Erika pääsi hieromaan Ketkun jo perjantaina. "Tuomio" oli että rinta& pitkät selkälihakset hiukan jumissa, oikea puoli ihan "kinkkuverkolla" ja lanne todella arka. Parin päivän totaalivapaa ja viikkoon ei kunnon treeniä.
Tiistaina katsotaan uudelleen.
Ketku on jo nyt niin paljon paremmassa kunnossa ettei tosikaan! Se liikkuu paljon vapautuneemmin, haastaa koko ajan kaikkia leikkiin, pystyy taistelemaan (meinasi kiskasta mut nurin lypsykumia kiskoessaan) ja on pitkälti oma itsensä. Helmi osui sitä ulkona suoraan lantioon ja se teki selvästi vähän kipeää. Juoksemisesta se nauttii taas ihan kympillä joten juosta saavat ulkona mutta painiksi en anna toistaiseksi pistää vaan sitten kutsun jomman kumman koiran viereen kulkemaan ja tämä järjestely näyttää Ketkulle sopivan loistavasti.
Helmin kanssa otettiin aamulla vähän kaukoja ja kaukoja. Huutelin sitä silloin tällöin maahan sen pinkoessa kauempana ja pari maahan-istu- sarjaakin tuli otettua vaihtelevalla määrällä. Osa hyviä, osa ei ihan niin...
Me ollaan koko porukalla maalla lomailemassa ja on ihana lähteä kävelemään silloin kun siltä tuntuu pitkin takaoven edustalta alkavaa puitua peltoa ja katsoa kun koirat juokseen sen minkä pääsevät. Ei ole kiire eikä tarvitse koko ajan tuijottaa kelloa, voi vain tassutella omaan tahtiin, miettiä omiaan tai päivittää kuulumisia puhelimessa ilman että kukaan vaatii mitään.
Syksy on muutenkin se mun vuodenaika jolloin tunnen oloni kotoisaksi. Vaihtelu kirpeän kuulaan auringonpaisteen ja raivoavien syysmyrskyjen välillä vastaa varmaan hyvin mun päänsisältöä ;)
Lasten suusta pääsee välillä pieniä totuuksia kuten "pienet elämänmuutokset ovat täysin isoja jos ne kasvavat isoiksi..." Sopii taas niin tähän nykypäivään että ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti