maanantai 31. maaliskuuta 2008

Tuulta ja tottista (K)

Sunnuntaina oli mainio tuuli jota päästiin pitkästä aikaa hyödyntämään.

Aluksi kaksi vastatuuleen pistottaen. Ensimmäinen löytyi helposti ja yritin sitten lähettää väliin tyhjälle mutta K ei mennyt lankaan vaan nappasi välittömästi hajun kauemmasta maalimiehestä. Ilmaisua ei voi moittia, jokohan sitä viimein uskaltaisi luottaa että se toimii.

Myöhemmin vielä kaksi lisää jolloin koira sai vapaana partioida alueella. Molemmat löytyi mutta koira ei ollut yhtä skarppi kuten yleensä. Patukan kanssa halusi mieluumin leikkiä yksin. En tiedä olisiko ollut apua jos olisi nostattanut ennen lähetystä. Se kun oli jo päätellyt homman loppuneen.

***
BH-koetta silmällä pitäen otin pari ilmottautumista, henkilöryhmän ja paikkamakuun.
Ilmottautumiset meni hyvin, ei ylimäärästä häsellystä tai liikkumista.
Seuraaminen oli alkuun väljää ja 'huoletonta'. Parani kun ohjaaja suoristi ryhtinsä ja katsoi koiransa sijasta eteensä... Selvästi tuo on havainnut että ihmisten lähellä kannattaa ottaa kunnon kontaktia, kun korjasin omat virheeni, koirakin toimi. Edistäminen ja väljyys ovat lisääntyneet, pitäisi tsempata niiden suhteen.
Jätin Ketkun paikkamakuuseen Helmin treenaamisen ajaksi, about 15 min. Välimatkaa oli vaihteeksi aika paljon. Jäljistä päätellen ei ollut edes ryöminyt, mutta varmaksi en sano kun en muistanut merkata paikkaa. Tarkkana pysyi kuitenkin koko ajan.

perjantai 14. maaliskuuta 2008

Etsintäharjoitus (K)

Voittajan tosiaan ON helppo hymyillä -vaikkei mistään kisasta kysymys olekaan. Mutta vaikeuksien voitto maistunee vielä makeammalta kuin toisten voittaminen. Ainakin juur tällä hetkellä.

Tän päivänen etsintäharjotus lyhyesti: täydellinen!

Tän päivänen etsintäharjotus pidemmästi:
Alueella ollaan treenailtu viimeksi vuosi sitten joten vähän vaihtelua. Kolme maalimiestä, joista kaksi ensimmäistä varsin lähekkäin eräänlaisessa pienessä "sumpussa" ennen varsinaista etsintäaluetta.
Lähetin koiran hakemaan ja se ampaisi suoraan läpi sumpun kohti isompaa aluetta. Kesken viimeisen ilmaloikan koko koira sähköstyi ja kääntyikin heti tiukasti oikeaan. Haki huolellisesti eikä häiriintynyt vaikka hihkuinkin. Luulin nimittäin että sillä oli jo rulla kun se tuli mua kohti ja jotain valkoista vilahti. K ei reagoinut mitenkään, jatkoi vain etsimistä. Sillä on tapana paikantaa haju kiertämällä sitä ja pienentämällä "ympyrää" kunnes kohde on löydetty.
Maalimies löytyi, rulla tuli vauhdilla mulle ja näytöllekin lähti kuin ei olisi mitään taukoa tästä koskaan ollutkaan. Jottei siinä olisi kaikki niin näytöllä koira vaihtoi itse maalimieheltä mulle ja malttoi täysin rauhottua siihen ja kulkea yhdessä pois.
Päästin hakemaan uudelleen ja koira irtosi hienosti (missä sillä ei _koskaan_ ole ongelmaa ollutkaan x) ). Rakennuksen nurkalla näin että haisteli siihen malliin että merkkaa: kielsin ja kehoitin jatkamaan. K lähti mutta palasi hetken päästä takaisin, uusi kielto ja jatkokehoitus jonka jälkeen K ei koko aikana yrittänyt merkata mihinkään!
Maalimieskin löytyi ja sanoi että koira oli tullut sata lasissa paikalle ja ollut sen näköinen että tänne nyt se rulla, mulla on vähän homma kesken!, napannut rullan ja kaasutellut tiehensä.

Kolmannen äijän se sai käydä hakemassa sieltä isommalta alueelta ja se noudatti pitkälti samaa kaavaa kuin edellisetkin: muutama kenguruloikka, wozoooom, rulla, miljoonaa äiskälle ja yhdessä näytölle.

Ei merkkailua, ei paskalla käyntiä, ei äkillistä kuuroutumista... Ääntä ei tarvinnut korottaa missään vaiheessa ja jokaiseen käskyyn se reagoi heti. Olisikohan... Voisikohan... saattaiskohan siitä olla tulossa aikuinen koira! xD

Seuraavalle kerralle muistiin: Suhteellisen helppoja piiloja mutta niin että koira joutuu tekemään vähän työtäkin etsiessään. Saavat olla valmiina koska koira lähtee hyvin etsimään eikä motivaatiosta ole puutetta.
Omaan ohjaukseen: Kohdista vähän enemmän; lähetä hakemaan jostain tietystä suunnasta, ei summittaisesti keskeltä aluetta ;)

torstai 13. maaliskuuta 2008

Istun, en istu. (H)

Mitä on tapahtunut koiralle joka on osannut kaukokäskyt mennen, tullen ja välillä. Ilmeisesti sen tietokantaan on päässyt jokin virus joka on tuhonnut kaiken istumista koskevan tiedon, muuta järkevää selitystä en keksi...

Pitkin tannerta heittelemällä (palkkaa, ei koiraa) on saatu istuminen lähes entiseen kuosiin muuten paitsi maasta-istu. Ei osaa, ei kykene. Kun tuossa olisi edes jokin logiikka johon takertua, mutta ainakaan en löydä sitä. Matkasta, käskyn sävystä, käskyjen välisestä viiveestä, käsi/kropankielestä ja muusta riippumatta, koira saattaa nousta, saattaa olla nousematta. Myöskin nousemisessa on eroja, välillä hidas, välillä tikkana istumassa.

Ongelma alkoi helmikuun möllitokossa jolloin oli "minä-makaan-nyt-päivä". Koira löi kenttään oli käsky mikä tahansa eikä sitä meinannut saada sieltä ylös. Ei huvita, hypi keskenäs. Mur. (Kehänauhan ulkopuolella kaukot toimi normisti vielä tämän jälkeen).
Luoksetulon pysäytys vaihdettiin käsimerkkiin joka on paljolti kaukojen i-merkin kaltainen. -> Istu -merkki vaihdettiin. Ongelma ei ainakaan parantunut. On palattu taaksepäin jnejnejne.

Tänään meni hermot. S-i, toimi hyvin, m-i ei millään, eikä olisi pitänyt olla ymmärtämisestä kiinni. Kauniisti vienolla kukkaisäänellä tuli ilmaistua että on se ny perkule jos ei se etupää nouse! (Pahoitteluni, jos joku naapureista kuvitteli tämän koskevan itseään). Seuraavalla käskyllä nousi viiveettä ja jämäkästi. Katsotaan mikä on tilanne huomenna, nouseeko vai alkaako kaivaa itselleen poteroa hernesateelta suojaksi...

Paikkamakuuta ja häiriötä (K)

K alkaa kestää häiriötä jo kohtuullisesti. Pysyi vaikka vieressä otettiin luoksetuloa, eteenmenoa ja leikittiin ja äristiin.
Aika(?) on nykyään noista se ongelmallisempi. Tylsyys on vaarallinen tauti ja tässä tapauksessa se aiheuttaa ominpäinsoveltelua: venytellään niskoja pyörittämällä päätä ja tiirailemalla taivaalla mahdollisesti näkyviä lentäviä objekteja, imuroidaan lunta ja sen puutteessa vaikka kiviä suun ja sierainten kautta, voi myös puhallella kauemmas ja imaista taas takaisin. Venytystä ja verryttelyä pitää toki harrastaa muillakin jäsenillä kuin niskalla ja helpoiten se tapahtuu niin että jännitetään elikkäpäs kohotetaan yhtä ruumiinosaa kerrallaan ja ravistetaan rennoksi. Hupsis, meni vähän eteenpäin. Sama toisella, ollaan tarkkoina. Oho, mites se nyt noin... Tärkeää tässä venyttelyssä on näyttää hyvin viattomalta ja pitää korvat sievästi niskassa jottei kukaan vain saa vahingossa (täysin väärää) käsitystä niskuroinnista.

Että silleen. Etenemistä ei tapahdu koskaan yksin tai 1-2 henkilön kanssa treenatessa. Eikä juuri tarkkuuden herpaantumista muutenkaan. Yleisö saa pikkupojan koettelemaan tuuriaan. Ei ämmä kumminkaan kehtaa julkisesti pöläyttää...

Tiialta (E.) irtosi jälleen hyviä vinkkejä. Yksi parhaista oli kehoitus (käsky?) lakata reenaamasta kukkahattujen (/kilttien ihmisten) kanssa x)
--
Liikkeestä maahanmeno ei ottanut tänään onnistuakseen ja siinä oli kyllä selkeästi nähtävissä mun heti alkuun tekemä virhe. Koira toimi käskystä niin hitaasti että siirsin painoni taakse (ilmeisesti tarkoitus korjata koiraa) saman aikaisesti kun koira viimein meni maahan jolloin se tietysti pomppasi saman tien istumaan. Tän onnistuin toistamaan muutaman kerran ja sittenhän se onneton oli pihalla siitä että halusinkohan nyt maatamenoa vai istumista. Käsimerkkiä sitten vaan selvennykseksi... Argh.

Työtä ennen BHta on paljon mutta ei sen saavuttaminen ihan täysin mahdotonta ole. Kai. Tai kuulemma mahdollista jos ohjaajan hermot pitää ja se onnistuu pysymään toiminta-alueella keskittyen antamiinsa käskyihin ;)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2008

Käännöksiä ja rasteja

Penturyhmässä sai tänään vuoron oikeaan käännökset, paikallaolot ja rastitehtävä. Kentällä oli 5 törppöä joista jokaisen kohdalla tuli suorittaa annettu tehtävä: maahan, esineen nosto & luovutus, istuminen, paikallaolo ja luoksetulo. Viimeisenä koira seurautettiin vapaana lähtöpisteeseen törppöjä kiertäen.

Ensi kerralla suunnitelmissa kantelua ja pyllyn käyttöä. Eli noudon alkeita ja peruutuksia.

Pakko on pakko on pakko.

Otsikon perusteella minut tunteva saattaisi saada ajatuskytköksen koirankoulutukseen. Olette väärässä, siitä ei ole kyse.

Vuosia sitten eräs pianoa soittava tuttava ihmetteli eikö minulla ollut koskaan pakonomaista tarvetta soittaa jotain. No ei ollut. Tuttavasta se oli varsin omituista ja epäilipä sen olevan jopa mahdotonta. Minä taas en voinut ylipäätään käsittää tunnetta että olisi pakko tehdä mitään.

Nykyään alan ymmärtää mitä tuo tuttava ajoi takaa. Minun pakokseni on muodostumassa valokuvaus. Välillä on vain pakko saada ottaa kuvia ja yhä useammin maailmaa katselee ikäänkuin etsimen takaa; tähtäilee, sommitelee ja toivoo voivansa tallentaa absurdeja yhteensattumia, suloisia kasvoja, todenmukaisia hetkiä. Unohtunut tuttipullo leikkikentällä suorastaan huutaa tulla muistetuksi. Edes kuvana.

Mitä tästä vielä tuleekaan.

Elämässä on liian paljon hetkiä jotka menevät liian nopeaan lopullisesti ohi. Päivittäin tulee eteen tilanteita jotka olisi kiva muistaa myöhemminkin. Jos muistikapasiteetti on käynyt vähiin ja prossukin välillä vähän hidas niin minkäs teet.

Tämän blogin tavoitteena on auttaa tallentamaan noita elämän pieni hetkiä. Ans kattoo onnistuuko. Vai unohdanko jo huomenna että aloitin?