Kiljusen herrasväen sijaiset

Tavattiin uusia naapureitakin. Ja annettiin tietenkin tuttuun tapaan heti rauhallisen tyylikäs kuva meidän perheestä. Tietysti. Ea leikki Ketkun kanssa takapihalla. Ensin kuului vähän koiran mölinää ja sitten huomautus että se portti ei ehkä kestä... Häh?! Ulkona odotti niin kovin herttainen näky. Puolihullu koira pyöri innosta soikeana keppi suussa ympäri pihaa (jeejeejee, kaikki pihalleeee...), tyttö roikkuu mahallaan portin päällä, pää samalla tasolla kuin jalat. Hän oli halunnut katsoa - ja ilmeiesti myöskin vähän koskea- turvakaukalossa nukkuvaa pienen pientä vauvaa. "Ihana!" huokaili naama kiinni portissa kun vihdoin sai irrotettua sen siitä päältä.
Koiran hepuli tuntui olevan tarttuvaa sorttia ja hetken päästä (kun aidalla roikkuminen oli kielletty ja sen läpi kurkkiminen tylsää) pihaa ympäri kirmasi koiran perässä myös lapsi. Nakusillaan ja tossut jalassa. Kun koirat tuli puheeksi niin lipsahti että niitä on pari kipaletta vielä autossa odottamassa ulospääsyä. Niin ja lapsiakin on vielä toinenkin. Vuotias. Jossain tuolla sisällä...
Se hyvä puoli tuossa kaikessa tietysti on että eivät varmaan odota meiltä kovin hiljaista ja rauhallista menoa jatkossakaan. Hermojaraastavaa mahdollisesti.

***

Viikonloppureissussa oli kuulemma ollut kivaa. K oli nukkunut yläpedillä kainalossa ja ottanut ilon irti elämästä. Perjaintaina Saanan ja Ketkun sijoitus oli ollut 10. parhaan joukossa ja lauantaina 2. Eli ei ihan turha reissu ;) Onnea Saana!

Koirakin oli "melko" väsynyt tullessaan. Nukkui autossa puolen kilsan matkan Saanalta kotiin ja seuraavaan vuorokauteen siinä ei sitten juuri elämän merkkejä näkynytkään. Syödäkään ei oikein viitsinyt. Unta palloon auttaa moneen vaivaan ja etenkin väsymykseen, joten koira on taas oma itsensä.

Mikä tarkoittaa mun kannalta sitä että aamutokoilut on taas kuvioissa jos mielin rauhassa päästä nukkumaan. Pissityksen päälle muutama liike ja kamalaa taistelua narupallosta niin saa parin tunnin rauhan.
Tänään keskityttiin oikeaan seuraamispaikkaan sekä liikkeestä maahanmenoon. Ja kyllä, huomaan kaavamaisuuteni ;) Jostain syystä sitä nukkumaanpääsyä odotellessa tuo maahanmeno vain on liike joka tulee otettua kuin itsestään...

Helmin viikonloppu sujui ilmeisesti hiukan rennommin vaikkei sekään nyt mikään virtapiikki ole ollut. Myytti (Juoksuinen Myytti) on meillä muutaman päivän taas kylässä ja on kyllä hauska seurata äitiä ja tytärtä ja niiden välistä kanssakäymistä. Ensimmäisenä Myyttis sai kurmuutuksen ja sille kerrottiin että missä kaappi seisoo ja kuka sen käskee siinä seistä. Kun asia oli selvä ja teinityttö ruodussa Helmi ei ole kertaakaan edes ärähtänyt. Ei ole kyllä ollut tarvekaan, teinihirviö on niin enkeliä niin enkeliä. Äidilleen siis, ei niinkään välttämättä meille muille. Kun äidin tiukka silmä välttää apina on mm. käynyt ryöstöretkillä pöydillä, kehtasipa jopa vedellä naamariinsa puolet äiskäleen sapuskoista... Porsas myös ampaisi pihanvahtimisriemuissaan portin yli mutta sitten meinasikin tulla hätä tassuun kun haukutuksi joutunut rouvashenkilö oli niin fiksu että kääntyi ympäri ja karjaisi että "Johan nyt! Ei sitä tartte sentään aidoista yli tulla!!" Hups kun vahtiporsas menikin vallan hämilleen ja perääntyi vähemmän hyvässä järjestyksessä portin ohi. Multa meni pasmat sekaisin kun olin niin hämmästynyt sekä koiran että ko. naishenkilön toiminnasta (ensin mainitusta negatiivisesti, jälkimmäisestä positiivisesti) että mun meni hetki kerätä itseni ja olla nauramatta Nuoren Järkytetyn Koiran Loukkaantuneelle Ilmeelle. Ennen kuin ehdin kiittää oivaltavasta toiminnasta, täti oli jo asettunut autoonsa ja huristeli pois. Joka tapauksessa, hyvin toimittu. Neiti sai nenilleen (sekä koira että allekirjoittanut) ja lisäksi mahdolliset lisävahingot vältettiin.

On kyllä vaikea päätellä onko Myytti apina vai Apina. Sen käytös on välillä suorastaan ristiriitaista mutta niin kai teineillä usein on. Varsinkin ekojen juoksujen hormonimyrskyn käpälissä. Se on päin naamaa varsin kuuliainen ja helppo, mitä nyt hiukan riehakas mutta selän takana puuhataan kaikkea jäynää. Se on paikoin aika täpäkänkin oloinen mutta kuitenkin lopulta vain epävarma pieni koiraressu (jonka emäntä on hyljännyt).

Myytti pakotettiin myös ottamaan osaa tokopalaveriin. Alkuun ulkona Nalan kanssa (ihana, ihana, lempeä Nala jonka käpy ei kärähdä edes bensalla valeltuna). Myytti nimittäin nosti julmetun rähäkän kun Nala tuli ulos. Nala ei kuitenkaan vähästä hätkähtänyt, vähän ihmetteli että kuka on tuonut tuollaisen räyhäävän rakin meidän pihaan. Tovin suostuteltuaan se sai teinin laskemaan karvansa ja juoksemaan kilpaa pitkin pihaa. Tarkoitus oli alunperin että Hemppa olisi ollut mukana mutta en ennättänyt sitä Miikalta hakea ennen palaveria. Toisaalta ihan hyvä, Myytti joutui ihan itse selviämään tilanteesta kun minäkin olin niin ikävä etten sitä millään tavoin auttanut.