez lähti aamulla Saanan matkaan kohti Kuopiota ja Sawo-Showta. Ei mene rotukehiin vaan esiintyy Saanan "assistenttina" JH-kehissä. Saa nährä kuin käy ;) Palaavat vasta sunnuntaina.

Helmi menee joko Miikalle tai Humpan kaveriksi illemmalla ja me suunnataan auton keula kohti etäläisempää Suomea. Onneksi viikonloppuna on varmasti niin paljon ohjelmaa että koirien puuttumista tuskin hirveästi ehtii ihmetellä.

Outo olo kumminkin on, varsinkin kun ei tällä viikolla ole tosiaan juurikaan treenailtu. On vähän "tekemisen puute"-fiilis vaikka kädet on kyllä koko ajan täynnä töitä ;) Ensi viikolla aletaan toivottavasti palailla lomatunnelmista.

Kotisivutuskailua

2008-07-31T03:03:00.002+03:00

Noni, tekstit alkavat olla likimain valmiit. Englantiversiot pitää tarkistuttaa ja koirien omat sivut vielä miettiä. Logokin on kohta valmis.

Sitten ei puuttuisi kuin ulkoasu. Niin, se helppo ja nopea osuus jossa J tekee sen isoimman työn. Niin kai. Kotisivun ulkoasun päättäminen onkin helppo nakki sellaiselle joka ei löydä edes mieleistään väriä blogille... Piis of nakki, ei mitään ongelmaa. Voi helkkari...

Aamutokot

2008-07-30T08:38:00.003+03:00

Tulin töistä kotia ja mua oli vastassa pieni aussiepainajainen tyrkyttämässä seuraamista ja vinkulelua. Kato miten hienosti mä teen, sä voit palkata mut tällä... Mikäs siinä auttaa muu kun käydä takapihalla antamassa koiralle töitä. Vinkukrokon tosin vaihdoin narupalloon ;)

Loistava 5minuuttinen. Ketz tarjosi erittäin nopeaa ja hyvää perusasentoa ja tarkkaa seuraamista. Ekassa täyskäännöksessä etääntyi etuviistoon vähän turhan paljon mutta muut käännökset ok.
Seuramisesta maahan oli paras ikinä! Se tippu suorilta koivilta. Seisomisessa pysähtyi mutta siirsi sitten toista etujalkaa jonkin mun liikahduksen tmv. takia mutta ei sen enempää.
Vielä pari askelta hienoa seuraamista. Samoin askelet oikeaan ja vasempaan meni ok. Luoksetulo 10 :) Mahtava aamufiilis tuli. Edeltänyt ketutus katosi saman tien.

Helmin kanssa tein ihan inan verran seuraamista josta sai paljon namipalkkaa ja vapautuksen ruokakupille. Lopussa alkoi jo näyttää hyvältä.

Vetehen tekevi mieli.

2008-07-30T02:43:00.002+03:00

Käytiin Eekun kanssa katsomassa VEPE-treenejä ja tietysti iski hirveä hinku päästä kokeilemaan.
Helmiä tuskin veteen meno saati veneestä hyppääminen kiinnostaa mutta Ketku varmaan rrrrakastaisi tuota hommaa...

En tiedä päästäänkö enää tänä kesänä lajia kokeilemaan mutta viimeistään ensi kesänä yritetään ottaa ohjelmistoon :)

Tokomestaruuskisa

2008-07-28T15:10:00.004+03:00

Huimasti 51p ja pisin nollarivi ikinä.

Paikkamakuu 0 (kolmannella käskyllä maahan)
Seuraaminen taluttimetta 0
Maahanmeno 0
Luoksetulo 5
Seisominen 9
Noutaminen 0
Kaukot 0 (ei noussut)
Hyppy 6
Kokonaisvaik. 6

Emäntäkään ei ihan skarpeimmillaan ollut joten ei varsinaisesti jäänyt mieleen että mistä pisteet tarkalleen meni mutta kautta linjan perusajatuksena oli että koirat paskat nakkasi koko hommasta. Joko se ei tehnyt tai jos teki niin hyvin sinnepäin. Seisominen oli tän päivän juttu ja tarjosi sitä jo seuraamisen ja maahanmenon kohdallakin...

Sen periaatepäätöksen tein että yritän ottaa oman jännittämisen "lunkimmin". Ts. en panikoidu siitä enää lisää. Tässä tapauksessa koira oli niin kuitti että se mun jännittämien ei olisi varmastikaan merkittävästi enää vaikuttanut mutta mun jännityksellä on selvä merkitys koiran skarppiuteen. Että ei muuta kuin jännittämään seuraavaa koetta...

Tervakoskella

2008-07-27T23:33:00.007+03:00

Hoffien päänäyttelyssä oli jälleen loistavat tunnelmat. Ja ihan kivasti meni muutenkin.
Helmille ERI (Denise Gaudy, Sveitsi) ja samoin Rokkikselle ERI (Elisabeth Kapsch, Itävalta). Suurkiitos Pasille & Petelle avusta herrasväen kanssa.
Hertalle EH (Sabine Kerschner, Itävalta).

Lisäksi on vielä erikseen onniteltava Tupua (Hofmarien) ehkä noin miljoonannen kerran :D Tilille napsahti mm. kasvattajaluokan 4. ja jälkeläisluokan voitto! On se Rita mahtava otus. Railalle ja Arille kuuluu myös oma osansa voitosta :)

Ja KeHon Ria (Damirazin Yön Valtiatar) uusi toissavuotisen suorituksensa voittaen koko päänäyttelyn! Hurjasti onnea Katri & Pasi!

Tokossa päästiin tekemään sitten varmaan ihan parikin ennätystä... Ensinnäkin Helmi teki oman pohjanoteerauksensa: 51p Sarjassa "koirasta näkee että se osaa muttei tänään jaksa" :(
Toiseksi kukaan tuskin on päässyt joukkuevoittoon moisella pistemäärällä :D Pytty on kuulemma tulossa (joutuu varmaan kaapin perälle nurkkaan häpeämään jottei tarvitse muistella ;)). Meillähän ei siis ollut osaa eikä arpaa joukkueen (KeHo2 "KeHosta irtautuneet") voittoon vaan kaikki kunnia ja maine kuuluu "vähän" paremmin hommasta suoriutuneille: Hofmarien Double O'Seven/ Maarit Junttanen (182p.), Kainhov Jewelry / Niina Siljander (214 p.) ja Huvimetsän Bastian/ Niina Sorvali (250,5p. ja Vuoden TOKOmestari!) . Onnea todellisille voittajille :D
Kasvattajakisassa Hayaklause ylti pisteillään kolmanneksi. KeHon mainetta kasvatti lisäksi mm. Zarafina's Basil/ Margareetta Nyholm 172,5 sijoittuen avoimen 2:ksi tasapistein voittaneen kanssa.

Selostus meidän osuudesta tulee myöhemmin.

Kokeeseen valmistautumista ja itsekritiikkiä

2008-07-24T03:23:00.005+03:00

Hohviporukalla tokoilemassa palokassa.
Helmillä vire alkuun hyvä mutta latistui hiukan matkan varrella kun joutui odottelemaan meidän analysoidessa liikkeitä. Teki kuitenkin kaiken mitä pyydettiin. Tarkoitus oli ottaa n. puolet liikkeistä mutta sain silti ahnehdittua ja otettua kaikki paitsi jäävät.

Paikkamakuu pari minuuttia piilossa, ei ongelmaa. Maahanmeno hiukan hidas ja vino, ylösnousu hyvä.

Seuraaminen hmmm... riittävä. Parempaa kuin viime aikoina mutta paremminkin se osaa. Nyt kun on otettu paljon käännöksiä se ennakoi niitä. Jos vaan jatkan suoraan niin jo alkaa ihmettely että heihei, miksei käännytä. Seuraa myös mun eleitä tarkkaan (kontakti ei siis voi olla täysin kehno) ja on jo kääntymässä kun mä ehdin vasta ajatella asiaa. Lisäksi teen ylimääräistä steppausta käännöksissä mikä hiukan väljentää koiran käännöstä.
Mun vasen käsi on aina vaan ongelma. Se hakee edelleen paikkaansa. Jos saan sen sopivaan asentoon ja paikkaan niin oikea käsi jää ihan orpona heilumaan kun kaikki hallinta keskittyy vasempaan. Ja kun keskityn käteen, tuijotan/hiukan käännän päätä vasempaan -> koira ottaa itteensä ja väljyys kasvaa.

Nouto vieraalla, kevyellä kapulalla mikä aiheutti levottomuutta suussa. Nopea (joskaan ei niin räjähtävä kuin ennen) nouto, meinaa jäädä kauas mutta peruuttamalla ja kädellä ohjaamalla tulee oikeaan asentoon. Seuraavaksi perusnouto ilman apuja. Lähti viiveellä ja jäi reilun metrin päähän odottamaan. Kun mitään lisäapuja ei tullut, istui siihen.
Kokeiltiin ottaa ihan vain kapulan nostoa ja pitoa. Koira istumaan reilun metrin päähän, kapula varpaiden eteen ja käsky. Ei muuta valittamista mutta istuessaan H asettelee persaustaan niin että se jäi edelleen ihan liian kauas. Kokeiltiin uudelleen kapula jalkojen välissä, vieläkin hiukan kaukana mutta kuitenkin ylettyy kumartamatta ottamaan kapulan. Laitoin kerran vielä kapulan jalkojen väliin, n. kantapäiden kohdalle. Tästä H selvästi otti painetta jonkin verran ja noukki kapulan luimistellen eikä nostanut sitä mulle vaan meni maahan kapula suussa. Pyysin uudelleen tuomaan ja tokikaan koira ei enää ollut niin lähellä kuin jos olisi istunut suoraan.

Kaukot tekniset ok. Edelleen useimmiten nousee mutta varma se ei ole. Nyt tehdään joka ruualla useampi maasta istuminen. Pieni kippo evästä joka noususta. Syynä voipi olla sen käsimerkkihässäkän lisäksi liian paljon liian pitkiä sarjoja.

Hyppy. Mie olen taas ajautunut liian lähelle estettä. Ei se sinänsä ongelma ole mutta ikävää silti. Eka hyppy ok, istuu lähelle estettä -> miettii ennen takaisinhyppyä. Sain huomautuksen siitä että olen melko lähellä estettä joten uusi vähän kauempaa. Vaikka tuon hyppytyyli on vähintäänkin krhm, huvittava (suoraan ylös ja levitoiden yli) niin paremman ja vauhdikkaamman siitä (no yllätys) saa kun koira ehtii ottaa pari juoksuaskelta ennen hyppyä. Myöskin takaisinhyppyyn jäi enemmän varaa. Tässä ei pitäisi olla ongelmaa. Paitsi että jos yrittää varastaa esteelle ja saa uuden sivulle käskyn niin ei välttämättä lähde ensimmäiselllä hyppää-kehoituksella... Täytyy ottaa hyvissä ajoin seuraamaan jottei edes pyrkisi niin voimakkaasti esteelle.

Luoksetulossa haettiin vain vauhtia, ei muuta (ai mitennniin joku ottanut liikaa pysäytyksiä???) Leikitin patukalla ja juoksin pois. Vauhti oli ihan ok ja palkkasinkin sen suoraan siitä taistelulla. Patukan heitto olisi ollut vielä parempi vaihtoehto mutta eihän Hempua kiinnosta lentävä ja maahan mätkähtävä esineet. Nehän hiekkaantuukin siinä, yäk. Iän myötä näkyy lisääntyvän herkkyyskin...

Summa summarum: kiva että koira ei ollut täysi lahna (liekö ongelma sitten ainakin osittain todellakin liian köyhässä ruuassa, nyt on pari päivää saanut rasvan lisäksi myös extraprotskua kokeeksi) mutta mua niin KETUTTAA! Ei prkeles että tekisi taas mieli ripustaa hanskat naulaan. KAIKKI avoimen liikkeet oli talvella täysin kunnossa (no seuraamisessa hiottavaa) ja nyt niistä ei toimi mikään. Eikä voi muuta kuin katsoa peiliin. Mie en luota koiraan, jään jumiin/palaan vanhoihin huonoihin tapoihin, ahnehdin liikaa ja onnistun vielä jotenkin painostamaankin koiraa.
Jospa nyt ei kuitenkaan ihan jätetä leikkiä kesken mutta son fakta että enemmän tartten porukkareeniä tokon suhteen. KO:lle käteen mielellään sellainen rumaääninen torvi jota se voi töräyttää aina mun mokatessa xD

Huomiselle luoksetulon pysäytys, liikkeestä seiso, kaukot (lyhyet!) ja nouto.

Viikon vipatukset

2008-07-23T03:25:00.002+03:00

Väsymys on painanut niin ettei ole saanut mitään aikaiseksi. Mitä tästä opimme? - Syö kunnolla, vaikka lapset ei olisikaan paikalla...

Treeneistä ei ole paljoa hehkutettavaa. Tän päiväiset agilityt onnistuin sivuuttamaan näppärästi nukkumalla ensimmäisen pommiin eikä täten ollut aikaa myöskään toiselle koska piti ennättää vielä kauppaan ennen töihin tuloa. Ei sillä että oisin vielä liikkeellä ollessanikaan ollut hereillä, saati kykenevä ohjaamaan koiraa. Että se niistä.

Viime viikolla oli muistaakseni ainakin Ketkun pekoilua. Tällä kertaa pistot ei olleet likimainkaan sitä mitä viime aikoina. Vähän vetämättömän oloinen oli. Omaan toimintaa sain kaksi hyvää muistutusta: etene keskilinjalla ja pidä suusi kiinni. Olen siis taas lipsahtanut vanhoihin tapoihini: kyttään koiran tekemisiä niin että unohdan liikkua ja jännitän rullan tuontia niin että hihkun ja huutelen täysin tarpeettomasti. Miten voikaan olla noin vaikeat muistaa? Kirjoittaisin että potkikaa persuksille jos vielä sorrun mutta kun tiedän että osa teistä käy tätä lukemassa eikä varmastikaan epäröi sitä toteuttaa niin jätänpä sanomatta ;O)

Helmin tokoilu takkuaa pahasti. Olen nyt monta päivää miettinyt mistä on kyse ja mieleen tulee vaihtoehtoina -liian kova treenaus (liian usein, liian paljon), valeraskaus (ei muita oireita kuin alavireys) ja sitten se että se ei ole saanut huomiota nyt kotona juuri laisinkaan vaan aina käydään kiireellä jossain treenaamassa. Ei sellaista rentoa yhdessä oleskelua laisinkaan. Siitä tosin ei ole tänä kesänä päässyt nauttimaan meidän perheestä juuri kukaan.

Joka tapauksessa Ämppä on löysä ja vireetön ja tietysti hoffien tokomestikset on parin päivän päästä eikä mikään liike toimi. Ke & to on treeninpoikasta, täytyy pilkkoa ja suunnitella treenit nyt erityisellä huolella. Perjantaina Ketku menee Miikalle viikonlopuksi, mumma tulee vahtimaan muksuja ja me loput suunnataan kohti Tervakoskea Hannan & Hertan kanssa. Jotenkin odotukset ei ole kauhean korkealla kun sunnuntaiksi on luvattu hellettä ja näyttely on edellisenä päivänä. Sateessa H toimii ihan kivasti mutta kuumuus syö motivaatiota :(

Ketkun tokoilut on sen sijaan taas ihan kohillaan :) Sitä voisi suunnitella vaikka syksyllä johonkin ilmoittavansa...

Helmin pikality

2008-07-16T04:08:00.002+03:00

Rataa rakenneltiin tänään pitkään ja hartaasti x) joten meinasi tulla hiukan kiire. Liekö tieto siitä että aikaa on vähän ja se että olin jo pinkonut radalla Ketkun kanssa vähentänyt mun keskittymiskykyä ratkaisevasti kun ei meinannut multa onnistua mikään sitten millään. Helmikin meinasi jo turhautua kun akka vaan töpeksii eikä se ymmärtänyt että mitä mä kompuroin.

Otin alkuun vieraammat esteet yksitellen: muuri, okseri ja pussi. Epäröimättä meni kaikki.

Sarjassa oli hyppy x2, toinen n. 90 asteen kulmassa oikealla, muuri, kaarros vasempaan okserille, hyppy ja kulma vasempaan pussiin, hyppy x2.
Ohjasin ensin koiran edestä, jolloin se jäi mun oikealle puolelle. Hypyt vielä sujui mutta muurille ei taituttu millään, eikä muurilta okserille. Ekalla kerralla myös jäin odottamaan koriaa pussista ja ihmettelemään mitä sitten tekisinkään joten kaksi viimeistä hyppyä meni siksi plörinäksi myös.
Tovin tahkoamisen jälkeen muutettiin taktiikkaa niin että lähdin heti alusta ohjaamaan koiran oikealta puolelta, jolloin mun ei tarvinnut liikkua niin paljon ja saatoin kääntyä valssilla muurille. Vielä paremmin tämä sujui kun aloitin takaperin. Muurin jälkeen tuli katkos ja otin koiran uudelleen haltuun ennen jatkamista loppuradalle. Miulla oli nyt selvästi uskonpuute omaan etenemiseen joten en saanut koiraakaan etenemään.

Lopuksi otin vielä A:n, puomin ja kepit erillisinä. A:lla nami nousukontaktille sekä alastulokontaktin eteen; rauhallinen ylösnousu ja pysähdys alhaalla. Puomi meni ilman nameja, pysähtyi hyvin käskystä. Kepeillä sama kuin Ketkulla: meni ensin hyvin mutta sitten herpaantui. Nyt oli kuitenkin jo inan verran vauhtia suorituksessa, meinasi vain lopulta mennä höseltämiseksi molempien puolelta.

lentoKetku

2008-07-16T03:10:00.003+03:00

Mikälie oikosulku ollut kun vasta nyt tajusin mennä Ketkun kanssa hobby-ryhmään vaikka suunnitelmahan oli mennä sinne jo silloin kun huomasin että joudun perumaan Ketkun vakiryhmän... No pääasia että mentiin edes nyt ja päästään vielä ensi viikollakin.

Vähän jännitti kun oikeampi ryhmä olisi varmasti ollut estevarmuus; eihän tuo elikko ole säännöllisesti harrastanut agia koskaan vaikkakin kaikki esteet on tuttuja. Ihan hyvin kaikki kuitenkin meni; pieni epävarmuus näkyi ohjaajaan keskittymisenä sekä irtoamisen vähyytenä. Ketz ei ollut ollenkaan varma että kuinka pitkälle eteenpäin se saa jatkaa vaan odotti ja seurasi ohjausta (liiankin) tarkasti. Liiankin siksi että mä tupeksin ohjauksen kanssa.

Keinulla, putkessa ja puomilla näkyi se että niitä on ketteryystelineillä harjoteltu. Puomilla ja keinulla oli pari lihapullan palasta varmistamassa että vauhti ei kiihdy liikaa mutta olisi varmaan mennyt rauhallisesti ilman niitäkin. Puomilla se oli hiukan hämmästynyt kun se olikin kiinteä eikä liikkunut kuten tavallisesti ;) Kepeillä harjotuksen puute taas selkeästi näkyi: ensimmäinen yritys oli hieno mutta siten meinasi mennä turhaksi säätämiseksi ja hyppelyksi.

Alkuun otin keinua muutaman kerran. Ensin lihapulla laskukohtaan ja keinun päähän, lopulta vain keinun päähän. K eteni rauhallisesti ja tarkasti, pysähtyi laskemaan keinua rauhassa vaikeki makupalaa enää siinä ollutkaan.
Kepeillä hyppy+kepit meni hienosti mutta kun aloin hiomaan pelkkiä keppejä niin ei enää mennytkään yhtä hyvin. Palkkion ajoitus ei ekalla kerralla ollut ihan kohdallaan ja vaatimusket liian suuret. Olisi pitänyt keskittyä pariin keppiin kerrallaan kun edellisestä on niin pitkä aika.

Varsinainen päivän rata oli melko pitkä joten otettiin se muutamassa eri pätkässä. Alkuun 2xhyppy + putki. Toinen hyppy oli ensimmäisestä katsottuna tiukasti oikealla ja siihen koira piti saada joko pakkovalssilla tai kierrättämällä se takaa. Olisin halunnut kokeilla pakkovalssia mutta päädyin sitten takaakiertoon koska en halunnut Ketkun kanssa kokeilla mitään itselleni uutta jottei se huomaisi epävarmuuttani. Takaakierto sujuikin ihan hyvin, vaikkei sitä tietääkseni/muistaakseni olla koskaan otettu. K on kuitenkin erittäin helppo ohjata jos vain ohjaaja kykenee hallitsemaan itsensä. Hypyltä putkeen oli ihan tuttujuttu.

Putken jälkeen oli vuorossa puomi ja hyppysarja. Puomille pistettiin muutama herkku vauhtia rajoittamaan. Rauhallisesti ja varmasti K meni ja pysähtyi kontaktille hyvin. Puomilta suoraan oli hyppy jonka jälkeen hyppy etuoikealle, takaakierto vasemmalle ja hyppy. Tässä mun ohjaukset meinasi takkuilla mutta selvittiin kuitenkin. Vasen käsi oli selkeästi Ketkulle vahvempi, jopa niin että se seurasi sitä liian tarkkaan ja pienikin virhe ohjauksessa näkyi koirassa heti. Oikea/molemmat kädet yhtäaikaa sen sijaan tuottivat toivotunlaisen lopputuloksen pienen harjoittelun jälkeen.

Lopuksi oli A, 2xhyppy ja putki. A:n kanssa näkyi sunnuntain mokailut ja koira mm. kiersi sekä palasi kerran harjalta alas. Kun vietiin yhdessä nami loppukontaktin eteen niin ylitys oli hyvä. Nami olisi varmaan saanut olla kontaktilla jottei olisi ollut niin suurta kiusausta laskea myös takapäätä maahan saakka. Kerran nostin pyllyn takaisin ylös eikä ja sen jälkeen se pysyikin siellä. Malttoi hyvin odottaa kontaktilla hyppylupaa. Eka hyppy meni hienosti mutta toisen kohdalal takkuili (vasemman käden ohjaus ja käsi liian lähellä mua, minä väärässä kohdassa ->kiersi), myöskään putkeenmeno ei mennyt ihan nappiin. Kun löysin oikean kohdan sekä kropalle että kädelle niin esteet ylittyi hienosti (tosin 2:sella taisi hypätä tolpan yli?) ja putkeen meno myös. Siihen oli hieno lopettaa!

Koira oli selkeästi innoissaan mutta hiukan hämillään, kunhan varmuutta tulee molemmille niin meno varmasti paranee :)

Raunioilla hela dagen

2008-07-13T23:15:00.016+03:00

Tehtiin porukalla reissu Tampereen raunioradalle. "Muutama" tunti saatiin kulumaan. Hienoa oli, olisi kiva päästä ennen talvea uudelleen.

Ketkun työskentelyyn olen varsin tyytyväinen, se teki innolla loppuun asti.
Ensin päästin sen vapaana alueelle kulkemaan jotta nähdään kuinka se liikkuu moisella vaihtelevalla alustalla kun ei ole koskaan tuolla ollut. K liikkui varmasti ja rauhallisesti, irtaantui kauaskin kuljeskelemaan, tarkasteli itsekseen koloja ja putkia. Hyvin ylittyi sekä betonimöhkäleet, kaapeliputket, auton tuulilasit ja metallilevyt. Yhtäaikaa irrallaan kuljeksiva Laki -juniori tai alueella olevat narttujen pissat eivät juuri häirinneet tutkimusmatkaa.

Varsinaisessa harjotuksessa tarkoitus oli saada alue käytyä läpi ja ukot ylös suhteellisen vähällä koiranohjaamisella. Sen verran lähettelin eri suuntiin että sain sen tarkastamaan alueen suhteellisen kattavasti mutta ei kuitenkaan varsinaisesti pistottaen. Tärkeintä oli hyödyntää voimakasta tuulta.

Alueella oli kolme ukkoa joiden sijainnin tiesin suurinpiirtein. Tein etsintäsuunnitelman ja aloitettiin käymään aluetta läpi tietoisesti tuulen puolelta. Lähetin koiran oikealle ja se upposikin yllättävän hyvin tarkalleen osoitettuun suuntaan ja alueen reunaan saakka. Sieltä pyysin sitä jatkamaan vielä eteenpäin. Hyvin etsi aina raja-aitaa myöten. Sitten pysäyttämättä lähetys alueen keskelle. Merkkasi keskellä ensimmäisenä olevan rojukasan melkein heti ja tarkemmin tutkittuaan uudelleen. Ei kuitenkaan paikallistanut kasan toisella puolella tuulen alla putkessa olevaa maalimiestä. Lähdettiin jälleen etenemään ja koira saikin heti perään uuden hajun äskeisestä maalimiehestä, löysi ja ilmaisi. Näytölle meni ok, pienen ylimääräisen kiepahduksen teki tunnelin suulla. Sen ollessa tunnelissa sisällä ammuttiin 1 laukaus; ei reaktiota.

2. maalimies oli hiukan edempänä keskellä aluetta. Oikeasta reunasta ei jäänyt paljoa tutkimatta joten jatkoimme keskialueen penkomista ja siten lähestyttiin maalimiestä siihen nähden tuulen yläpuolelta. Hieman vaikeampaa, mutta tietoista. K merkkasi hyvin edellisen koiran maalimiehen jäljet ja vanhan piilon. Ammuttiin kaksi kertaa, tällä kertaa niin että koiralla ei ollut vieä hajua maalimiehestä. K kääntyi katsomaan laukausten/minun suuntaan ja minä pöllö annoin käskyn jatkaa. Se ehti huomata mun pienen epävarmuuden ja tuli vähän matkaa kohti: uusi käsky jatkaa. Mun epävarmuus ja turhat käskyt tiputtivat hiukan sen itseluottamusta mikä näkyi epäröintinä seuraavalla maalimiehellä. K jatkoi etsintää häntä pystyssä, sai hajun ja merkkasi maalimiehen selkeästi jo ennen kuin pääsi rullanottoetäisyydelle. Siinä kohti epäröinti kostautui ja K jäi "jumiin". Se ei päässyt suorinta tietä mun luokse joten se yritti lähteä päinvastaiseen suuntaan jossa oli helpoin kulku mutta ilmeisesti poispäinlähtö ei tuntunut hyvältä idealta joten se päätyi pyörimään paikallaan jonkin aikaa ennen kuin löysi reitin jota uskalsi tulla. Paikka oli hankala; kokeneemmallakin koiralla oli myöhemmin työtä päästä eteenpäin. Mikäli Ketkun itseluottamusta ei olisi törkeästi horjutettu niin ratkaisu olisi varmasti syntynyt nopeammin. Näytölle en nyt edes lähettänyt ennen kuin maalimies vihelsi ja lopulta kutsui koiraa kun K jäi vähän matkan päähän ihmettelemään että mitäs nyt ja mitenkäs sitten... Kutsun jälkeen vei kuitenkin perille asti.

3. Maalimies olikin sitten juuri omiaan palauttamaan kolhaistun itsetunnon ennalleen. Ukko oli junavaunussa ovesta vasemmalla olevassa "huoneessa". K kävi kiertämässä oikean päädyn ja lähti haravoimaan oikealle. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen kohti vaunua ja K merkkasi maalimiehen heti ovelta. Tuonti ja näyttö hyvät, tähän oli hyvä ottaa tauko.

---
Tauon jälkeen kävin Ketkun kanssa palokontissa ihmettelemässä palaneita huonekaluja ja mustuneita seiniä. Rohkeasti meni kummallisesta hajusta huolimatta eikä piitannut oven sulkeutumisesta tai pimeydestä.
Otettiin vielä yksi "tutkinta" ilman ilmaisua. Kahdessa kerroksessa olevia parakkeja kiersi toisessa kerroksessa ritiläpohjainen "käytävä". Lähetin Ketkun ritiläportaat ylös ja käytävää pitkin. "yöyökyök, ällöä. Nää menee varpaiden väliin!" Eteni kuitenkin mutkuttamatta mutta meni kaiken matkan minkä voi vieressä olevaa lautaa pitkin. Samoin maalimiehen löydettyään ja herkut syötyään pelasti itsensä lattialla olevan puukasan päälle. Alusta ei ollut ilmeisesti kovin mieluinen... Kulki siinä kuitenkin.

---
Vielä pieni tauko ja sitten ketteryysesteet sekä seuraamista, hiukan ryömimistäkin ja luoksetulo. Esteitä ei olekaan otettu aikoihin, ja olisiko peräti toinen tai kolmas kerta kaiken kaikkiaan kun niitä otettiin?
Päivän toinen moka tuli keinulla kun olin taas liian hidas ja keinu rysähti alas. Miksi mie en voi koskaan olla ajoissa ja koirat ei voi oppia vaan _aina_ täytyy ensin pamauttaa se keinu maahan liian lujaa? Sitten laiteltiinkin taas nameja jotta saatiin suorituksesta tarpeeksi rauhallinen ja mukava. Meni kuitenkin sitten ihan nätisti. Liikkuva puomi, puolat, putki ja pituus meni hienosti! Puolilla oli vielä muutama nami, muut hoitui käskytyksellä ja pienellä käsiohjauksella (=osoittelulla). Lisäksi oli "katsomo": 4 n. puolen metrin porrasta joita yhdisti toisiin samanlaisiin penkki sekä alhaalla että ylhäällä. Alapenkillä oli lisäesteenä betonimöhkäle. Ekalla kerralla kiersi just nappiin, toisella kerralla hyppäsi kahdesta metristä kun sanoin odota ja koira vissiin kuuli jotain ihan muuta...

Seuraaminen tyypillistä Ketkua eli kai ihan ok, ainakin peruutukset hyviä ja seuraaminen skarppia. Käännökset olisi voinut olla terävämpiä, etenkin täyskäännös. Luoksetulo olisi voinut olla nopeampi ja ryömiessä meinasi pylly nousta aina pystyyn ja kyynärätkin kävi pari kertaa irti maasta.

A-esteen suoritti "kentälle" tultaessa hienosti molempiin suuntiin. Poislähtiessä sama ei enää onnistunut; en tiedä oliko syynä väsymys vai aiempi hurja alastulo parista metristä. Nyt ensin kiipesi ylös mutta palasi harjalta takaisin mun luo. Sitten kiersi ja kun lopulta meni yli niin hyppäsi harjalta alas x2. Täytyy opetella siihen laskeutumistekniikka ennen kuin jatketaan lelupalkan käyttöä.

[Tämän kohdan kuvat © Anna Sinerheimo]

Reissukuvia

Ja lisää kuraa

2008-07-11T01:10:00.003+03:00

Aamulla töistä tullessa oli vastassa tuhti lemu ja peremmälle siirtyessä palajstui myöskin kaksi varsin tuhtia eikun vetelää kakkakasaa. Mistäs muualta kuin olkkarin matolta. Syyn niskaansa sai vieressä luimisteleva Ketku, Helmihän nyt olisi ollut kyllin fiksu käydäkseen kylppärissä...

Koirat pissille, lattia puhtaaksi, ikkunat auki ja nukkumaan. Parin tunnin päästä herään siihen että Helmi piippaa ja pyytää ulos. Siis häh, hetkinen, Helmi? Kasojen tuottaja ei ollutkaan Ketkula vaan Hempu joka oli aivan vesikuralla. Ilmankos siellä olkkarin lattialla oli sitä tavaraa huomattavasti Kepsuttimen päivittäistä ruoka-annosta isompi määrä...

Hempulle canicuria (onneksi ostin samoin tein 2 pakettia) ja taas takaisin untenmaille. Tällä kertaa sainkin nukkua melkein 5 tuntia ennen kuin herään sängyn alta kuuluviin oksennusääniin. - Ketz. Älä sinne oksenna! Sängyn alta ilmestyy pieni nokka, ihmettelevät silmät ja niskaan lintatut korvat. - Häh? Mitä nyt?
Eikun niin joo, se kipeehän olikin Helmi. - Hempu tuu pois sieltä. Hempuhan tulee ja oksentaa sängynalusen lisäksi vielä neljään muuhunkin kohtaan lattialla. Lisää canicuria.

Muutama tunti meneekin ihan rattoisasti. Iltalenkillä alkaa taas soida. Stereona. Jihaa, molemmat koirat kykkii surkeina ojassa. Muutama askel päästään välillä eteenpäin ja taas uudestaan. Helmillä jo ihan veristä ripulia :( Ketkulta meinasi vallan jäädä ohikulkeva lapinkoirakin huomiotta puskassa kyykkiessään. Lähellä ollutta vahinkoa kompensoitiin sitten tavallista isommalla rähäkällä. Etenkin kun koira oli valmiiksi vähän varuillaan ja jäi seisoskelemaan kauemmaksi, liekö haju säikäyttänyt.

Hiukan ketutti pistää kaksi kurapersausta autoon mutta aikaa oli liian vähän ja matkaa liian paljon jotta olisin ehtinyt juoksuttaa ne kotiin. Kiiruusti pikapesut ja jäivät sitten portin taakse kodinhoito&kylppäriosastoon yöksi. Onneksi Eve& Antti piipahtivat hetki sitten katsomassa että kaikki on ok ja päästämässä koirat käymään ulkona. Kiitos!
Ihan hyvävointisia kuulemma olivat joten nyt ei jännitä ihan niin paljon mennä aamulla kotiin.

Äiskä & poika

2008-07-10T01:29:00.002+03:00

Pistoja, ilmaisuja ja esineitä

2008-07-10T00:11:00.005+03:00

Kep Humpan ja Hanna- Leenan kanssa hakuilemassa. Hempalla esinemotivaatiota.

Ketkun kanssa oli tarkoitus hioa pistoja mutta loppujen lopuksi pääongelmaksi muodostui täysin yllättäen ilmaisu.
Ensimmäinen lähetys jossa koira lähti hyvin osoitettuun suuntaan, joka tosin oli muutama metri maalimiehestä eteenpäin... Matkaa n. 20m. Pienen pojan pää meni ilmeisesti pahasti pyörälle kun osoitetusta suunnasta löytyikin minun & Humpan haju muttei maalimiestä. Heitti siinä lenkkiä suuntaan jos toiseen kunnes löysi maalimiehen. Maalimieheltä lähti vähän verkkaan mutta toi sitten hyvin. Näytölle ampaisi omia menojälkiään pitkin: päädyttiin pyörimään sinne missä olin ollut Humpalle piilossa. Parin uuden näytä-käskyn jälkeen selvittiin maalimiehelle asti.

Toiselle puolelle varmistin maalimiehen paikan ennen lähetystä. Loistava pisto! Koira eteni niin suoraan kuin maasto salli lähetettyyn suuntaan, maalimies löytyi n. 30 metristä. Jäi rullan kanssa pyörimään ja diipadaapailemaan maalimiehelle. Kun viimein lähti muutaman kutsun jälkeen tulemaan, tuli reippaasti ja luovutus ihan ok.

Kolmannella päätin keskittyä ilmaisun hiomiseen. Pääasiallinen palkka on viime aikoina tullut minulta. Aiemmissa pistoissa K sai Hanskulta froliccia maahanmenosta, nyt annoin ruokapurkin matkaan. Maalimies meni n. 15 metriin kiertäen. Annoin Ketkun katsella menoa mutta käänsin poispäin vähän ennen piiloa. K lähti piilolle hyvin ja juuttui sinne... Se oli napottanut Hanskun edessä odottamassa palkkaa ja tuli vasta kun kuuli mun äänestä että seuraavaksi akka hermostuu. Näytölle menossa ei sitten mitään ongelmaa ollutkaan ;)

---
Hempun esineet.
Tehtiin kaistaleharjoitus yhdellä esineellä. Muutaman metrin leveä ja ehkä n. 30-35 syvä tallattu alue johon Hansku kipaisi heiluttelemaan esinettä (pikkumotsku) takarajan tuntumaan. Lähti, etsi ja löysi hyvin. Esineen päällä oli nami -> akka söi namin ja oli jatkamassa matkaansa muina koirina. Käskystä toi kuitenkin ja meni sitten palkan jälkeen autoon kun otettiin Humpalla pari ilmaisua.
Toisella yrittämällä jälleen työskenteli kivasti siihen asti kun esine löytyi. Taas otti namin ja jatkoi sitten vauhdilla matkaansa. Käskyistä palasi takaisin ja otti esineen. Automaattisesti lähdin juoksemaan pois päin ja hetken vauhtia kirittyään H tiputti esineen, niinkuin yleensä vastaavassa tilanteessa. Kovin oli hämmästynyt kun ei palkkaa tullutkaan, jäi etsimään maasta jossa ruokaboxi oli ollut. Otettiin sitten koko juttu alusta, tällä kertaa ilman sitä typerää namia ja saatiin ihan kohtuullinen suoritus josta saattoi hyvillä mielin palkata.

---
Miten voi olla että treeneistä on noin 6h ja mä en muista mitään..? Epätarkkuuksia ja asiavirheitä varmaan on mutta suurinpiirtein lähes noin se meni ;)

Mikä ihmeen harrastuskoira?

2008-07-09T04:50:00.004+03:00

Juupa. Meitä kävi eilen morjestamassa yksi joka on kiinnostunut hoffista harrastimena. Aikomus oli hiukan antaa kuvaa millainen harrastuseläin hoffi on. Helmin mielestä ilmeisesti tylsä ja vetelä.

Aholaidassa käytiin tokoilemassa. Kyllähän H kaiken teki mitä käskettiin mutta lähest yhtä tyylikkäästi hommasta olisi epäilemättä suoritunut vaikka viikon vanha makaroni: Eeii, en mä nyt millään jaksais....

Kontakti oli kautta linjan huono. Seuraamiset hitaita ja huolimattomia. Jäävät (maahan, seiso) toimi sinnepäin. Nouto hidas. Hyppy huolimaton, istuminen niiiiin hiiiidas kun voi olla, takaisin hyppy ei tainnut ekalla onnistua kun oli niin lähellä estettä. Luosketulon pysäytys hiukan hidas mutta ihan kohtuullinen, sivulle tulossa jotain hämminkiä (hidas?) .

Ainoa mikä oli hyvä, oli kaukot (istu/maahan)! Jostain syystä tänään oli kaukopäivä (ehkä koska siinä ei tarvitse liikkua paikaltaan???) ja vaihdot teräviä ja siistejä.

Valitsi sitten ihan parhaan mahdollisen päivän löysäilylleen... Hiukan hävetti mutta näin se vaan joskus käy ;)

--
Illalla vielä agileerattiin. Teemana "vekki". Hyppy-> A-> vekki & hyppy vasemmalle -> hyppy etuvasemmalla-> takaakierto & hyppy.
Edelleen loikkaa A:lle aika pahasti eikä nyt auttanut tarpeeksi edes se että ohjasin kädellä alas kontaktin kohdalla. Laitettiin nami siis myös nousukontaktille, mikä auttoi. Tuosta on myös se etu että mä en voi kiirehtiä kun koira pysähtyy syömään: sarja menee loppuun asti rauhallisemmin.
Vekki oli yllättävän helppo tosin mulla oli vaikeuksia hahmottaa että kuinka syvälle mun täytyisi mennä eteen ennen kääntöä/paluuta seuraavalle esteelle ja tämä sitten näkyi Helmissäkin pienenä hämmennyksenä ja epäröintinä. Hypyissä ei mitään ongelmaa miltään suunnalta, Helmihän hyppää sinne minne näytetään.
Ennakointi on aika kovaa. Sen sai palauttaa ensimmäisen esteen taakse monta kertaa ennen kuin se malttoi odottaa suullista lupaa.

Otettiin myös putki-hyppy, kepit-putki-hyppy ja hyppy-kepit-putki-hyppy. Kepeillä edistytään tuskastuttavan hitaasti mutta edistytään. Tällä kertaa paras suoritus oli ensimmäinen, muut oli ihan liian huolimattomia :( Hypyt ja putki tässäkin ihan kivasti. Kerran jäi jostain syystä putken keskelle pyörimään, en tiedä mitä löysi sieltä.

Voihan vatsatauti

2008-07-08T00:46:00.003+03:00

Ketku oli ilmeisesti päivällä jo kuralla kun oli pyytänyt isää päästämään ulos. Kotimatkalla ihmettelin silloin tällöin tulevaan pask..pahanhajuista tuulahdusta mutta vasta pihaan pysähtyessä totuus koko karmeudessaan alkoi valjeta. Kun ilmastointi lakkasi hyrräämästä alkoi silmiä kirvellä. Takapaksissa oli pari harvinaisen surkean näköistä koiraa ja "kohtuullinen" määrä kenet tahansa surkeaksi ajavaa kuraa. Ketku-paran pyrstöosa oli hännänpäätä myöten ruskeassa vellissä ja kun se oli yrittänyt peittää tuotoksensa hyvin käärittyyn mattoon, velliä oli työntynyt vaneriseinän ali Helmin puolelle saakka. Rimprenssa nökötti tuohtuneena mahdollisimman kaukana, tiiviisti kaltereihin nojautuen.

Kaikki räppänät auki ja ensin pesuun koira ja sitten auto, tai siltä sentään säästyin; luojan kiitos autossa on edelleen vaneriseinäinen häkki eikä vain sitä suunniteltua veräjää... Liekö Ketkun takalistoa kirveltänyt kun suihkuun ei olisi halunnut tulla millään. Kun ennen töihin lähtöä käytin vielä pihalla ja se sotki varmaan joka ainoan perskarvansa niin se veti liinat kiinni kylppärin ovella, en tule en.

Hain apteekista canicuria ja annoin varuiksi Helmillekin. Kimmo ystävällisesti lupasi illan aikana käydä pari kertaa katsastamassa tilanteen ja käyttämään koirat ulkona. Äsken oli tilanne kuulemma ollut ihan hallinnassa.

Juokse Helmi, juokse!

2008-07-07T23:09:00.002+03:00

Eli vie vie viestiä. Miltään osin kovin hieno ei tän päivänen harjoitus ollut mutta ainakin koira juoksi matkaa, mikä oli treenin perimmäinen tarkoituskin.

Jussi valitsi tarkoituksella maastoksi helpon, vanhan polunpohjan ja tsekkasi etäisyydet kartasta. Metsään marssiessa oltiin kauhean tyytyväisiä hyvin suunnitellusta treenistä. Ei ihan päästy pihasta pois kun huomasin että olin jättänyt puolet palkasta sisälle. Sieltä löytyi myös toinen radiopuhelin... Paikanpäällä paljastui että sen akku oli loppu ja J pääsi taas huomauttamaan että niimpä... Kysyinkö minä että latasitko sen..? Eipä tuolla suurta merkitystä ollut kun treenattavana oli vain yksi koira.

Mä jäin A-pisteeseen ja Helmi katosi Jussin kanssa metsään. Tovin päästä Jussi soittaa että paikka on väärä mutta hää lähetti koiran silti ja "perkele, sillähän on suuntavaisto!". Maasto oli paikoin todella hankalaa, matka lyhyempi ja reitti teki pienen kaarroksen vasempaan, missä tuli se isoin "moka". Hempu nimittäin kieltäytyi ohjauksesta huolimatta lähtemään kuljettua reittiä vaan juoksi oikaisten. Yritin olla ovela ja seurauttaa sitä takaisin lähetettäessä sen veran pitkästi että se olisikin halunnut edetä polkua pitkin. Noup. Koira teki ehtonsa harvinaisen selväksi: hän valitseereitin tai ei juokse. Myönnän, luovutin. Lähetin sen vielä takaisin Jussille ja sitten
siirryttiin yhdessä alunprin suunnitellulle paikalle. Toki oltaisi voitu siirtyä ilman tuota lähetystä mutta halusin sille kuitenkin kaiken sähläyksen jälkeen onnistuneen irtautumisen ennen paikan vaihtoa. Matkaa taisi tulla vain 500m/suunta jos oikein muistan? (Se siitä pitkän matkan treenistä...)
Seuraaminen oli tässä kohden ollut Jussin kanssa hyvä, mulla hiukan jähmeä ja paikoin jätättävä. Syynä tietysti se että koiran silmissä mä seuruutin sitä väärään suuntaan.

Siirryttiin vajaa pari sataa metriä edemmäs ja aloitettiin alusta. Ensin H kieltäytyi lähtemästä B-pisteeltä. Se oli aika läkähdyksissä joten J antoi sille vajaan 10min huilitauon ennen kuin alkoi nostattaa sitä uudelleen. Tällä kertaa ei ongelmia, koira seurasi hyvin, irtosi kauniisti ja juoksi lujaa. Päätettiin jättää siihen, matkaa tuli n. 700m, tässäkin maastossa oli tullut vastaan ikävää louhikkoa ja kalliota. Palkkasin huolella Jussia odotellessa ja päätettiin kävellä pidemmän kaavan kautta kotiin maastoa tutkaillen.

Koira lönkötteli mukana. Loppujen lopuksi kävelimme n 50metrin etäisyydellä toisistamme ja koira juoksi "vapaamuotoisesti" meidän väliä. Loppumatkasta meille tuli vänkäys siitä kumpi polku veisi nopeimmin perille. J ja Helmi lähti toista ja minä toista polkua pitkin periaatteella kumpi ehtii ensin. Olivat sitten jossain vaiheessa koukanneet takaisin mun valitsemalle polulle. H oli ollut jo hiukan sitä mieltä että juokseminen alkoi riittää, kunnes se tuli polulle ja otti mun jäljet siitä. Se oli lähtenyt häntä putkella painamaan mun perään. Väsymys vissiin putosi kyydistä vauhdikkaassa lähdössä, sen verran reipas koira sieltä metsiköstä pölähti.

Vaikka treenit ei mennyt taaskaan ihan suunnitelmien mukaan niin ainakin koiralle kertyi sitä matkaa useampi kilometri. Tulipahan edes juostua...

Yppiyaiyee Ketku!

2008-07-06T22:26:00.002+03:00

Ai vitsi että on todella hyvät fiilikset treenien jälkeen! Päästiin pitkästä aikaa pekotreeneihin ja otettiin sitten vähän missattuja kertoja takaisin ;) Kaikki ei mennyt ihan nappiin mutta hommassa oli taas todella sitä aitoa ketkumaista tekemisen makua!

Alkuun hakua, mitä ei ole otettu ainakaan reiluun kuukauteen. Täysi kokoinen alue, kolme maalimiestä, keskilinjalta pistottaen. Vasemmalla hakkuuaukea, oikealla havupuuvoittoinen metsä. Tuuli oikealta takaviistosta.
Näytti epätodennäköiseltä että eka äijä olisi hakkuuaukealla joten olin varma että se olisi siellä. Siksi lähetin koiran ensin oikealle. Pisto ei mennyt ihan suoraan vaan vähän etuvasempaan mutta koira oli juossut tasan takarajalle ja kääntynyt sieltä pienesti risteillen takaisin. Keskilinjalla nätisti hallintaan ja lähetys hakkuuaukealle. Maalimies löytyi ja rulla toimitettiin hidastelematta perille asti. Samoin näyttö hyvä. En ollut antanut maalimiehille palkkaa mutta K. palkkasi Ketkua tuuppimalla ja palluttelemalla ja varsinainen palkka tuli sitten multa.
Palattiin yhdessä keskilinjalle ja lähetin koiran metsään. Koira oli tovin näkymättömissä joten huusin sen sitten takaisin. Saman tien se ilmestyi puiden välistä rulla suussa, oli siis jo palaamassa kun huusin. Hyvä luovutus mutta näytölle ei lähtenyt ihan täysillä. Eteni hiukan ja sitten jäi ikäänkuin miettimään että mihkäs sitä pitikään mennä. Taisin antaa parikin uutta käskyä ennenkuin koira juoksi oikeaan osoitteeseen.
Vielä viimeinen pisto vasemmalle ja tässä kompastuin omaan nokkeluuteeni. Tuuli kävi takavasemmalta joten ajattelin edetä linjaa eteenpäin kantopinon toiselle puolelle ja lähettää koiran tuulen alta. Näimpä tein ja koira sai kuin saikin hajun maalimiehestä edettyään vasta pari metriä. Koska K. oli odottanut meitä useampi metri aiemmin, Ketku näki sen myös heti kohta haistettuaan. Tuumasi että jahah, tossa näkyy olevan, ehdin mä sinne myöhemminkin ja loikkasi isoon lammikkoon viilentymään ja juomaan. Uudet lähetyskäskyt aiheuttivat vain silmienpyörittelyä ja lisää veden lipittämistä. Kun aloin näyttää siltä että tulen ojan ylin ja laitan koiran lähdölle vaikka niskapersotteella, se kävi hakemassa rullan. Näytölle lähdettäessä koira esitteli mulle ensin sen vesilammikon ja vasta sitten maalimiehen.

Irtaantuminen ohjaajasta vaivatonta, etsintätyöskentely loistavaa, ilmaisussa haparoi sen verran että oli 2. maalimiehellä rullan oton jälkeen miettinyt pari sekunttia että mitä pitikään tehdä, mutta aiemmin tökkineet rullan luovutukset oli nyt pro. Näytöissä pätki hiukan. Hallinta ja käyttäytyminen keskilinjalla hyvää. Ainoastaan viimeisen maalimiehen kohdalla tökki tehtävän liika helppous. Käytös maalimiehellä erittäin korrektia.
Bonuksena vielä mainittakoon että keskilinjan alussa oli häkissä nahkacollieuros koko suorituksen ajan. Ketku ohitti häkin sivistyneesti mennen tullen eikä muuten piitannut siitä mitään.

---
Pienen autossa lepäilyn jälkeen oli vuorossa "vieraiden" tallaama esineruutu vierailla esineillä. Todella intona lähetyksessä, mieli teki ottaa varaslähtö mutta pysyi kuitenkin. Näkee että esineruutuihin on vain "roiskaistu" menemään, täytyy muistaa alkaa ottaa enemmän hallintaan ennen lähetystä.

Kerran meni vasemmalta yli sivurajan, tuulen alapuolella ja ainakin läheltä sitä mistä Redi oli aiemmin ajanut jäljen. Huomautin ylityksestä mutta olisi varmaan samoihin aikoihin palannut itsekin. Kaksi esinettä löysi ja toi ok, joskaan ei ihan itselleen tyypillisellä vauhdilla mutta aiemmin ei olekaan olltu hakutreenia pohjalla. Kolmas oli jo hiukan työläämpi ja koira kävi kerran kysymässä että yritätkö kusettaa, oletko varma että siellä on vielä esine... Käskin etsiä edelleen ja hyvin löytyi sitten viimeinenkin.
Iloisesti työskenteli vaikka vähän väsyttikin.

---
Vielä kerran otettiin autosta hommiin. K. leikitti ensin patukalla ja Ketkuhan leikki (piti näyttä malliacollikoille ;)) Kun K. kokeili tarjoaako Ketku seuraamista, koira ei jostain syystä osannut päättää haluttiinko siltä seuraamista vai maahanmenoa, niimpä se teki sekäettä. Erinomaisen huvittavan näköistä menoa. K. kokeili ryömiikö Ketku mutta patukka oli turhan hankala väline siihen kun ryömimistähän tuolla ei ole vielä kertaakaan otettu.
Joskus sekin on aloitettava joten namit käteen ja yritystä. Hiukan alkuun haki että wtf?? mutta kyllä sieltä sitten oikeatakin ryömimistä vähän saatiin. Ei liene liian hankala opettaa.
Kantamista ja henkilöryhmäkin otettiin kun oli porukkaa sopivasti. Ensimmäisessä kantajan vaihdossa (minä->J.) oli hiukan epävarma mutta sen jälkeen lähinnä se oli tyytyväinen siitä että sai olla ihmisten sylissä eikä tarvinnut itse edes nähdä vaivaa.
Henkilöryhmässä ei mitään erikoista. Seuraaminen olisi voinut olla inan tiiviimpää mutta kokonaisuutena ok.

Toivottavasti tämä moodi nyt pysyy päällä, tällaista koiraa on ehdottoman hauska ja helppo treenata.

Kotisivukitinää

2008-07-04T16:31:00.003+03:00

Uf. Kamalaa katsoakin noita Egerian kotisivuja. Hirvittävästi pitäisi tehdä työtä: Lisätä pentujen kuvia (härregyyd, ne on kohta vuoden eikä niistä ole vielä edes kuvia!!!), uusia ulkoasu, tehdä englanti-versio, foorumi jnejnejne.

Mutta kun ei jaksa eikä ehdi. Täytyy varmaan ruveta vääntämään töissä noita oheistoimintana. Tosin ulkoasuun mie en sentään koske, se on Jussin heiniä se.

metsähortoilua ja jäljestystä

2008-07-04T16:00:00.002+03:00

Tänään sitten toisin päin. Mia teki about 200metriset jäljet kuudella esineellä ja parilla loivalla kulmalla molemmille. Ketku hyppi, härvelsi ja puuhaili mitä lie. Kaikki esineet löytyi mutta jälkityöskentely oli enimmäkseen syvältä. Esineisiin reagoi hiukan mutta ei merkannut useimpia ilman käskyä. Esineen jälkeen ampaisi aina matkaan johonkin suuntaan ja oli sitten hoomoilasena ihmettelemässä että eikös se tänne mennytkään..? No entäs tänne? Näin jälkikäteen ajateltuna mun olisi ehkä pitänyt paremmin rauhoittaa ja saada koira keskittymään mutta siellä se ei tullut mieleen kun koira oli Ketkuksi jo liian rauhallinen. Pieni patoaminen olisi kuitenkin saattanut tehdä ihmeitä keskittymiselle.

Helmi nosti oma-alotteisesti Ketkun ajaman jäljen mutta tuli pois kun kutsuin. Odotti intona valjaiden pukemisen verran ja kun sanoin että mennään niin ampasi liikkeelle niin että koko 10m liina livahti multa käsistä ennen kuin ehdin mitään. Hiukan joutui työskentelemään jäljen alun löytääkseen ja vähän roiskaisten lähti liikkeelle, tajusi kuitenkin mokansa ja tasasi vauhtinsa. Esineet merkkasi kaikki, kahdesta ehti kulkea yli ennen kuin tajusin käskyttää. Joka esineellä meni maahan vain käskystä mutta malttoi kuitenkin mennä. Hienosti työskenteli itsenäisesti, rauhallisesti ja suht varmasti. Olisi mielellään jatkanut vielä tehtävästä vapautumisen jälkeenkin ;).

--Kiitoksia Miialle & Ronjalle treeniseurasta, mukavaa oli :D Ja Ronjan työskentelyä oli hieno seurata; tasaista, luotettavaa työtä ja reippaassa vauhdissa pysyi kuitenkin mukana suurempia juoksentelemaata. Sehän menee kuin juna ;)

esineitä etsimässä

2008-07-04T14:40:00.003+03:00

Ruutu ei täysimittainen edes pituussuunnassa kun metsä loppui kesken. 4 esinettä.

Seuraaminen autolta ruudulle oli hiukan työlästä kun olisi pitänyt olla siellä jo.
Helmi lähti hienosti ruutuun, työskenteli hetken. Meni kakalle. Meni piehtaroimaan. Mulkoili loukkaantuneena kun kielsin molemmista. Juoksi pitkin ruutua ja vähän ulkopuolellakin, taisi olla ensimmäinen kerta kun jouduin kutsumaan sen takaisin, tai ainakaan niin ei ole käynyt kovin usein... Löysi esineen ja lähti oma-alotteisesti tuomaan. Minä tyhmä yritin hetsata hihkumalla ja juoksemalla karkuun. No sinne tippui pallo pienen koiran suusta eikä se etsinyt sitä enää. Harmi juttu kun olisin voinut sen siitä palkata ja vieä sitten autoon. Nyt jouduin lähettämään uudestaan. Ensin seisoskeli vain ruudun sisäpuolella ja mulkoili mutta alkoi lopulta etsiä. Esine löytyi takareunalta ja toimitettiin perille saakka.

Ruudussa oli vielä kolme esinettä kun vaihdoin koiraa.
Seuraaminen ei ollut järin mallikelpoista tälläkään yksilöllä. Ruutuun meno ja etsintä onnistuivat mainiosti. Alta 5min oli kaikki kolme lelua mun taskussa, joka esineen jälkeen koira ampaisi mielellään hakemaan lisää. Eipä siitä valittamista ;)

Aholaidassa aamutuimaan

2008-07-04T01:30:00.005+03:00

Molemmilla 1-luokan liikkeet eteenmenoa, paikkamakuuta ja hlöryhmää lukuunottamatta läpi. Siirtymiset seuraamalla.

En tiedä oliko Helmin mielestä liian aikaista vakavalle treenaamiselle vai mikä mätti, hiukan vajaalla teholla kuitenkin tuntui käyvän. Jatkossa hyödynnetään enemmän näitä aamuhetkiä.

Seuraaminen paikoin upeaa, paikoin löysää ja ei niin hyvää... Jäävät täsmällisiä, seisomisessa jää kesken askeleen mutta istumisessa jää helposti seisomaan. Seisomisessa yritti ennakoida hiukan, jos olisin ollut taas tarpeeksi fiksu niin olisin jättänyt seisomisen pois... Tuon jälkeen ei kyllä enää ennakoinut Luoksetulo maasta vauhdikas ja tarkka, tosin ohjasin varulta hiukan kädellä että varmasti tulee suoraan ilman toistoa.

Tasamaa- & hyppynouto ok, tarkempi voisi hiukan olla ja tasamaalla palatessa enemmän vauhtia. Vinoeste olikin sitten vähän työläämpi. Ok -ensimmäistä kertaa kapula mukana kuviossa tässä liikkeessä. Tehtiin agi-A:lla. Esteen ylitys itsessään suht hyvä (kontakteista ei tietoakaan...), kapulaan tarttuminen huono. Jätin ensin kapulan esteen ja koiran väliin, kiipesin toiselta puolen vastaan ja käskin tuoda. Vauhtia oli riittävästi, kapulaan koskeminen vain ällötti ja heittikin sen maahan päästessään mun jalkoihin. Viskasin kapulan esteen yli ja käskin tuoda. Esteen sivusta kurkittuna kapulaan tarttuminen oli työn takana ja vaati pari uusintakäskyä, jonka jälkeen toi hyvin esteen yli.
Otin vielä pientä hetsausta kapulan kanssa ja yhden tasamaanoudon nähdäkseni miten reagoi kapulaan. Sama juttu: tarttuminen niin yök... En tiedä satuttiko se itsensä, tökkäsikö nenänsä kapulaa nostaessa johonkin vai oliko esteen luona jokin häiritsevä kasvi vai jotain muuta.

Loppuun vielä pieni seuraaminen, iso palkka ja vielä loppupalkalle autoon. Helmi ei nyt ihan hirveästi patukalle syttynyt jostain sysytä mutta lihapullat kelpasi kyllä.
--
Ketkun seuraaminen hienoa, se on palautunut aiemmalle tasolle. Lopussa alkoi aina autoa kohti kuljettaessa harhailla. Jäävät yllättävän hyvä, nopeutta olisi voinut olla ihan ripaus lisää. Seisominen ainoa jossa jouduin antamaan uuden käskyn. Pysähtyi kyllä ensimmäisestä mutta hiipi sitten vielä perään. Luoksetulo maasta olisi voinut olla tiiviimpi, mutta vauhtia oli tarpeeksi ;).

Tasamaanouto suht ok. Ei yrittänytkään varastaa! jotain se on oppinut ;) Juoksee tosin suoraan kapulan päälle -> nostamisessa menee tovin kun kapula pyörii jaloissa. Palautus olisi voinut olla tiiviimpi ja luovutus rauhallisempi. Naamasta näki että teki mieli viskata kapula mulle kun en heti ottanut mutta malttoi mielensä.
Ensimmäinen hyppynouto ever. Ensin kapula koiran ja esteen väliin. Ei toiminut, koiralla kauhea kiire päästä hyppäämään/tulla luo ja lähti liikkeelle ennen kuin muisti kapulan, kääntyi -> vaikea hypätä enää. Heitin kapulan ja lähetin koiran perään, hirmu kehut ja nostatukset kun nosti kapulan: juoksutin kapula suussa muutaman metrin (jotta pääsin esteelle niin että sekä koira että itse oltiin oikeassa paikassa suhteessa esteeseen) ja ohjasin kädellä esteen yli. Tämä pari kertaa. Hyppy tuolla on mielettömän kaunis! Tasainen liito kaukaa ja kevyesti yli (vrt. Helmi läheltä suoraan ylöspäin roiskauttamalla), vauhti ei laannu hetkeksikään vaan tulee täysi alusta loppuun. Hiukan oli Ketkun kapulatyöskentelyssä huomattavissa myös pientä vinkkiä siitä että kapula ei ollut ihan normi kiva suussa, suu oli levoton ja kapula tippui helposti. Täytyy käsitellä kapula jotenkin/kokeilla jonkun muun pulikalla, josko siinä ois oikeesti jotain vikaa. Joka tapauksessa kapulan kanssa hyppäämisestä hirveät bileet ja koira autoon palkalle.

Ketkun taistelu alkaa taas olla tuttua Ketku laatua ;) Sen lisäksi se nyt tarjoaa taistelua paremmin itse ja tulee hyppäämään patukan kanssa rintaa vasten.

Helmi liitelee

2008-07-02T00:30:00.003+03:00

Agitreenit jäi lyhyeksi kun töihinkin piti vielä ennättää mutta nyt sentään päästiin paikalle monen viikon tauon jälkeen!

Käytössä oleva puoli tuntinen menikin sitten paremmin kuin osasin odottaa. Jokaisesta tehävästä sanoin tai vähintäänkin ajattelin että kyllä se teoriassa, ehkä, joo, en mä tiedä--- Ihan yhtä usein se yllätti ja suoritti niin hyvin kuin vain ohjaaja antoi rahkeet.

Ensimmäisenä oli A, hyppy, takaakierto, hyppy, (valssi), rengas. Tästä litaniasta suoritettiin rengas erikseen kun jos lähetän koiran eteenpäin renkaalle on ihan 50-50 meneekö se renkaasta vai renkaan vierestä joten ei otettu riskiä.
Ensin A pari kertaa kokeeksi erikseen, hihnalla ja ilman. Todella kauniisti pysähtyi kontakteille ja odotti lupaa ennen kuin liikkui. A-hyppy-hyppy sujui hienosti. Takaakiertoa on tehty viimeksi pari vuotta sitten mutta koirahan tekee niinkuin ohjaaja onnistuu ohjata...
Sitten pari kertaa rengas erikseen ja rengas-hyppy-hyppy-A oikein hienosti.
Ainoa mutta on Helmin julmettu loikka ja vauhdinotto Aalle. Loikkaa kontaktin yli liki huipulle asti. Kokeiltiin josko esteen edessä oleva rima auttaisi. No just joo: koira hyppäsikin jo riman edestä ja edelleen kontaktin yli. Siirrettiin rimaa lähemmäs, nyt oli jo vähän rauhallisempi. Viimeisellä kerralla keskityin itse kontaktiin: ohjasin kädellä alas ennen kontaktia ja hiljensin vauhtia. Sujui huomattavasti paremmin! Tähän täytyy muistaa keskittyä. Tuo ohjauksen voima on ihmeellinen, mun harha-askelen takia koira meinasi tull käden perässä myös alas A:n harjalta... Kun oppisi hallitsemaan raajansa...

Lisäksi otin pussia sekä hypyillä että ilman. Olin ihan varma että H ei pussiin mene ennen kuin sitä raottaa vähän mutta hyvinpä meni, joskis pussissa kulki aluksi hitaasti. Pari kertaa näin sitten mukaan hyppy ja toinenkin takaakierrolla. Pääasiassa meni hienosti, mun ohjausvirheen takia kanttasi kerran pussista ohi ja toisti saman hetken päästä. Saatiin kuitenkin onnistunut suoritus loppuun.

Pujottelu meillä menee edelleen hitaasti mutta kuitenkin ilman suurempia apuja. Välillä sorruin näyttämään sormella mutta se lähinnä hankaloitti koiran suoritusta. Koska pujottelu meni ok, otettiin sen perään vielä hyppy ja samat uudestaan. Alkuun en vielä uskaltanut hyppyä liittää, ei ole vielä niin varmalla pohjalla että välttämättä kestäisi ylimäärästä vauhtia.

Tottista molemmilla vaihteeksi

2008-07-01T00:41:00.003+03:00

Helmin kanssa ensin hetki leikkiä ja virittelyä. Lyhyen seuraamisen kautta perusasennosta maahan. Vein kentälle valmiiksi sekä kapulan että eteenmenon palkan koiran odottaessa maassa. Perusasentoon ja palkka muutaman seuraamisaskelen jälkeen.

Jäävissä kaikki vasta pitkän ja hyvän seuraamisen jälkeen. Istumaan meni hitaasti, hiukan epävvarmana että pitikö istua vai seistä, uusinnalla ok. Palastin taakse, vierelle, seuraa aja palkka. Seisomisessa jäi mainiosti ja samat sävelet kuin istumisessa: taakse, vierelle, seuraa, palkka. Maahanmeno oli ainnoa jossa ennakoi ja sekin oli syystä. Sanoin jo liikkeelle lähtiessä mmmm ja koirahan tipahti heti. Uusi seuraa käsky ilman mitään ylimääräistä -> ei ennakointia. Maahanmeno täydellinen; terävä ja nopea! Luoksetulon otin tässä yhteydessä. Nopea tulo ja suora asento mutta hiukan jäi kauas, täytyy hioa.

Leikin jälkeen seuruutin jälleen, nyt vilkuili eteenmenon palkkaa (edettiin viistosti siihen suuntaan) . Uusi käsky ja pari käännöstä sai taas skarppaamaan. Pysähdyttiin n. 1,5 m päähän kapulasta, vilkaisi kapulaa muttei edes nytkähtänyt sen suuntaan. Hain kapulan ja myös heitosta selvittiin ilman nytkähtelyä. Kahdesta ensimmäisestä _käskystä_ ei sitten myöskään tapahtunut mitään... Merkkasin kantapäällä kankkuun vähän vauhtia, lähti lujaa kapulalle, nosti hyvin ja palasi reippaalla ravilla takaisin. Luovutus vaihteeksi suora mutta hiukan kaukana. Piti kuitenkin kapulaa hyvin vaikka annoin odottaa aika tovin ennen käskyä. Toistoa ei otettu koska pientä äsymisen merkkiä alkoi olla.

Seuraamista pätkä ennen kuin otettiin suunta kohti eteenmenon palkkaa. Tässä vaiheessa tuli ensimmäset kunnon ennakoinnit, Helmi otti jo vauhti ja edisti hiukan; uusi käsky ja parit käännökset. Uudelleen tultaessa ei enää ennakointia mutta kierrosten nostoa; katsekontakti syveni ja etutassut alkoi "heilua". Palkalle meno nopea ja ennenkaikkea suora, jes!

---
Ketkulla kutakuinkin sama treeni ilman jääviä. Patukan ottaminen autosta sai kierrokset kattoon ja suoritukset olivat kaiken kaikkiaan teräviä ja tarkkoja. Kapula ja palkka kentälle paikkamakuun aikana. Paikallaolo ok. Seuraaminen käännöksineen samaa luokkaa kuin ennen BH-koetta eli bueno! Yksi herpaantumisen hetki mahtui välille, syytä en tiedä mutta jatkoi sitten taas hyvin. Luoksetulo hyvä, hiukan väljä.
Noudossa varmistin heiton aikana pitämällä liinasta, pieni nytkähdys mutta odotti käskyä. Vauhdikas lähtö, jarrutusmatka meni hiuka yli kapulan. Palautti hyvin mutta ehti tiputtaa kerran ennen kuin pyysin luovuttamaan. Otti kuitenkin itse uudelleen suuhun ja tällä kertaa odotti käskyä.
Eteenmenossa jätin koiran odottamaan kuono lähetyssuuntaan ja näytin palkan. Parin metrin seuraaminen ja pysähdyksestä lähetys. Ei ongelmaa.

Tyytyväinen olen molempien työskentelyyn, ei se täysin toivotonta olekaan! Itse olisin voinut olla enempi mukana hommassa mutta kuolaisesta patukasta taistelu kävi kämmeniin ja häiritsi.

Kurjaa on....

2008-06-25T00:40:00.003+03:00

Ei nyt taas mäne ihan napilleen asiat.

Koska mun työvuoro alkaa siinä klo 20 kieppeillä niin yhteistreeneihin pääsee vähän nihkeästi. Tai pääseehän sitä mutta joutuu poistumaan niin aikasin ettei siitä ole iloa kellekään. Tai onhan se kiva kavereita käydä morjestamassa silloin tällöin.

Tosin voi vaihtoehtoisesti tehdä myös niin että kehittää jonkin ongelman, kuten vaikka rikkoo autonsa ja soittaa sitten kaverit hätiin. (Kiitos vaan avusta, Pekka ;)) Näin tulee morjestettua vanhoja tuttuja sekä tavattua uusia mielenkiintoisia persoonia. Että jotain hyvää sitten kai tässäkin.

Agitreenit jäi välistä koska autolla ei pääse minnekään. Töihin kuljen bussilla mikä tarkoittaa 50min työmatkaa suuntaansa. Mikä taas tarkoittaa 13,5h yksinoloa koirille. Ja että sitä vähääkään ei treenata; tulen töistä, käydään lenkillä, menen nukkumaan, käydään lenkillä, menen töihin... Onneksi J on todennäköisesti kotiutumassa huomenna niin on edes yksi harmi vähemmän.

Eteenmeno on nyt meillä tän hetken projekti, sen kanssa olen lepsuillut ja se näkyy. Molemmat kyllä irtoavat hvyin mutta mistään muusta ei sitten olekaan takeita. Helmin kanssa palataan reilusti taaksepäin jotta saadaan etenemisestä taas suora.
Helmillä on edessä sekä viesti- (Hw pk-mestis syyskuussa) että tokokoe (hw tokomestis 27.7.) joten treenitaukoiluun ei nyt olisi juuri varaa.

Ketkulla ei ole kokeita suunniteltuna, enkä toistaiseksi suunnittelekaan ennen kuin tilanne tästä vähän järkiintyy. Lisäksi sillä on taas selkä/niska jumissa ja kipeä. Liikkumisessa se ei mitenkään näy mutta se on alkanut taas hieroa selkäänsä lattiaan ja lihakset ovat ihan kovat. Mutta ruokahalu sentään on palannut kun Hempukan juoksu loppui. Nyt syö taas normaalisti. Hyvä niin, selkäranka törröttää jo suht ikävästi.

Molemmat on nyt sitten kesäajan kokeeksi takaisin nappularuokinnalla. Lähinnä siksi että ei tarvitse kuskata lihoja sinne tänne mukana reissatessa. Ja sitten ihan että nähdään onko mitään eroa raakaruokintaan verrattuna.

Ai niin. Myöskin kuvat odottavat käsittelyä ja kotisivut päivitystä kun en kotona ehdi muuta kuin nukkumaan/ulkoiluttamaan koiria. Jospa ensi viikonloppu ehdittäisiin olla kotona eikä reissussa niin saisi nekin pois päiväjärjestyksestä.

Esineet kadoksissa

2008-06-19T02:13:00.003+03:00

Pitkästä aikaa muistin treenata esineruutua. Jotenkin täysin unohtunut tuo homma.

Helmillä pari päivää sitten ex-tempore yhdellä esineellä. Huomasi kyllä että ei ihan loppuun asti suunniteltu: huonosti tallattu, liian pieni alue, esine huomaamatta tantereelle eikä juuri minkäänlaisia valmisteluja koiralle. Vahvasti se työskenteli ja esineenkin löysi. Joutui tosin etsimään sen toisenkin kerran kun tuli niin tohkeissaan luoske että hukkasi esineen matkalla. Haki uudelleen ja vasta viimeiseksi tarkisti sen etukulman johon esine oli tipahtanut.

Seuraavana päivänä kolmella esineellä molemmille. Ketkulla samaa varmaa työskentelyä kuin aiemminkin. Pari kertaa meni alueelta pitkäksi mutta palasi hetimiten ilman käskytystä takaisin ja toi kaikki esineet, keskimmäinen tuli ekana, etu-ja takakulmat teettivät vähän enemmän töitä.

Helmin kohdalla ehdin ilakoida liian aikaisin. Edellisenä päivänä sitä vauhti oli mutta nyt näytti taas siltä kuin aiemminkin. Eli koko ajan on tekevinään töitä ja se yksi esine nousee mutta muuten ei tahdo tulla mitään. Tuuli nosti hajua alueen yläpuolelle, kävi siellä muutaman kerran ottamassa vauhtia. Yhden kerran sai käskeä takaisin, muuten palasi oma-alotteisesti. Takaoikealla kävi haistelemassa esinettä mutta meni yli. Keskeltä toi. Etuvasemmalta löysi esineen, haisteli ja meni yli. Ajattelin että eikö muka tajunnut kun oli kovaa muovia. Tajusi muttei jsotain syystä kelvannut. Uudelleen lähetettynä pyöri pitkään etuvasemmalla mutta varoi menemästä ihan esineen viereen. Lopulta kävi suullisesta painostuksesta hakemassa sen (=tiesi siis kyllä koko ajan missä se oli). Takareunaan ja yli irtosi hyvin mutta esineen uudelleen löytö tuotti ongelmia. Löytyi kuitenkin lopulta mutta tarvitsi taas käskytystä että otti ja toi.

Tähän täytyy nyt paneutua.

Ensimmäinen Egerian kennelpäivä

2008-06-19T00:43:00.003+03:00

Pentuset palasivat synnyinseudulleen kun Team Egerian kokoontui 14.6. Kannonkoskella. Ihan kaikki eivät paikalle päässeet mutta loput olivat sitäkin aktiivisempia. Alunperin suunniteltu koko viikonloppu kutistui yhteen päivään mutta paljon sitä kerettiin siinäkin. Yllättävän hyvin naperot jaksoivat koko päivän aktiviteetit. Saattoivat olla kotimatkalla hiukan väsyneitä, mutta eiköhän taas kotona jaksettu remmastaa...

Aamupäivä meni tottistellessa ja kuvia räpsiessä. (Tulossa)
Ruuan jälkeen vuorossa oli koiratoto. Reipasta räpiköinti ylämäkeen. Matkalla ollut mutka aiheutti viivästyksiä monelle kun omistaja ennätti kadota näkyvistä. Ihan vertailukelpoisia ajat eivät sikäli ole. Paremmalla onnella ensi kerralla ;) Ehdottomana voittajana selvisi Myytti, jonka ajaksi kellotettiin tasan 10s! Pistäen siis paremmaksi kuin aikuiset koirat: Helmi 12s ja Hertta 12.6s. Pennuista seuraavana viuhahti Elsa ajalla 13s. Elsa pinkoi matkan vielä kahteen kertaan kommunikaatioerheen vuoksi vain pienellä huilitaolla.

Rankan juoksuosuuden jälkeen juostiin lisää eli vuorossa oli viestiä. Jokainen osoitti olevansa hoffi ja sukunsa vesa: hippulat viuhuen painettiin menemään ohjaajien välillä. Kenenkään ei tullut mieleenkään poiketa matkalla minnekään. Myytti muodosti pienen poikkeuksen; se juoksi äiteensä tassunjälkiä ja kirmasi molemmissa päissä ohjaajan ohi äiskän nenän alle. Kun Helmi vietiin tarpeeksi kauas (ja siis _kauas_) niin siltäkin löytyi jarrut jo ohjaajan kohdalla. Ainakin mulla oli todella hauskaa seurata intopiukkana pinkovia hoffilapsia joten viesti pysyttelee ohjelmistossa tulevissakin tapaamisissa. Tiedä vaikka saataisi uusia harrastajia lajiin ;)

Kahvittelun ja huilitauon jälkeen oli vielä paikalla olijoille jälkirääkki. Tasoon nähden taisi Helmillä olla "heikoin" suoritus ;). Tytöt (Myytti&Ruska) teki hienoa ja tarkkaa työtä vaikka kokemusta ei paljoa vielä olekaan. Hakukoira -Panu oli vähän sitä mieltä että ilmavainulla sitä on ennenkin pärjätty.

Mukavaa oli ja toivottavasti tavataan pian uudelleen!

Rokkis

2008-06-13T08:20:00.002+03:00

Postissa tuli muistitikku jossa oli kuvia ;) Tässä esimakua...

Rokkis ja Jyväskylästä saadut palkinnot. Kuvaajana Niina/Mika Tiainen.

K: Mukaseuraamista

2008-06-13T08:12:00.003+03:00

Eli käännöksiä, peruutuksia, sivuaskeleita... Erinomaisesti meni kaikki. Olen todella tyytyväinen, Ketkun reagointi oli nopeaa ja täsmällistä ilman mitään ylimäärästä säätöä. Ainoa viba tuli askelissa vasempaan; pylly ei mennytkään heti lattiaan. Korjattiin ja hyvin toimi sitten.

K: ruutu, merkki ja tunnari

2008-06-12T02:40:00.005+03:00

Työyön ratoksi vähän tokoilua. Liukas lattia ja voimakkaat hajut toivat uutta haastetta.

Merkki meni näistä parhaiten. Koira irtoaa hyvin merkille, muttei mennyt ihan kunnolla sen taakse. Tarpeeksi kuitenkin saadakseen palkkansa.

Kun palkka on ruudussa koira menee suoraan ja epäröimättä lähetyssuunnasta tai häiriöistä riippumatta. Tyhjään ruutuun lähtee hiukan epävarmasti ja palkkaa hakien. Onnistui kuitenkin ja sai palkkansa perässä. Lopuksi keräili kaikki tötteröt mulle, jos siitä sais vielä lisää...

Nyt sitten nähtiin sekin päivä että tunnari meni perseelleen. Eka kerta ikinä. Palikoita vain 4 ja suht kaukana toisistaan.
Oli intopiukkana lähdössä kun näki palikat lattialla. Jouduin käskyttämään pysymään sivulla seurauksena että ei lähtenyt ekalla käskyllä etsimään omaa. Kun lopulta lähti, käytti paria suussa ennen kuin toi väärän. Lähetin hakemaan uudelleen, toi väärän. Otin oman palikan, vein sen kauemmaksi, lähetin ja palkkasin.
Uudet pulikat ja koira yritti kerätä kaikki suuhunsa, luovutti ja toi väärän. Se siitä sitten.
En tiedä onko sen hajuaisti edelleen lomalla antibiootin/tulehduksen/kivun takia vai häiritsikö sitä muut hajut vai mistä ihmeestä oli kyse. Mitenkään suoranaisen pontevasti se ei nenäänsä yrittänytkään käyttää.
Lisäys: Noi kapulat on olleet pakastimessa (ainoa paikka jossa ne varmasti pysyy hajuttomina) ja liekö siitä johtuu että noi tuoksuu nyt sulaneena todella voimakkaasti puulta jopa omaan nenään. Täytyy viedä ne varastoon seuraavaksi.

Yritän joka tapauksessa saada huomenna elukkatohtoria kiinni tuon väsymyksen ja syömättömyyden takia. Katsotaan sitten eteenpäin.

Työkoira on aina työkoira

2008-06-10T02:35:00.004+03:00

Ketku on jälleen tehnyt uuden aluevaltauksen, tälläkertaa mummojen kaverina. Hemppa on isännän ja muksujen seurana maalla joten en raaskinut jättää pikkujäppistä liki 12 tunniksi yksin kotiin. Niimpä se lähti mun seuralaiseksi yövalvontahommiin.

Hiukan mietitytti että kuinka paljon joutuu käskyttämään että vauhti pysyy sallittujen rajoituksien sisäpuolella. Täällä on vissiin tunnelma kaikinpuolin niin verkkainen että ei ole tarvinnut kertaakaan käskeä hiljentämään tahtia. Mun syliin se välillä kiipeää mutta mummojen kanssa tyytyy olemaan ihan vaan jalkojen juuressa. Käsimerkit toimii näköjään sen verran hyvin myös täällä että mä olen täällä ihan yhtä hiljaa kuin muulloinkin. Lisäksi se yllättävän pian itse oivalsi että sen ei ole suotavaa mennä tällä hetkellä mummojen huoneisiin ellei sitä pyydetä: mun kiertäessä huoneissa se jää oven ulkopuolelle maate odottamaan ilman käskyä.

En voi sanoa että täällä olisi aiemminkaan pelottanut olla mutta kummasti tuo karvahupulainen tekee olon kotoisammaksi. Eikä jokaista raksahdusta tarvitse jäädä kuuntelemaan niin tarkasti; koirasta kyllä näkee milloin joku on liikkeellä. Mukavaa, taidan ottaa jatkossakin assistentin matkaan...

Höpörontit kisoissa

2008-06-08T01:23:00.005+03:00

Ei siis omat. Hoffeilla oli edustusjoukkueet sekä pk-rotumestaruuksissa Lahdessa että tokon SM-kisoissa Oulussa. Hienoa että saatiin porukka kasaan molempiin.

Lahdesta irtosi pronssia joukkueella:
Suomen Hovawart ry.
PAJÄ 3 Hwu Hovarian Netzer, Anu Hatunpää 196p.
PAHA 1 Hwu Soffahoffin Geezer, Eeva-Liisa Luukkonen 286p.
PAHA 1 Hwu Elliegårdens Black Rudi, Helena Prepula 255p.
Yhteensä: 737p.

Tokoilut:
Stelmo's Frisco/ Katri Ursin (ALO) - 157.83
Gierrat Cohkka/ Kati Nevala (AVO) - 145.5
Zarafina's Basil/ Margareetta Nyholm (AVO) - 122.5
Hoffen-Haus Kirsberry/ Tiina Kanto (VOI) - 235.5
yht. 538,83 sij. 27/45

Onnea kaikille!

Äitinä on siistii!

2008-06-08T01:00:00.005+03:00

Saa ihan yksinoikeudella siivota kaiken vähääkään epäilyttävän materiaalin. Tänäänkin sitä ehti kertyä monessa muodossa ja useaan kertaan. Yksi oksensi, toinen pissi ja kolmas ripuloi pitkin lattioita. Puhumattakaan siitä että pissalammikkoa oli yritetty "kuivittaa" levittämällä viereisestä ruukusta monta pientä kourallista multaa pitkin lattioita.

Osa tuotoksista oli lasten, osa koirien -tai siis koiran - mutta yhtäkaikki; kyllä äiti siivoaa. Pesee lattiat, tavarat, lapset ja koirat. Kun jaksaisi vielä pestä itsensäkin...

Sitä paitsi kun "perhe-elämä on pyllystä" -tukihenkilöni loistaa poissa olollaan, niin fyysisesti kuin nettilinjoiltakin niin tässä on se vaara että tähän tottuu. Levitetty multa aiheutti hammastenkiristystä ja pientä äänen korotusta mutta sekin lähinnä siksi että kyseessä oli mummon jo aiemmin pienten käsien osallistumisesta nauttimaan päässyt kukka... Muu sujui rutiinilla ilman sen kummempaa irvistelyä.

Tällä kertaa ei voi kyllä isäntää moittia että olisi jättänyt mut selviytymään yksin. Juoksi sisälle heti kuultuaan avokkaansa rääkyvän puhelimeen että "Tule auttamaan! Nyt heti..!" Asian oikea tila = pari nälkäänsä ja väsymystänsä huutavaa tenavaa ja puoli huushollista paskaa- taisi selvitä vasta oven sisäpuolella. Kiitettävää että kantti piti ja mies ruokki jälkikasvunsa suuremmitta kuittailuitta. Siivous jäi äiti-henkilölle, neuvotteluja ei käyty. Tosin tarjoutui tuo kaikkien herrasmiesten isä toki auttamaan lopulta siinäkin. Ihan oma-aloiteisesti ehdotti että emäntä ottaisi kersansa, koiransa sekä likaantuneet tuotteet ja menisi navetan seinustalle riviin seisoksimaan. Puhdasta tulisi kyllä...

Pieni paimenpoika vaan.

2008-06-03T23:15:00.003+03:00

Ketkula kävi tänään tutustumassa lampaisiin ja vuohiin Kuttukuussa Vehmersalmella. Mulla ei itseasiassa ole aavistustakaan että miten meillä meni x) Ketkulla oli ainakin vauhtia ihan liikaa ja se kuulemma on se mihin keskitytään ensin jos paimennusta jatketaan. Rakettina se väsyttää itsensä ihan liian aikaisin jotta se oikesti jaksaisi paimenen hommia. Jotain ideaa paimentamisesta itsestään sillä ilmeisesti Sinikan mielestä oli. Laumasta irtautuneita otuksia se lähti aina omatoimisesti ajamaan takaisin oikeaan suuntaan. Lauman takana viisaroiminen onnistui hetkittäin oikein mallikkaasti mutta piti sitä kerran sukeltaa keskelle laumaakin, en tiedä tajusiko edes tehneensä pahan mokan ;) Maahan meno ei todellakaan ollut hanskassa vaikka normaalisti tippuu pitkästäkin matkasta ekalla käskyllä. Nyt kun oli lampaat mun ja koiran välissä niin esiintyi pientä valikoivaa kuuloa. Mennään! ja kaikki! kehoitukset kyllä meni salamana perille mutta maahan ei sitten millään, käskyn toistuessa alkoi väistellä; katseli taivaalle ja käänsi mulle selkäänsä. Argh. Ja maahanmenoa etäällä ohjaajasta oli erityisesti harjoiteltu tätä tilaisuutta varten. Mistään sitä ei kyllä huomannut.
Sanallisten käskyjen tehosteeksi otettiin kolinapurkki ja sitä käytettiin maahanmenon ja hidastamisen käskyjen vahvistajana. Saman asian olisi kenties (?) ajanut tuttu ja turvallinen perkule! mutta sitä ei ollut suotavaa käyttää.

Ketkuhan hoiti homman täysin liinassa ollen, ensin minä pitelin kiinni ja Sinikka oli lauman toisella puolen ja sitten vaihdettiin päikseen. Apuna meillä oli koko ajan paimennuksen ammattilainen, Vili -bc.

Kuttukuussa olikin "aussiepäivä" sillä meidän lisäksi siellä oli sattumalta kaksi joensuulaista aussiekoirakkoa sekä meidän matkaseurana toimineet Myy, Buddy & Hanne. Mielenkiintoista katsottavaa siis riitti. Buddy ansaitsee spesiaalimaininnan siitä että kävi viimeisenä näyttämässä että näin se homma tehdään, paimenen poika kun on ;). Eikä ollenkaan paskasti Myyltäkään, kaunista katsottavaa.

Tässä vaiheessa on vielä niin pihalla touhusta että uudestaan on päästävä katsomaan josko sitten menisi omaankin ymmärrykseen hommasta jotain. Täytyy sanoa että mukava paikka oli, paimennettavista huolehdittiin kunnolla eivätkä ne stressanneet mistään. Ainoa stressaaja taisin olla minä siinä vaiheessa kun lampaat tilsi varpaille ja tulin saarretuksi lauman keskelle x) Viimeistään elokuussa uusitaan Bywaterin paimennusviikonloppuna samassa paikassa. Toivottavasti päästäisiin jo aiemmin.

Ponteva Panu

2008-06-01T17:14:00.004+03:00

Paviaani!

Panu (Egerian Avalloc) 10kk oli kylässä muutaman päivän. Vauhdikas "pieni" koirapoika. Ensimmäisenä päivänä vakavasti harkitsin josko lykkäisin sen varastoon viikonlopun yli... Mutta kun koira asettui taloksi ja huomasi etten lipsumisia hyväksy niin asia harvinaisen selvä. Sen jälkeen se oli oikein mukava nappula.

Viettejä ja vauhtia tuohon on pakattu kyllä tiukkaan. Jopa niin tiukkaan että välillä meinaa väkisin purskahdella yli. Jospa varoventtiilit vanhemmiten toimisivat vähän hillitymmin. Harrastuskoirana oikein kiva mutta sohvankoristeena taatusti painajainen. Eve & Antti hakivat vilkasta harrastuskoiraa joten siitä saitte. Mitäs tilasitte! Hyvältä tuo yhteistyö näyttäkin, lisää vaan samaa rataa.

Tehtiin mm. muutama eväsjälki viikonlopun aikana. Töhötykseltä ei meinannut idea alkuun mennä perille mutta kyllä sieltä sitten vähän jäljestystäkin saatiin esille. Lopulta bongasi jäljen vielä ihan itse kun leikitin sitä nurtsilla ja annoin mennä vapaana autoon. Juoksi mun tekemän jäljen vierestä, ei muuta kuin liinat kiinni ja takaisin. Eli jospa sinne pieneen pääkoppaan olisi jotain mielikuvaa jäänyt, nyt vaan ahkerasti kotona harjottelemaan!

Niskajäykkyyttä ja muita vaivoja

2008-06-01T13:41:00.009+03:00

Ei hyvin mene Ketkulla, ei. Ensin oireili selkälihakset ja nyt sitä on paiskattu nielutulehduksella. Rajulla sellaisella. Torstaina käytiin Mallatilla näyttäytymässä ja hakemassa Synulox-kuuri. Sanoi että treenata voi jos koira vaan jaksaa.

Perjantai ja launtai käytiin vielä peltojäljen tapaista ajamassa ja lauantaina sen verran tottistelemassa että kaveri sai pari kuvaa räpättyä. Lauantaina ei esineitä nostanut enää kunnolla ja ote patukasta oli normaalia väljempi joten nyt saapi huilia sitten sairastelunsa ajan rauhassa. Tänään huomasi aamulenkillä miten antibiootit poitsua väsyttää: reilun vartin metsässä juoksun jälkeen koira oli ihan väsy. Syödä ei myöskään enää halua. Vain nakki ja broiskun siivet menee alas, ei mikään muu. Jospa se levolla ja lääkkeillä asettuisi.

Hieronnatkin on nyt tauolla tuon tulehduksen takia. Viimeksi Erikan käydessä selkä oli ok mutta niskassa oli pientä jumia ja takajalat edelleen aika kovat. Hmmmm, kuvaa katsoessa voi miettiä että mistä hitosta niitä lihasjumeja tulee....? ;)

Tokokoe Keuruulla 25.5.

2008-05-26T14:10:00.007+03:00

Molemmat oli ilmotettu kokeeseen ja tällä kertaa myös osallistuivat, joskaan menestystä ei voi kiittää... Tuomarina Salme Mujunen.

Ketku ALO0- keskeytys:
Luoksepäästävyys 9 - K oli niin onnellinen ku tuomari tuli rapsuttamaan. Se (koira siis) oikein ponnisteli pitääkseen pyllyn maassa mutta lopulta vain ei mahtanut mitään. Kun töpö vispaa tarpeeksi kovaa niin väkisinkin se pylly nousee.
Paikkamakuu 0 - Hiukan hitaasti maahan, mutta ilman lisäkäskyä. Aluksi hyvä makuu mutta sitten reagoi jostain kuuluvaan ulvontaan kääntelemällä päätään ja lopulta murisemalla. Rivistä pari koiraa alkoi murista myös jolloin K paineistui niin että nousi ylös. Ja kun ei muutakaan keksinyt alkoi tuijottaa kauempana kentän ulkopuolella olevaa naista ja kohdisti murinansa siihen. Sain käskyn kytkeä koira muutamia sekuntteja ennen täyttä aikaa.
Kytkettynä seuraaminen suoritettiin mutta tuomari ei arvostellut sitä? En saanut kehän ulko- enkä sisäpuolella kunnon kontaktia ja seuraaminen oli täynnä sijaistoimintoja joten jätimme leikin siihen.

Helmi AVOII 156p.
Paikkamakuu 10 (varmaan korvakarvatkin samassa asennossa kuin jättäessä)
Seuraaminen 5 (tarjosi seisomista koko ajan)
Maahanmeno 5 (ennakoi, toinen seuraa -käsky)
Luoksetulo 9,5 (en muista mistä meni tuo puolip.)
Seisominen 7 (ennakoi!!)
Nouto 5,5 (tätä en muista varmaksi, ainakin luovutusasento oli huono mutta taisi olla kauttaaltaan vähän moittimista)
Kaukot 8 (istumaannousut nihkeitä, tartti useamman käskyn)
Hyppy 10 (itse olisin ollut nipo ja vähentänyt puolip. melko hitaasta istumisesta esteen takana)
Kok.vaik. 8,5 (Osaava koira, ohjaaja & koira tosin vähän eri aaltopituuksilla tänään tjsp)

Että argh! Taas. Nyt puututaan tohon Helmin ennakointiin ihan päinvastaisella tavalla kuin tähän mennessä. Jatkossa saa pitkiä seuraamisia, jättö (+ mahd. paluu koiran taa), seuraa ja vasta seuraamisesta superpalkka. Tätä jonkin aikaa ja sitten aletaan vaikeuttaa ja tehdä pieniä "ansoja" sekaan. Katsotaan miten käy.

Edellisestä ilmoitetusta kokeesta Ketku jäi ontumisen takia pois. Loukkasi takatassunsa takapihalla ilmeisesti Helmin kanssa leikkiessään ja ontui sitä vajaa 3 vrk. Tai ontui silloin kun oli rauhassa. Pelkkä naapurin uros riitti nostamaan virettä sen verran että että ontuminen laimeni epäpuhtaaksi liikkeeksi ja motskun näyttäminen sai sen liikkumaan ihan puhtaasti. Sen jälkeen sitten kyllä oli selvasti kipeämpi joten jäi kotiin parantamaan.

Helmi teki avoimen luokan debyyttinsä heikoissa merkeissä. Tuomarina Tuire Marjamäki ja ilman tulosta lähdettiin kotiin.

Helmi 27.4. Keuruu AVO0 94p.
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 7
Maahanmeno 8
Luoksetulo 0!
Seisominen 0
Nouto 7,5
Kaukot 0
Hyppy 6
Kok.vaik. 7

Peko-viikonloppu Hiidenhelmessä

2008-05-20T15:15:00.002+03:00

Otimme Ketkun kanssa osaa Pirkanmaan Pelastuskoirien järjestämään koulutusviikonloppuun Punkalaitumella 16.-18.5. Kivaa oli ja ongelmia ilmeni mutta erinomaista ohjausta saatiin. Meidän osalta jälkikoulutuksesta vastasi Minna Knuuttila ja tottiksesta Johanna Nuutinen.

Ketkun kanssa keskityttiin peltojälkeen. Lauantai-aamun ensimmäinen jälki meni esine-etsinnäksi, koira haahuili ja löysi esineet ilmavainulla. Tässä tosin kävi miulta pari pahaa mokaa. Meillähän ei ole koskaan ollut paalua jäljen alussa. Vastoin aikeita lähdin nostamaan jälkeä kauempaa enkä suinkaan paalulta. K nosti nätisti, lähti jäljestämään mutta tajusi että hei tuolla takana on esine (paalu). Lähti takajäljelle, mutta liina loppui ennen kuin pääsi paalulle enkä tajunnut antaa lisää löysää. Olin vain tyhmänä ihmeissäni että miten se ny takajälkeen, kun ei se koskaan... Siinä vaiheessa herra löi hanskat naulaan eikä jaksanut keskittyä hommaan.

Ketkuhan on pääasiassa treenannu metsäjälkeä joten myöhemmissä harjotuksissa palattiin reilusti alkuunpäin ja iskettiin ruokaa koko jäljen mitalta. Ei se sitä syönyt mutta jäljesti kuitenkin tarkemmin. Koko viikonlopun koira oli kuitenkin vähän sellainen "huoleton", ei ketkumaisen skarppi kuten normaalisti. En tiedä miten paljon vaikuttaa se että se oli vissiin ekaa kertaa treenireissussa viikonlopun yli ilman Helmiä. Ainakin perjantai-illan huusi autossa vahtihuutoa koko illan joka rasaukselle. Ja yöllä murisi Juuso-hoffille aina kun Juuso liikahti. Että väsynyt se ainakin oli sen jälkeen.

Tottiksissa sain taas huomata olevani ihan liian kriittinen itse. Mikään liike ei kelpaa ja aina suorituksissa on valittamista/viilaamista vaikka Pöpparka tekisi kuinka hyvin.
Johannan kootut ohjeet meille:
- Jääviin liikkeisiin selkeä patukan jättö koiran taakse hetsauksen jälkeen. Liike ja välitön vapautus motskulle. Ero oli selkeä jo parin kerran jälkeen.
- Seuraaminen on koiralla ihan hyvää, relaa itte. Jätä ylimääräset käsi-, askel- ja vartaloavut pois; koira ei niitä tartte, se vain häiriintyy niistä.
- Ota paikkamakuu laajempana liikkeenä. Seuruuta paikalle, käske maahan, poistu ja jätä patukka taas selkeästi niin että koira sen näkee mutta itsesi taakse. Palatessa palkaa namilla maahan, ota perusasento ja vasta sitten vapauta koira palkalle.
Lisäksi Jossu katsoi vierestä ja ilmoitti jokaisen varpaan liikahduksen mulle ja mä kävin aina korjaamassa mitään sanomatta sen liikahtaneen jalan paikalleen. Hyvin Ketku häiriön alla pysyy, Jossu leikki, hyppeli ja potki urakalla maata koiran vieressä ilman että K kummemmin reagoi. Muutama liikahdus siltä sentään saatiin jotta pääsin korjaamaan. Mun takana oleva patukka auttoi sitä keskittymään sen verran paremmin että turhautunut liikehdintä väheni.

Hyviä neuvoja saatiin molemmista lajeista ja meininki muutenkin oli ihan hauskaa x) Tykkäsin reissusta.

kun on pahvi niin on pahvi...

2008-05-14T02:35:00.003+03:00

Jälleen yhtä Tiiaa lainatakseni: "jälkiviisaus on parasta viisautta..." Niimpä niin. Saiskohan sitäkin plaatua tankata tuolta?

Kävin tekemässä Helmille metsäjäljen eilen. Maasto suht helppo, matkaa ehkä 400m, keppejä 6 ja kaksi n 100 asteista kulmaa. Kaiken piti olla ok, esineet merkkasin niin että olisin voinut puuttua mikäli koira olisi meinannut mennä yli. Yhdestä jouduin sille huomauttamaan, mikä on ihan hyvin kun ei keppien nosto ole sen vahvuuksia. Ilmaisu ei ole vielä likimainkaan kaunista katsottavaa mutta ainakin se reagoi keppeihin ts. ruokarasioihin tässä vaiheessa. Muttamutta, en millään malttanut vanhentaa jälkeä tarpeeksi kun oli muka kiire ettei ehdi tulla liian hämärää, jälki oli noin 20min vanhaa.
Nosti jäljen kivasti ja paikoin meni varsin tiiviisti mutta pääasiassa aika löysää ja epätarkkaa. Loppuun päästiin kumminkin. Ketjupanta ja raskas liina tuntuivat tuottavan vähän häiriötä, valjaat pitäisi olla. Vapaana meni jälkiä tarkemmin.

Tänään kipaistiin agiliitelemässä. Helmin mielestä esteen toisella puolella seisova koulutusohjaaja = ruokaa. Irtautumisongelmia siis _ei_ ole. Kaksi hyppyä ja putki, molemmilta puolilta ohjattuna ok ja hyvin jää itselle tilaa leikata takaa. Ainoa miinus oli että H ei voinut millään ymmärtää että sarjan lopuksi palkka todellakin tulle multa eikä Niinalta...
Kun putki oli mutkalla, meni ensin siitä ok. Otettiin hypyt mukaan ja mä jarrutin juuri ennen putkea. Sen jälkeen hoffilasta alkoi kurituttaa eikä sarja toiminut enää lainkaan. Meni yksinään putken ok mutta hypyn jälkeen pysähtyi aina viime tipassa putken suulle. Hohhoijaa, saa nähdä toistuuko ilmiö ensi kerralla.
Renkaan periaatteessa osaa ja menee hyvin mutta saan olal tosi tarkkana käteni kanssa; mistä koiran mielestä ohjaan. Se tulee läpi ihan yhtä luontevasti mistä kohdasta estettä tahansa.
Aidoissa ei mitään ongelmaa muuta kuin että ohjaaja ei tiedä mihin jalkansa laittaisi. Keinu meni edellistä kertaa reippaamin, myös "väärältä" puolelta, hyvähyvä.
Varsinainen riemuvoitto tuli kuitenkin kepeiltä. Riitta-Liisaa kopioiden vaihdoin käskyksi "kierrä". Pientä vartalopainostusta käytin kepeillä mutta käsiohjauksen sai jättää kokonaan pois!

Ahne ei osaa lopettaa ajoissa. Päätin käydä tekemässä jäljen puistoon. Parin sadan metrin jälki nurtsipohjalle, 5 esinettä ja yksi >90 asteen kulma. Sitten koiran kanssa lenkille ja tottistelemaa hetkeksi. Nimenomaan hetkeksi, en vain malttanut odottaa joten aikaa tuli jälleen vain 30min. Jos olisin pysähtynyt miettimään, olisin joko alunperin namittanut jälkeä paikoin tai jättänyt koko leikin kesken siinä vaiheessa kun ei nostosta meinannut tulla mitään. Missä sitä jälkiviisautta on silloin kun sitä kaivataan..? Jälki hukkui montamonta kertaa, löysi sentään itse takaisin oikealle suunnalle. Keppeihin ja niiden alla oleviin maksapaloihin reagoi hyvin. Maahanmenokäskystä oli hiukan hämillään mutta hyvin jatkoi jäljestämistä kun sai luvan. Loppuun asti päästiin mutta työllä ja tuskalla. Että sitä voi olla tyhmä. Lisäksi koiraa kiinnosti kovasti myös muut hajut, harrastusta jatketaan ehkä vasta juoksujen jälkeen.

2008-05-14T01:52:00.002+03:00

Huh, johan siitä onkin aikaa, edellisestä kirjotuksesta meinaan. Vilinää ja vipatusta on riittänyt ihan riittävästi omiin tarpeisiin. Kokeita, treenejä, sairaslomia...

Ketku läpäisi BH -kokeen. Tottis ei ollut todellakaan parasta Ketkua vaan vaisua ja löysää. Läpi meni mutta ei siitä mitenkää suuresti tullut riemua revittyä kun tietää miten hyvää työtä koira parhaimmillaan tekee. Kaupunkiosuus sen sijaan yllätti positiivisesti vaikka häiriökoira olikin nuorehko pullisteleva uros.

Alkuun ajattelin että tuliko treenattua liikaa ennen koetta, olisiko siinä syy vaisuuteen mutta se ei oikein Ketkun kohdalla ole uskottava selitys. Hierottavana käynti paljasti kuitenkin todellisen syyn. Ketkulla oli sekä lavat, selkä että koko takaosa käsittämättömän jumissa. Ainoa mikä koiran käytöksessä paljasti että jotain saattaisi olla vialla, oli sen lievä vaisuus entiseen verrattuna ja löysä tottis. Pk-esteetkin ylitti vaivatta ja nurisematta. Jumien voimakkuus yllätti vaikka olikin tiedossa ettei se vieteissään mitään tunne eikä huomaa. Luulin itseasiassa että Helmi olisi pahemmassa kunnossa, tiesin että sillä oli jäykkyyttä selässä. Sen lihakset oli kuitnekin kahdessa erässä hoidettu. Ketkun kanssa sen sijaan jatketaan. Tenssillä annetusta sähköstä on ollut iso apu. Hierontakertoja on takana nyt kolme, joista kahdella se on saanut sähköä ja kyllä koirassa eron näkee. Vanha tuttu vauhdikkuus on taas täällä ja Pöö tuntuu olevan sitä mieltä että taistelukiintiössä on paha vaje, mikä tahansa käy revitysvälineeksi ja vähän väliä ilmestyy milloin minkäkinlaista esinettä käteen, josko tämä nyt kelpaisi, entäs tää..? Onneksi nyt saa palata takaisin normaali treenikuvioihin. Viikonloppu vietetäänkin jäljen tehotreeneissä Hiidenhelmessä...

Äsken otettiin jääviä liikkeitä ja luoksetuloa (toko). Töpö vipatti niin että pieni koira oli nousta pelkästään sen voimasta ilmaan kun se näki että pallo sujahti takin taskuun.
Maahanmenot oli kiitettävän tarkkoja ja nopeita. Seisomisessa se tarjosi alkuun myös maahanmenoa mutta "seiso" -käskyn vaihtaminen "odota" -käskyyn tepsi siihen. Luoksetulo suoraan sivulle olisi voinut olla hiukan reippaampi ja suorempi mutta huonomminkin olisi voinut mennä.

Etsintää ja kaupunkiharjoittelua (K)

2008-04-01T00:48:00.003+03:00

Pekoreenit Jaikolla.
Tarkoitus oli hyödyntää taas tuulta mutta se osoittautui niin kieppuvaksi ettei alkuperäinen suunnitelma ihan toiminut. Hyvä harjoitus silti.

K irtautuu erittäin hyvin. Päinvastoin sen 'ongelmaksi' voisi laskea sen että se ei koskaan usko että maalimies voi löytyä läheltä. Se tekee töitä kyllä koko ajan mutta aloittaa lähtemällä sataa johonkin suuntaan ja yrittäen pyydystää hajun. Jos ei onnistu, mennän miljoonaa toiseen suuntaan.
Nyt ei muistanut edes kääntyä vaikka aita tuli vastaan ja käväisi ajoharjoitteluradan puolella, en tiedä menikö yli, ali vai läpi. Kääntyi kutsusta ja välittömästi siitä näki milloin sai hajun. Sitten taas miljoonaa puolen alueen halki. Näytölle lähtö takkuili mun oman sohlaamisen takia, olisi pitänyt pysäyttää koira ja antaa sille pari sekunttia aikaa rauhoittua. Nyt lähdin itse yhtäaikaa käskyn kanssa liikkeelle ja K kokeili josko lähin ihminen kelpaisi. Meni uudella käskyllä kuitenkin oikeaan osoitteeseen.
Toiselta äijältä tuli tasaista tahtia jolkotellen takaisin. Alkuun katsoin että ontuisi mutta ei ainakaan loppupätkässä näkynyt ja ihan normaalisti leikki sen jälkeen. Oli kuitenkin mennyt äijällekin vähän varautuneesti ja hissukseen. Mene ja tiedä. Otetaan ensi kerralla ainakin yksi ilman näyttöä.
Yhden puupalikankin se ehti mulle tuoda ennen kummankaan äijän löytymistä. Mitä lie liikkunut päässä, aiemmin ei ole vastaavaa tehnyt.

***
Kotimatkalla pysähdyttiin S-marketin pihaan huvittamaan ihmisiä. Nättiä lähellä kulkemista paria pientä poikkeusta lukuunottamatta. Autojen viereen pysähtyy ihan kivasti ilman että yrittää enää kurkkia onko sisällä ketään. Lenkkeilijöihin ja pyöräilijään ei kiinnittänyt mitään huomiota. Yhtäkkiä eteen pölähti n. 10-12v tyttö kysymään koiran rotua, ei pöhinää, ei hyppimistä, ei yhtään mitään negatiivista. Istuipahan vain, vaikken ole varma ehdinkö antaa käskyä vai en...
Joku mies oli nousemassa autostaan joten me tottakai heti siihen viereen parkkiin ;) Mies aukoi takaoveakin joten saatiin paukuttelua ihan urakalla. Ei osoittanut huomattavaa kinnostusta, mies eikä koira.
Yksi kultsukin ohitettiin, tosin se meni tien toisella, me toisella puolen. K nojaili hiukan hihnaan mutta siirtyi käskystä lähelle. Takaisin kaupan eteen palatessa sen huomio herpaantui, oletti ilmeisesti että työt on siltä erää loppu ja kiinnoistui eräässä autossa haukkuvasta koirasta. Ei kuitenkaan mitään kummempaa reaktiota. Kuten ei myöskään kaupan eteen jäämisestä.
Viimeisenä vielä paikkamakuu parkkipaikan keskellä. Selkää en sentään uskaltanut kovin pitkäksi aikaa, koira kun jäi suoraan kävelijöiden epäviralliselle kulkuväylälle. Kävin autolla ja kuljin ees taas. Ei ryömimistä eikä mitään muutakaan. Ihan hyvältä näyttää hetkittäisistä syvistä epätoivon hetkistä huolimatta :)

Hakumuistelua ja tokoa (H)

2008-04-01T00:31:00.004+03:00

Helmi pääsi pitkästä aikaa huvin vuoksi muistelemaan vieläkö rulla kulkee.
Ensimmäinen äijä näkölähtönä, toinen haamuna, kolmas meni piiloon sillä aikaa kun H etsi haamua. Jotain muistijälkiä hommasta oli havaittavissa: maalimiehen lähtiessä Hempan häntä pyöritti pyllyä eikä kahta käskyä tarvinnut lähteäskeen perään. Sai varuiksi joka kerralle 'tuo'-käskyn, siltä varalta että olisi kahdessa vuodessa ehtinyt unohtaa mitä rullalla tehdään. Näytöt meni ok.
Haamukin oli vielä kiva ja hoitui ihan kelvollisesti.
Sitten kun olisi itse joutunut etsimään, nenä painui saman tien maahan ja vain jäljet kelpasivat. Kiinnostus maalimiestä kohtaan ei ollut kovinkaan huimaava ja ja rullaankin tarttui vähän laiskasti. Vaati useamman kskyn ennen kuin rulla päätyi mulle asti.
Tulipahan puhattua ja sai sekin vähän vaihtelua....

***
Tokoilu sujui taas Helmin tyyliin. Tiian (E.) antamat neuvot on selkeäsit olleet hyödyksi häsläämisen vähentämisessä, seuraaminen on huomattavasti skarpimpaa ja ennakointi on vähentynyt.
Kaukot meni aivan nappiin n. 5 metristä, istumaan nousut oli teräviä ja tarkkoja. Ainoa pieni miinus oli maahanmenojen muutaman sentin sivuttaisliike. Jäävät toimi kuten ennenkin ja luoksetulossa suoraan sivulle toimii niin että sen voi ottaa kisoissa käyttöön. Hiukan räpistelee kiepsahduksessa, mutta hiotaan...

Tuulta ja tottista (K)

2008-03-31T02:35:00.002+03:00

Sunnuntaina oli mainio tuuli jota päästiin pitkästä aikaa hyödyntämään.

Aluksi kaksi vastatuuleen pistottaen. Ensimmäinen löytyi helposti ja yritin sitten lähettää väliin tyhjälle mutta K ei mennyt lankaan vaan nappasi välittömästi hajun kauemmasta maalimiehestä. Ilmaisua ei voi moittia, jokohan sitä viimein uskaltaisi luottaa että se toimii.

Myöhemmin vielä kaksi lisää jolloin koira sai vapaana partioida alueella. Molemmat löytyi mutta koira ei ollut yhtä skarppi kuten yleensä. Patukan kanssa halusi mieluumin leikkiä yksin. En tiedä olisiko ollut apua jos olisi nostattanut ennen lähetystä. Se kun oli jo päätellyt homman loppuneen.

***
BH-koetta silmällä pitäen otin pari ilmottautumista, henkilöryhmän ja paikkamakuun.
Ilmottautumiset meni hyvin, ei ylimäärästä häsellystä tai liikkumista.
Seuraaminen oli alkuun väljää ja 'huoletonta'. Parani kun ohjaaja suoristi ryhtinsä ja katsoi koiransa sijasta eteensä... Selvästi tuo on havainnut että ihmisten lähellä kannattaa ottaa kunnon kontaktia, kun korjasin omat virheeni, koirakin toimi. Edistäminen ja väljyys ovat lisääntyneet, pitäisi tsempata niiden suhteen.
Jätin Ketkun paikkamakuuseen Helmin treenaamisen ajaksi, about 15 min. Välimatkaa oli vaihteeksi aika paljon. Jäljistä päätellen ei ollut edes ryöminyt, mutta varmaksi en sano kun en muistanut merkata paikkaa. Tarkkana pysyi kuitenkin koko ajan.

Etsintäharjoitus (K)

2008-03-14T00:51:00.002+02:00

Voittajan tosiaan ON helppo hymyillä -vaikkei mistään kisasta kysymys olekaan. Mutta vaikeuksien voitto maistunee vielä makeammalta kuin toisten voittaminen. Ainakin juur tällä hetkellä.

Tän päivänen etsintäharjotus lyhyesti: täydellinen!

Tän päivänen etsintäharjotus pidemmästi:
Alueella ollaan treenailtu viimeksi vuosi sitten joten vähän vaihtelua. Kolme maalimiestä, joista kaksi ensimmäistä varsin lähekkäin eräänlaisessa pienessä "sumpussa" ennen varsinaista etsintäaluetta.
Lähetin koiran hakemaan ja se ampaisi suoraan läpi sumpun kohti isompaa aluetta. Kesken viimeisen ilmaloikan koko koira sähköstyi ja kääntyikin heti tiukasti oikeaan. Haki huolellisesti eikä häiriintynyt vaikka hihkuinkin. Luulin nimittäin että sillä oli jo rulla kun se tuli mua kohti ja jotain valkoista vilahti. K ei reagoinut mitenkään, jatkoi vain etsimistä. Sillä on tapana paikantaa haju kiertämällä sitä ja pienentämällä "ympyrää" kunnes kohde on löydetty.
Maalimies löytyi, rulla tuli vauhdilla mulle ja näytöllekin lähti kuin ei olisi mitään taukoa tästä koskaan ollutkaan. Jottei siinä olisi kaikki niin näytöllä koira vaihtoi itse maalimieheltä mulle ja malttoi täysin rauhottua siihen ja kulkea yhdessä pois.
Päästin hakemaan uudelleen ja koira irtosi hienosti (missä sillä ei _koskaan_ ole ongelmaa ollutkaan x) ). Rakennuksen nurkalla näin että haisteli siihen malliin että merkkaa: kielsin ja kehoitin jatkamaan. K lähti mutta palasi hetken päästä takaisin, uusi kielto ja jatkokehoitus jonka jälkeen K ei koko aikana yrittänyt merkata mihinkään!
Maalimieskin löytyi ja sanoi että koira oli tullut sata lasissa paikalle ja ollut sen näköinen että tänne nyt se rulla, mulla on vähän homma kesken!, napannut rullan ja kaasutellut tiehensä.

Kolmannen äijän se sai käydä hakemassa sieltä isommalta alueelta ja se noudatti pitkälti samaa kaavaa kuin edellisetkin: muutama kenguruloikka, wozoooom, rulla, miljoonaa äiskälle ja yhdessä näytölle.

Ei merkkailua, ei paskalla käyntiä, ei äkillistä kuuroutumista... Ääntä ei tarvinnut korottaa missään vaiheessa ja jokaiseen käskyyn se reagoi heti. Olisikohan... Voisikohan... saattaiskohan siitä olla tulossa aikuinen koira! xD

Seuraavalle kerralle muistiin: Suhteellisen helppoja piiloja mutta niin että koira joutuu tekemään vähän työtäkin etsiessään. Saavat olla valmiina koska koira lähtee hyvin etsimään eikä motivaatiosta ole puutetta.
Omaan ohjaukseen: Kohdista vähän enemmän; lähetä hakemaan jostain tietystä suunnasta, ei summittaisesti keskeltä aluetta ;)

Istun, en istu. (H)

2008-03-13T01:33:00.005+02:00

Mitä on tapahtunut koiralle joka on osannut kaukokäskyt mennen, tullen ja välillä. Ilmeisesti sen tietokantaan on päässyt jokin virus joka on tuhonnut kaiken istumista koskevan tiedon, muuta järkevää selitystä en keksi...

Pitkin tannerta heittelemällä (palkkaa, ei koiraa) on saatu istuminen lähes entiseen kuosiin muuten paitsi maasta-istu. Ei osaa, ei kykene. Kun tuossa olisi edes jokin logiikka johon takertua, mutta ainakaan en löydä sitä. Matkasta, käskyn sävystä, käskyjen välisestä viiveestä, käsi/kropankielestä ja muusta riippumatta, koira saattaa nousta, saattaa olla nousematta. Myöskin nousemisessa on eroja, välillä hidas, välillä tikkana istumassa.

Ongelma alkoi helmikuun möllitokossa jolloin oli "minä-makaan-nyt-päivä". Koira löi kenttään oli käsky mikä tahansa eikä sitä meinannut saada sieltä ylös. Ei huvita, hypi keskenäs. Mur. (Kehänauhan ulkopuolella kaukot toimi normisti vielä tämän jälkeen).
Luoksetulon pysäytys vaihdettiin käsimerkkiin joka on paljolti kaukojen i-merkin kaltainen. -> Istu -merkki vaihdettiin. Ongelma ei ainakaan parantunut. On palattu taaksepäin jnejnejne.

Tänään meni hermot. S-i, toimi hyvin, m-i ei millään, eikä olisi pitänyt olla ymmärtämisestä kiinni. Kauniisti vienolla kukkaisäänellä tuli ilmaistua että on se ny perkule jos ei se etupää nouse! (Pahoitteluni, jos joku naapureista kuvitteli tämän koskevan itseään). Seuraavalla käskyllä nousi viiveettä ja jämäkästi. Katsotaan mikä on tilanne huomenna, nouseeko vai alkaako kaivaa itselleen poteroa hernesateelta suojaksi...

Paikkamakuuta ja häiriötä (K)

2008-03-13T01:13:00.004+02:00

K alkaa kestää häiriötä jo kohtuullisesti. Pysyi vaikka vieressä otettiin luoksetuloa, eteenmenoa ja leikittiin ja äristiin.
Aika(?) on nykyään noista se ongelmallisempi. Tylsyys on vaarallinen tauti ja tässä tapauksessa se aiheuttaa ominpäinsoveltelua: venytellään niskoja pyörittämällä päätä ja tiirailemalla taivaalla mahdollisesti näkyviä lentäviä objekteja, imuroidaan lunta ja sen puutteessa vaikka kiviä suun ja sierainten kautta, voi myös puhallella kauemmas ja imaista taas takaisin. Venytystä ja verryttelyä pitää toki harrastaa muillakin jäsenillä kuin niskalla ja helpoiten se tapahtuu niin että jännitetään elikkäpäs kohotetaan yhtä ruumiinosaa kerrallaan ja ravistetaan rennoksi. Hupsis, meni vähän eteenpäin. Sama toisella, ollaan tarkkoina. Oho, mites se nyt noin... Tärkeää tässä venyttelyssä on näyttää hyvin viattomalta ja pitää korvat sievästi niskassa jottei kukaan vain saa vahingossa (täysin väärää) käsitystä niskuroinnista.

Että silleen. Etenemistä ei tapahdu koskaan yksin tai 1-2 henkilön kanssa treenatessa. Eikä juuri tarkkuuden herpaantumista muutenkaan. Yleisö saa pikkupojan koettelemaan tuuriaan. Ei ämmä kumminkaan kehtaa julkisesti pöläyttää...

Tiialta (E.) irtosi jälleen hyviä vinkkejä. Yksi parhaista oli kehoitus (käsky?) lakata reenaamasta kukkahattujen (/kilttien ihmisten) kanssa x)
--
Liikkeestä maahanmeno ei ottanut tänään onnistuakseen ja siinä oli kyllä selkeästi nähtävissä mun heti alkuun tekemä virhe. Koira toimi käskystä niin hitaasti että siirsin painoni taakse (ilmeisesti tarkoitus korjata koiraa) saman aikaisesti kun koira viimein meni maahan jolloin se tietysti pomppasi saman tien istumaan. Tän onnistuin toistamaan muutaman kerran ja sittenhän se onneton oli pihalla siitä että halusinkohan nyt maatamenoa vai istumista. Käsimerkkiä sitten vaan selvennykseksi... Argh.

Työtä ennen BHta on paljon mutta ei sen saavuttaminen ihan täysin mahdotonta ole. Kai. Tai kuulemma mahdollista jos ohjaajan hermot pitää ja se onnistuu pysymään toiminta-alueella keskittyen antamiinsa käskyihin ;)

Käännöksiä ja rasteja

2008-03-12T01:58:00.004+02:00

Penturyhmässä sai tänään vuoron oikeaan käännökset, paikallaolot ja rastitehtävä. Kentällä oli 5 törppöä joista jokaisen kohdalla tuli suorittaa annettu tehtävä: maahan, esineen nosto & luovutus, istuminen, paikallaolo ja luoksetulo. Viimeisenä koira seurautettiin vapaana lähtöpisteeseen törppöjä kiertäen.

Ensi kerralla suunnitelmissa kantelua ja pyllyn käyttöä. Eli noudon alkeita ja peruutuksia.

Pakko on pakko on pakko.

2008-03-12T01:19:00.003+02:00

Otsikon perusteella minut tunteva saattaisi saada ajatuskytköksen koirankoulutukseen. Olette väärässä, siitä ei ole kyse.

Vuosia sitten eräs pianoa soittava tuttava ihmetteli eikö minulla ollut koskaan pakonomaista tarvetta soittaa jotain. No ei ollut. Tuttavasta se oli varsin omituista ja epäilipä sen olevan jopa mahdotonta. Minä taas en voinut ylipäätään käsittää tunnetta että olisi pakko tehdä mitään.

Nykyään alan ymmärtää mitä tuo tuttava ajoi takaa. Minun pakokseni on muodostumassa valokuvaus. Välillä on vain pakko saada ottaa kuvia ja yhä useammin maailmaa katselee ikäänkuin etsimen takaa; tähtäilee, sommitelee ja toivoo voivansa tallentaa absurdeja yhteensattumia, suloisia kasvoja, todenmukaisia hetkiä. Unohtunut tuttipullo leikkikentällä suorastaan huutaa tulla muistetuksi. Edes kuvana.

Mitä tästä vielä tuleekaan.

2008-03-12T01:06:00.001+02:00

Elämässä on liian paljon hetkiä jotka menevät liian nopeaan lopullisesti ohi. Päivittäin tulee eteen tilanteita jotka olisi kiva muistaa myöhemminkin. Jos muistikapasiteetti on käynyt vähiin ja prossukin välillä vähän hidas niin minkäs teet.

Tämän blogin tavoitteena on auttaa tallentamaan noita elämän pieni hetkiä. Ans kattoo onnistuuko. Vai unohdanko jo huomenna että aloitin?