maanantai 13. lokakuuta 2008

Elämä on joskus ihan mukavaakin

Erika pääsi hieromaan Ketkun jo perjantaina. "Tuomio" oli että rinta& pitkät selkälihakset hiukan jumissa, oikea puoli ihan "kinkkuverkolla" ja lanne todella arka. Parin päivän totaalivapaa ja viikkoon ei kunnon treeniä.
Tiistaina katsotaan uudelleen.

Ketku on jo nyt niin paljon paremmassa kunnossa ettei tosikaan! Se liikkuu paljon vapautuneemmin, haastaa koko ajan kaikkia leikkiin, pystyy taistelemaan (meinasi kiskasta mut nurin lypsykumia kiskoessaan) ja on pitkälti oma itsensä. Helmi osui sitä ulkona suoraan lantioon ja se teki selvästi vähän kipeää. Juoksemisesta se nauttii taas ihan kympillä joten juosta saavat ulkona mutta painiksi en anna toistaiseksi pistää vaan sitten kutsun jomman kumman koiran viereen kulkemaan ja tämä järjestely näyttää Ketkulle sopivan loistavasti.

Helmin kanssa otettiin aamulla vähän kaukoja ja kaukoja. Huutelin sitä silloin tällöin maahan sen pinkoessa kauempana ja pari maahan-istu- sarjaakin tuli otettua vaihtelevalla määrällä. Osa hyviä, osa ei ihan niin...

Me ollaan koko porukalla maalla lomailemassa ja on ihana lähteä kävelemään silloin kun siltä tuntuu pitkin takaoven edustalta alkavaa puitua peltoa ja katsoa kun koirat juokseen sen minkä pääsevät. Ei ole kiire eikä tarvitse koko ajan tuijottaa kelloa, voi vain tassutella omaan tahtiin, miettiä omiaan tai päivittää kuulumisia puhelimessa ilman että kukaan vaatii mitään.

Syksy on muutenkin se mun vuodenaika jolloin tunnen oloni kotoisaksi. Vaihtelu kirpeän kuulaan auringonpaisteen ja raivoavien syysmyrskyjen välillä vastaa varmaan hyvin mun päänsisältöä ;)

Lasten suusta pääsee välillä pieniä totuuksia kuten "pienet elämänmuutokset ovat täysin isoja jos ne kasvavat isoiksi..." Sopii taas niin tähän nykypäivään että ;)

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Tokoilua ja kipuilua :(

Aholaidassa vaihteeksi ihan tokoiluhengessä.

Helmillä seuraamista, maahanmenoa ja avon hyppy. Seuraaminen ei pysy ihan priimana koko ajan, sivuttain etääntyminen on lähinnä se "ongelma", joskin se on selvästi vähentynyt ja koira palaa välillä jo ennen kuin ehtii huomauttaa.
Maahanmenossa jäi ensimmäisellä kerralla liina mun jalkoihin kiinni ja koira nousi siitä nykäisystä seisomaan. Sen jälkeen oli pari epävarmaa maahanmenoa ennen kunnollista.
Hypyssä istuminen jälleen hidas ja alkuun takaisin sivulle tulossa ongelmia; istua tapitti vain siellä toisella puolella. Parin toiston jälkeen saatiin istuminenkin inhimillisemäksi ja sivuleltulokin onnistui yhdellä käskyllä. Menohypyt hyviä ja kun lähetys oli nyt aika kaukaa, suoritus oli hiukan sulavampi kuin sen tyypillinen nelijalkapomppu.

Ketku: paikkamakuu, hyppy ja luoksetulo sivulle.
Paikkamakuussa hyvin skarppi, tarkkaili ympäristöään mutta ei ollut erityisen huolestunut. Toista etujalkaa siirsi kerran, en käynyt korjaamassa kun oli rauhallinen. Sieltä täältä kuului välillä pientä rykimistä (flunssaa varmaan liikkeellä vaimitenseoli... ;) ) eli pientä äänihäiriötä saatiin samalla, ei tuntunut missään. Minuutteja yhteensä monta.
Hyppy ja seisominen ok. Jää seisomaan niin että näkee mut esteen sivusta mutta pysyy hyvin paikallaan. Ensimäisessä mokasin palkan kun patukka jäikin mun käpälään kiinni eikä lentänytkään esteen taa joten koira sitä tavoitellessaan ponnasi esteestä ja kaatoi sen mutta ei ollut moksiskaan. Toinen yritys parempi myös palkkauksen suhteen.
Luoksetulossa vaati kaksi "heel"-käskyä ennen kuin lähti liikkeelle, sitten lähti melko varovasti ennen kuin kiihdytti vauhtia. Sivulletulo itsessään kelvollinen, vapautin auton luo palkalle heti kun pylly hipoi maata.

Ketkun selkä on ilmeisesti taas kipeä. Ainakin samat merkit on kuin keväällä: ensin seuraamisen kontakti heikkenee -> suoritusinto laantuu (on innoissaan siitä että treenataan mutta liikkeet kuitenkin vaisut) -> patukka virittää hyvin mutta koira ei taistele enää kunnolla. Jos selkä on samassa jamassa kuin viimeksi kun se alkoi oireilla niin se tietää sitä että pm-tokoon ei ole puolentoista viikon päästä asiaa.
En tiedä onko jumiutunut taas pikkuhiljaa pidemmän aikaa ja/vai onko satuttanut sitä nyt kun on monen hoffin kanssa remunnut, Panun kanssa leikkivät välillä aika rajusti ja hoffit tapaavat lyöttäytyä yhdessä sitä vastaan. Joka tapauksessa nyt muutamana päivänä on ollut sisälläkin valju silloin kun Panu on paikalla ja mieluiten maannut joko takaovella tai sitten sylissä silloin kun ei ole muita koiria lähellä. En tiedä vältteleekö se Panua kivun takia vai siksi että se yrittää väistää mun komentamista. Panu-poju kun ei paljoa kumartele ja kielto tarkottaa sille suunnilleen samaa kuin "yritä kovemmin!" joten asioista on muutamaan otteeseen sen kanssa keskusteltu. Toki syynä voi olla molemmat.
Ainakin on nyt nauttinut kun on saanut olla rauhassa vain mun kanssa. Eilen metsässä mieluumin kuljeskeli omiaan kuin leikki toisten kanssa. Sai sitten kotiinpäin kulkea rauhassa irrallaan kun pistin hoffit kiinni ja osasi sitten kyllä nauttia erikoisasemastaan x) Tänään pääsivät kaikki "henkilökohtaiselle" lenkille ja oli hauska huomata miten ne nautti siitä että saivat olla ihan vaan mun kanssa vaikka käytiin pääasiassa remmilenkillä.