maanantai 26. toukokuuta 2008

Tokokoe Keuruulla 25.5.

Molemmat oli ilmotettu kokeeseen ja tällä kertaa myös osallistuivat, joskaan menestystä ei voi kiittää... Tuomarina Salme Mujunen.

Ketku ALO0- keskeytys:
Luoksepäästävyys 9 - K oli niin onnellinen ku tuomari tuli rapsuttamaan. Se (koira siis) oikein ponnisteli pitääkseen pyllyn maassa mutta lopulta vain ei mahtanut mitään. Kun töpö vispaa tarpeeksi kovaa niin väkisinkin se pylly nousee.
Paikkamakuu 0 - Hiukan hitaasti maahan, mutta ilman lisäkäskyä. Aluksi hyvä makuu mutta sitten reagoi jostain kuuluvaan ulvontaan kääntelemällä päätään ja lopulta murisemalla. Rivistä pari koiraa alkoi murista myös jolloin K paineistui niin että nousi ylös. Ja kun ei muutakaan keksinyt alkoi tuijottaa kauempana kentän ulkopuolella olevaa naista ja kohdisti murinansa siihen. Sain käskyn kytkeä koira muutamia sekuntteja ennen täyttä aikaa.
Kytkettynä seuraaminen suoritettiin mutta tuomari ei arvostellut sitä? En saanut kehän ulko- enkä sisäpuolella kunnon kontaktia ja seuraaminen oli täynnä sijaistoimintoja joten jätimme leikin siihen.

Helmi AVOII 156p.
Paikkamakuu 10 (varmaan korvakarvatkin samassa asennossa kuin jättäessä)
Seuraaminen 5 (tarjosi seisomista koko ajan)
Maahanmeno 5 (ennakoi, toinen seuraa -käsky)
Luoksetulo 9,5 (en muista mistä meni tuo puolip.)
Seisominen 7 (ennakoi!!)
Nouto 5,5 (tätä en muista varmaksi, ainakin luovutusasento oli huono mutta taisi olla kauttaaltaan vähän moittimista)
Kaukot 8 (istumaannousut nihkeitä, tartti useamman käskyn)
Hyppy 10 (itse olisin ollut nipo ja vähentänyt puolip. melko hitaasta istumisesta esteen takana)
Kok.vaik. 8,5 (Osaava koira, ohjaaja & koira tosin vähän eri aaltopituuksilla tänään tjsp)

Että argh! Taas. Nyt puututaan tohon Helmin ennakointiin ihan päinvastaisella tavalla kuin tähän mennessä. Jatkossa saa pitkiä seuraamisia, jättö (+ mahd. paluu koiran taa), seuraa ja vasta seuraamisesta superpalkka. Tätä jonkin aikaa ja sitten aletaan vaikeuttaa ja tehdä pieniä "ansoja" sekaan. Katsotaan miten käy.



Edellisestä ilmoitetusta kokeesta Ketku jäi ontumisen takia pois. Loukkasi takatassunsa takapihalla ilmeisesti Helmin kanssa leikkiessään ja ontui sitä vajaa 3 vrk. Tai ontui silloin kun oli rauhassa. Pelkkä naapurin uros riitti nostamaan virettä sen verran että että ontuminen laimeni epäpuhtaaksi liikkeeksi ja motskun näyttäminen sai sen liikkumaan ihan puhtaasti. Sen jälkeen sitten kyllä oli selvasti kipeämpi joten jäi kotiin parantamaan.

Helmi teki avoimen luokan debyyttinsä heikoissa merkeissä. Tuomarina Tuire Marjamäki ja ilman tulosta lähdettiin kotiin.

Helmi 27.4. Keuruu AVO0 94p.
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 7
Maahanmeno 8
Luoksetulo 0!
Seisominen 0
Nouto 7,5
Kaukot 0
Hyppy 6
Kok.vaik. 7



tiistai 20. toukokuuta 2008

Peko-viikonloppu Hiidenhelmessä


Otimme Ketkun kanssa osaa Pirkanmaan Pelastuskoirien järjestämään koulutusviikonloppuun Punkalaitumella 16.-18.5. Kivaa oli ja ongelmia ilmeni mutta erinomaista ohjausta saatiin. Meidän osalta jälkikoulutuksesta vastasi Minna Knuuttila ja tottiksesta Johanna Nuutinen.

Ketkun kanssa keskityttiin peltojälkeen. Lauantai-aamun ensimmäinen jälki meni esine-etsinnäksi, koira haahuili ja löysi esineet ilmavainulla. Tässä tosin kävi miulta pari pahaa mokaa. Meillähän ei ole koskaan ollut paalua jäljen alussa. Vastoin aikeita lähdin nostamaan jälkeä kauempaa enkä suinkaan paalulta. K nosti nätisti, lähti jäljestämään mutta tajusi että hei tuolla takana on esine (paalu). Lähti takajäljelle, mutta liina loppui ennen kuin pääsi paalulle enkä tajunnut antaa lisää löysää. Olin vain tyhmänä ihmeissäni että miten se ny takajälkeen, kun ei se koskaan... Siinä vaiheessa herra löi hanskat naulaan eikä jaksanut keskittyä hommaan.

Ketkuhan on pääasiassa treenannu metsäjälkeä joten myöhemmissä harjotuksissa palattiin reilusti alkuunpäin ja iskettiin ruokaa koko jäljen mitalta. Ei se sitä syönyt mutta jäljesti kuitenkin tarkemmin. Koko viikonlopun koira oli kuitenkin vähän sellainen "huoleton", ei ketkumaisen skarppi kuten normaalisti. En tiedä miten paljon vaikuttaa se että se oli vissiin ekaa kertaa treenireissussa viikonlopun yli ilman Helmiä. Ainakin perjantai-illan huusi autossa vahtihuutoa koko illan joka rasaukselle. Ja yöllä murisi Juuso-hoffille aina kun Juuso liikahti. Että väsynyt se ainakin oli sen jälkeen.

Tottiksissa sain taas huomata olevani ihan liian kriittinen itse. Mikään liike ei kelpaa ja aina suorituksissa on valittamista/viilaamista vaikka Pöpparka tekisi kuinka hyvin.
Johannan kootut ohjeet meille:
- Jääviin liikkeisiin selkeä patukan jättö koiran taakse hetsauksen jälkeen. Liike ja välitön vapautus motskulle. Ero oli selkeä jo parin kerran jälkeen.
- Seuraaminen on koiralla ihan hyvää, relaa itte. Jätä ylimääräset käsi-, askel- ja vartaloavut pois; koira ei niitä tartte, se vain häiriintyy niistä.
- Ota paikkamakuu laajempana liikkeenä. Seuruuta paikalle, käske maahan, poistu ja jätä patukka taas selkeästi niin että koira sen näkee mutta itsesi taakse. Palatessa palkaa namilla maahan, ota perusasento ja vasta sitten vapauta koira palkalle.
Lisäksi Jossu katsoi vierestä ja ilmoitti jokaisen varpaan liikahduksen mulle ja mä kävin aina korjaamassa mitään sanomatta sen liikahtaneen jalan paikalleen. Hyvin Ketku häiriön alla pysyy, Jossu leikki, hyppeli ja potki urakalla maata koiran vieressä ilman että K kummemmin reagoi. Muutama liikahdus siltä sentään saatiin jotta pääsin korjaamaan. Mun takana oleva patukka auttoi sitä keskittymään sen verran paremmin että turhautunut liikehdintä väheni.

Hyviä neuvoja saatiin molemmista lajeista ja meininki muutenkin oli ihan hauskaa x) Tykkäsin reissusta.

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

kun on pahvi niin on pahvi...

Jälleen yhtä Tiiaa lainatakseni: "jälkiviisaus on parasta viisautta..." Niimpä niin. Saiskohan sitäkin plaatua tankata tuolta?

Kävin tekemässä Helmille metsäjäljen eilen. Maasto suht helppo, matkaa ehkä 400m, keppejä 6 ja kaksi n 100 asteista kulmaa. Kaiken piti olla ok, esineet merkkasin niin että olisin voinut puuttua mikäli koira olisi meinannut mennä yli. Yhdestä jouduin sille huomauttamaan, mikä on ihan hyvin kun ei keppien nosto ole sen vahvuuksia. Ilmaisu ei ole vielä likimainkaan kaunista katsottavaa mutta ainakin se reagoi keppeihin ts. ruokarasioihin tässä vaiheessa. Muttamutta, en millään malttanut vanhentaa jälkeä tarpeeksi kun oli muka kiire ettei ehdi tulla liian hämärää, jälki oli noin 20min vanhaa.
Nosti jäljen kivasti ja paikoin meni varsin tiiviisti mutta pääasiassa aika löysää ja epätarkkaa. Loppuun päästiin kumminkin. Ketjupanta ja raskas liina tuntuivat tuottavan vähän häiriötä, valjaat pitäisi olla. Vapaana meni jälkiä tarkemmin.

Tänään kipaistiin agiliitelemässä. Helmin mielestä esteen toisella puolella seisova koulutusohjaaja = ruokaa. Irtautumisongelmia siis _ei_ ole. Kaksi hyppyä ja putki, molemmilta puolilta ohjattuna ok ja hyvin jää itselle tilaa leikata takaa. Ainoa miinus oli että H ei voinut millään ymmärtää että sarjan lopuksi palkka todellakin tulle multa eikä Niinalta...
Kun putki oli mutkalla, meni ensin siitä ok. Otettiin hypyt mukaan ja mä jarrutin juuri ennen putkea. Sen jälkeen hoffilasta alkoi kurituttaa eikä sarja toiminut enää lainkaan. Meni yksinään putken ok mutta hypyn jälkeen pysähtyi aina viime tipassa putken suulle. Hohhoijaa, saa nähdä toistuuko ilmiö ensi kerralla.
Renkaan periaatteessa osaa ja menee hyvin mutta saan olal tosi tarkkana käteni kanssa; mistä koiran mielestä ohjaan. Se tulee läpi ihan yhtä luontevasti mistä kohdasta estettä tahansa.
Aidoissa ei mitään ongelmaa muuta kuin että ohjaaja ei tiedä mihin jalkansa laittaisi. Keinu meni edellistä kertaa reippaamin, myös "väärältä" puolelta, hyvähyvä.
Varsinainen riemuvoitto tuli kuitenkin kepeiltä. Riitta-Liisaa kopioiden vaihdoin käskyksi "kierrä". Pientä vartalopainostusta käytin kepeillä mutta käsiohjauksen sai jättää kokonaan pois!

Ahne ei osaa lopettaa ajoissa. Päätin käydä tekemässä jäljen puistoon. Parin sadan metrin jälki nurtsipohjalle, 5 esinettä ja yksi >90 asteen kulma. Sitten koiran kanssa lenkille ja tottistelemaa hetkeksi. Nimenomaan hetkeksi, en vain malttanut odottaa joten aikaa tuli jälleen vain 30min. Jos olisin pysähtynyt miettimään, olisin joko alunperin namittanut jälkeä paikoin tai jättänyt koko leikin kesken siinä vaiheessa kun ei nostosta meinannut tulla mitään. Missä sitä jälkiviisautta on silloin kun sitä kaivataan..? Jälki hukkui montamonta kertaa, löysi sentään itse takaisin oikealle suunnalle. Keppeihin ja niiden alla oleviin maksapaloihin reagoi hyvin. Maahanmenokäskystä oli hiukan hämillään mutta hyvin jatkoi jäljestämistä kun sai luvan. Loppuun asti päästiin mutta työllä ja tuskalla. Että sitä voi olla tyhmä. Lisäksi koiraa kiinnosti kovasti myös muut hajut, harrastusta jatketaan ehkä vasta juoksujen jälkeen.
Huh, johan siitä onkin aikaa, edellisestä kirjotuksesta meinaan. Vilinää ja vipatusta on riittänyt ihan riittävästi omiin tarpeisiin. Kokeita, treenejä, sairaslomia...

Ketku läpäisi BH -kokeen. Tottis ei ollut todellakaan parasta Ketkua vaan vaisua ja löysää. Läpi meni mutta ei siitä mitenkää suuresti tullut riemua revittyä kun tietää miten hyvää työtä koira parhaimmillaan tekee. Kaupunkiosuus sen sijaan yllätti positiivisesti vaikka häiriökoira olikin nuorehko pullisteleva uros.

Alkuun ajattelin että tuliko treenattua liikaa ennen koetta, olisiko siinä syy vaisuuteen mutta se ei oikein Ketkun kohdalla ole uskottava selitys. Hierottavana käynti paljasti kuitenkin todellisen syyn. Ketkulla oli sekä lavat, selkä että koko takaosa käsittämättömän jumissa. Ainoa mikä koiran käytöksessä paljasti että jotain saattaisi olla vialla, oli sen lievä vaisuus entiseen verrattuna ja löysä tottis. Pk-esteetkin ylitti vaivatta ja nurisematta. Jumien voimakkuus yllätti vaikka olikin tiedossa ettei se vieteissään mitään tunne eikä huomaa. Luulin itseasiassa että Helmi olisi pahemmassa kunnossa, tiesin että sillä oli jäykkyyttä selässä. Sen lihakset oli kuitnekin kahdessa erässä hoidettu. Ketkun kanssa sen sijaan jatketaan. Tenssillä annetusta sähköstä on ollut iso apu. Hierontakertoja on takana nyt kolme, joista kahdella se on saanut sähköä ja kyllä koirassa eron näkee. Vanha tuttu vauhdikkuus on taas täällä ja Pöö tuntuu olevan sitä mieltä että taistelukiintiössä on paha vaje, mikä tahansa käy revitysvälineeksi ja vähän väliä ilmestyy milloin minkäkinlaista esinettä käteen, josko tämä nyt kelpaisi, entäs tää..? Onneksi nyt saa palata takaisin normaali treenikuvioihin. Viikonloppu vietetäänkin jäljen tehotreeneissä Hiidenhelmessä...

Äsken otettiin jääviä liikkeitä ja luoksetuloa (toko). Töpö vipatti niin että pieni koira oli nousta pelkästään sen voimasta ilmaan kun se näki että pallo sujahti takin taskuun.
Maahanmenot oli kiitettävän tarkkoja ja nopeita. Seisomisessa se tarjosi alkuun myös maahanmenoa mutta "seiso" -käskyn vaihtaminen "odota" -käskyyn tepsi siihen. Luoksetulo suoraan sivulle olisi voinut olla hiukan reippaampi ja suorempi mutta huonomminkin olisi voinut mennä.