Jäät <3 Myytti <3

Kerrassaan mahtavaa kun Kivijärvikin on kunnolla jäässä. Myttyrän kanssa seikkailtiin pari tuntia tuolla jäällä ja vastarannalla ihan kaksisteen. Pimeäkin pääsi siellä pusikoissa rysytessä vähän yllättämään kun ei oikein malttanut palata. Mennään ny vielä vähän... Taskulampun mukaan ottaminenkin vilahti kyllä jossain takaraivossa mutta kuittasin sen sillä että eihän sitä nyt tossa jäällä tartte. Jos tulee pimeä niin suunnistaa sitten kotivalojen perusteella.
Hyvä idea mutta harmi vaan että a) ne ei sentään niin tehokkaat ole että näkyisi tuonne metsän keskelle b) ei oo muuten meidän tönö ainoa valollinen torppa tässä lähirannoilla...

Hävyttömän hauskaa oli. Hienoa huomata miten M on rentoutunut ja saanut itsevarmuutta. Se huiteli melko etäälläkin tsekkaamassa kiviä ja kaislatuppoja. Haastoi leikkiin ja kehtasi rähistä ja purra ihan reilustikin.  Kaikesta sitä ihminen onkin onnellinen. Jossei kukaan meidän taistelua nähnyt niin taatusti ainakin kuuli ja äänen tuoma mielikuva tuskin vastasi todellisuutta :P Kukaan ei kuitenkaan rynnännyt pelastamaan mua hirveältä tappajapedolta joten ihan itse jouduin leikin lopettamaan. Hyvin se laski katossa rullanneet kierrokset välittömästi riittää-sanasta ennen kuin mulla oli edes omat kädet alhaalla. Se on paljon edistynyt tuossakin, pystyy  kontrolloimaan niitä kierroksiaan. Myös alaspäin.. (Mistä allekirjoittaneen kohdalla ei voi vissiin sanoa samaa, kröhm).
Rohkea, reipas ja itsenäinen siis. Ainakin pimeän tuloon saakka  ;)

Ihan kuin olisi ollut lenkillä hoffijunnun kanssa, siis.
Mikä on miellyttävä yllätys sillä mä olen epäillyt useita kertoja että siinä on taatusti epäilyttävän runsas kerääntymä salukigeenejä :P Ulkonäöllisesti se onneksi jo muistuttaa huomattavasti enemmän hovawarttia kuin salukia mutta sen halu ja tarve juosta... Se on jotain ihan muuta kuin kellään meidän koirista koskaan. Se voi elää ilman painia, rähisemistä tai rapsutuksia, mutta ei ilman juoksemista. Tai tämän käsityksen siitä helposti saa ;) Hepulit on kyllä ihka-aitoja hoffihepuleita :D

Paimenen kuvatuksia

Kävin syksyllä Oulussa MH-toimitsijan C ja B-osuudet. Kursseilla oli ihan mukavaa mutta reissujen parasta antia oli ihan ehdottomasti se että saatiin majailla Ketkun siskolikan luona! Keiran riemuitkua kuunnellessa meinasi itsellekin tulla tippaa linssiin, ellei se olisi ollut niin huvittavaa :)
Sisaruksethan oli pitkään paita & persus kunnes noita kilometrejä ilmaantui tuohon väliin jostain syystä. Paljoa ei kumminkaan kainosteltu, jutut jatkui niin koirilla kun vissiin emännilläkin suurin piirtein siitä mihin ne oli kauan sitten jääneet... Kiitos Hannalle & Jaakolle vielä majoituksesta ja erinomaisesta seurasta. Otetaan uusiksi vähän tiuhemmalla välillä, joohan? ;)

Sisaruksia olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Samat jutut, painit, ilmeet ja tavat... Ja sitä onnea kun pinoutuivat kasaan sohvalle meidän keskelle <3

Talvi on taas!

Käsittämätöntä miten hyvältä voi tuntua se että ulkona on karmean kylmä... -18 astetta ja aivan upea aamulenkki :) Lunta ei ole kuin se pari senttiä mutta sekään ei haittaa kun se paukkuu ja narskuu jalkojen alla. Järvikin on yön aikana mennyt jäätymään. Ei olisi malttanut tulla sisälle lainkaan :P (nyt kun ymmärsi pukea tarpeeksi päälle, toisin kuin eilen...)

Se huono puoli on että kuvaamisen vaivaa ei viitsi nähdä, mutta mitä siitä. Nyt on Talvi!

Kirjoilla taas...

Nettielämän köyhyys on jatkunut tämän syksynkin ja kaikki on tullut kuitattua vähän ketään kiinnosta -asenteella. Koska kotisivut vaatisi reippaasti niiden (jo sentään olemassa olevien) runsaiden ideoiden käytännön toteutusta niin on ehkä syytä aloittaa pehmeästi ja päivittää ensin blogi...

Helmi on paksusti kantavana, Maha on koko maailma ja yhteys ulkomaailmaan tuntuu paikoin pätkivän. Paitsi tietysti silloin kun on pienikin mahdollisuus saada jotain syötävää...

K-man on oma positiivinen itsensä. Sai viettää pari virallista sairaslomapäivää otettuaan pimeässä huoltohallissa yhteen polkupyörän kanssa ja päädyttyään sen seurauksena about 1,8m alaspäin, onneksi "vain" rasvamontun betonipohjalle. Se on yrittänyt lahjoa ja houkutella kaikkia tekemään kanssaan JOTAIN kantamalla sellaisen määrän esineitä, jotta voisi melkein kuvitella siinä olevan noutajaa paimenen sijasta. Koska ketään ei ole tarpeeksi kiinnostanut, tavarat on sitten päätyneet mitä mielenkiintoisempiin paikkoihin. Meiltä löytyy siis jälleen runsaasti mm. parittomia sukkia, kenkiä, tumppuja... Mitä meiltä EI löydy, on vielä runsaampi määrä sukkia, kenkiä, tumppuja, leluja, kyniä....

Myttyrä on jälleen vähän fiksumpi Myttyrä. Sen älykkyyttä kyseenalaisesti kommentoivat blondivitsitkin on tainneet jo vähän vähentyä ;) Vähän niinkuin koiran kanssa eläisi, siis.
Myyps onnistui myös hankkimaan itselleen lepolomaa, jopa paremmalla tuloksella (ja pienemmällä vaivalla) kuin Ketku. Ulkona koheltaessaan jotenkin onnistui reväyttämään vasemman reitensä ja on sitten ollut "levossa", tai no remmastuskiellossa joka tapauksessa. Voitte sitten arvata kuinka paljon teiniprinsessaa kiinnostaa jotkut ohjeet ja määräykset ;) Lääkärin suosittelemaa hihnakuuria olisi vielä ollut viikko jäljellä mutta eilen Myytti päätti että kiitti, nyt riittää tätä lajia. Olivat Noan kanssa päättäneet lähteä ulkoilemaan sillä seurauksella että M sai tehokkaan nenänkäyttö- ja sprinttitreenin. Olin mustiaisten kanssa metsälenkillä kun pellonreunaa näkyi kiitävän omituinen kullanvärinen salama. Hetken piti katsoa jotta siis MIKÄ siellä menee?? Hyvin se pysyi meidän jäljellä vauhdista huolimatta (oi, miksi se ei treeneissä etene tuolla varmuudella?!?) ja onnistui jopa vaihtamaan ilmavainulle siinä kohden missä me sitä tarkkailtiin ylärinteestä, sen sijaan että olisi porhaltanut vain jälkeä pitkin. Ei ihan umpiblondi siis sittenkään?
Ja voi kertoa, jotta ei ole enää sairaslomalaisia meillä vaikka siellä kallioiden ja risukoiden seassa pyörivästä huutavasta kasasta en uskonut enää nousevan yhtään nelijalkaista koiraa. Jotta tämmöstä.

Onnea J & M!

Vähän jälkijunassa kun tarkoitus oli laittaa kuvan kanssa mutta kuva tulee nyt sitten joskus myöhemmin.

5.8.09 tuli team Egerian vahvalle taustajoukolle ja kepolle eli Jussille 29v mittariin. Samalla lyötiin ilmassa roikkunut päätös lukkoon eli Myytti ( Egerian Aveta ) jääpi pysyvästi huusholliin. Jussi sai siis lahjaksi nuoren ja nätin blondin. Vaihtoehtoja tuossa ei enää juurikaan ollut, parivaljakko sopii toisilleen kuin... no kuin isäntä ja hoffi parhaimmillaan.

Tervakoski '09

Reissu on heitetty, klassiseen tapaan nahka helottaa ja arki väsyttää.

Lauantaina oli tokot. Nappiin ei tosiaan mennyt mutta paras tervistulos ever meille joten emme nillitä ;) Joukkue oli kuitenkin maailman paras paitoineen ja plakaatteineen!

Tuomarina oli Hannele pörsti.

Paikkamakuu 10 (Siitä huolimatta että mä kuvittelin että ykkösryhmän yksilösuorituksen on ensin, enkä tarkistanut asiaa. Ihmettelin vain kun 38 huudellaan, jotta missähän se pösilö mahtaa olla. Jaa 38... 38! Ei muuta kuin koira suoraan häkistä kentälle ja ohjaaja nöyränä pyytelemään anteeksi...)

Seuraaminen taluttimetta 7 (Jälleen kerran mun pysähdys...)

Maahanmeno 0 (yllätti jäämällä seisomaan)

Luoksetulo 9,5

Seisominen 9

Noutaminen 6 (kapula tippui kerran, lähestyi mua vinosti -> päätti kiertää takaa -> huomasi taustajoukot juuri mun takana ja olisi mieluumin vienyt kapulan sinne)

Kaukot 6 (vältteli mun katsetta, nousi kolmannella)

Hyppy 5 (ohjaajalta ensin väärä käsky, istumiseenkin taisi tarvita kaksi)

Kokonaisvaik. 7 ja yht. 137,5

Johan oli kummallinen koe. Noin niinkuin mun osalta. Katrikin sanoi että olin ihan erilainen kuin aiemmin, ja siltä se tuntuikin. Mua ei oikeastaan jännittänyt lainkaan mistä seurasi sitten se etten ollut kovinkaan skarppi. Ensimmäistä kertaa ikinä myöskin ärsyynnyin koiran käytöksestä kehässä. Ei mitään hajua miksi jäi seisomaan eikä maate (ollaanko kenties treenattu seisomista enemmän viime aikoina?). Koira tajusi mokanneensa ja ehti nähdä mun otsankurtistuksen. Tämä ilmeisesti näkyi kahdessa sille vaikeassa liikkeessä eli noudossa (vältti eteentuloa) ja kaukoissa (vältteli mun [ehkä liian tiukkaa?] katsekontaktia).

Melkein kuitenkin tienattiin joukkuekisanvoitto kotiin! Saatiin jopa hetki pidellä niitä ykköspyttyjä (hienot muuten olikin) ennen kuin jouduttiin luovuttamaan ne oikeasti ykköseksi tulleelle Piffien joukkueelle. Tyydyimme siis kakkossijaan ja alamme punomaan juonia ensi vuotta varten. Vai mitä, Kentän Kauhut?! ;)

***

Sunnuntaina näytelmät joihin oli ilmoitettu sekä Myytti että Helmi. Tuomarina avoimessa luokassa oli erittäin miellyttävä käytöksinen sveitsiläinen Elisabeth Dietschi.

Myytti: EH

2v. keskivaalea, keskivahva, tyypiltään sutjakka mutta muuten harmoninen. Saksipurenta. erittäin tummat silmät. Huulipigmentti saisi olla parempi. Korvat hieman takana kannetut. Erittäin hyvä selkälinja. Kulmausket edessä ok, takana hieman niukat. Rinnan syvyyttä saisi olla enemmän. Häntä ok. Erittäin temperamenttinen ja hieman varautunut. Liikunta sujuvaa mutta siitä puuttuu potku. Erittäin hyvää yhteispeliä ohjaajan ja koiran välillä.

Helmi: EH

6v keskisuuri, merkkivärinen narttu. Merkit hyvänväriset mutta hieman liialliset housuissa. Saksipurenta. Korvat erittäin takana kannetut. Oikea korva ei oikein kannettu. Seisoo edestä ja takaa suorin raajoin. Takaa ahdas. Kulmaukset ok. Liikkeessä selkä hiukan heikko. Häntä juuri ja juuri oikean mittainen. Erittäin ystävällinen luonne. Hyvä turkki.

Etenkin Myytin arvosteluun olen tyytyväinen. Tuomari oli pohdiskellut erin ja eh:n välillä ja ilmeisesti varautuneisuus kallisti valinnan erittäin hyvään. Oli luonteen suhteen miellyttävän tarkkaavainen tuomari. Mua hiukan jännitti kuinka Mymmeli näyttelytilanteeseen ylipäätään suhtautuisi tämä kun oli sen toinen näyttely ja ensimmäinen tervistapahtuma. Pikku blondi käyttäytyi kuitenkin erinomaisen hienosti koko reissun. Kehässäkin oli enemmänkin hämmentynyt kuin varautunut :)

***

ÄS! HOO! WEE! SHW, JEE!

Kiitoksia hauskasta viikonlopusta kaverit!

Onnea Aat!

Hurjasti onnea Egerian esikoiset! Tänään on se päivä kun mittariin pamahtaa "kypsät" 2 vuotta. Hienoja naperoita teistä on kasvanut ja varmasti harmaiden hiusten ja hampaiden kiristyksen lisäksi teistä on ollut suurta hupia omille (ja vieraille) ihmisille :)

Onnea Elsa, Myytti, Nala, Ruska, Panu, Rokkis, Hessu, Sohvi ja Jörö omistajineen! Ei vielä tarvitse aikuistua vaikka "isoja" jo olettekin ;)

SM-TOKO, Kangasala 11.7.09

Meidän ei pitänyt tänä vuonna tokoilla ollenkaan mutta Katri on hyvä puhumaan mut kaikkeen, kuten SM-kisoihin ja rotumestaruuksiin...

Tuloksena hikinen ykköstulos mutta olen tosi tyytyväinen koiran työskentelyyn. Paikalla oltiin hiukan päälle 7 aamulla, meidän suoritusvuoro oli joskus yhden jälkeen ( ja me oltiin joukkueemme ensimmäiset kehäänmenijät...). Hemp oli aamulla intoa täynnä mutta päivän makoilu häkissä hiukan latisti sen fiilistä. Mikä saattoi tietysti olla ihan hyväkin, malttoi keskittyä ;) Lisäksi suoritukset oli jaettu useampaan kehään, joissa etenkin 1 ja 2 välissä tuli reilusti odotusaikaa. 

Pisteet kehittäin:

Kehä 1, M. Packalen: paikkamakuu 10, nouto 9, kokonaisvaik. 9.

Kehä 2, A. Juhantalo-Kakkola: seuraaminen 8, liikkeestä maahanmeno 9, kokonaisvaik. 8.

Kehä 3, S. Pollari: luoksetulo 8, liikkeestä seisominen 8, kauko-ohjaus 6, kok. vaik 7.

yht. 162p, 1. tulos.

Paikkamakuu oli jostain syystä tosi monelle ongelma. En nähnyt yhtään avoimessa ryhmää jossa joku ei olisi noussut. Noudossa Helmi jäi innostuksissaan vinoon perusasennossa.

Seuraamisessa ryssin itse pysähtymisen; alkukesästä jouduin harjoittelemaan pysähtymistä ilman koiraa jotta saisin selkärankaani että jalkojen ei tartte liimautua maahan heti LO:n käskyn tullessa. Jännityksessä ensimmäinen pysähdys kuitenkin lipsahti sillä seurauksella että H ei pysty samassa ajassa pysähtymään vaan menee ohi ja joutuu kiertämään mun ympärille uuteen perusasentoon. Huomasin kyllä heti mokani ja toisella kerralla onnistuin pysymään kuosissa vähän paremmin. Maahanmenon pistevähennyksestä mulla ei ole käsitystä mistä tuli. Hypyn 3p lähti mun sekunnin epäröinnistä ennen istu -käskyä eli Helmi jäi seisomaan. Tuli oikosulku ja piti miettiä että saihan sen käskyn antaa itsenäisesti... Istui kyllä heti uudesta käskystä.

Luoksetulo... en kyllä kykene enää muistamaan mistä meni 2p. Tuplakäskyjä ei ollut joten luultavasti ei ollut kyllin nopea tmv. Ennen liikkeestä seisomaan jäämistä meikäläisen pakka sotkeutui niinkin vakavasta asiasta kun liikkeenohjaaja kertoi että hän antaa luvan käskylle... Olin jo valmis suorittamaan liikettä, en ensin kuullut mitä LO sanoi ja kun hää toisti niin en silti meinannut ymmärtää, enkä sitten tajunnut koota itseäni uudestaan. Siinä vaiheessa kun olisi kuulunut sanoa sto! niin mun suussani oli joku pieni porsas joka vinkaisi seiiiiiis.... Jossain kohti i:tä tajusin että vops, väärä käsky (ei tarkoita meillä mitään) ja meinasin antaa uuden. Luotin kuotenkin siihen että koirra pysähtyi koska ainakaan se ei enää seurannut (ja mitä muuta se nyt muka olisi voinut tehdä...?). En sitten tiedä mistä 2p tarkalleen ottaen putosi. Kaukot on se missä oikeasti olin itselleni jo kiukkuinen. Katri vielä juuri vikoissa treeneissä muistutti että pidä huoli että koira katsoo ohjaajaa kun käsky tulee. No ei. H reagoi johonkin mitä tapahtui VOI-kehän suunnalla ja katseli sinne, S antoi käskyn ja antoi uudenkin käskyn ennen kuin tajusi vetää henkeä sen verran että koira kerkesi siirtämään huomionsa takaisin ohjaajaan. Kolmas istu-käsky siis vasta oli tehokas.

Hengissä siis selvittiin :P Eikä perjantaina loukattu jalkakaan vihoitellut kovin paljoa 12-tuntisesta päivästä, kiitos aggressiivisen hoidon ja Muuramen TK:n hoitajien teippaustaitojen... Jännitti kyllä niin että oksetti mutta onneksi oli hyvää seuraa joka tsemppasi ja sai aina välillä tuikattua järkeä päähän ettei ihantullut karattua koko kisapaikalta. Kiitos kaikille hoffisteille "leiri"seurasta, joukkuekavereille Atelle & Katrille hienosta kisasta ja kepo-Pasille assisteeraaamisesta niin kuvaamisen kuin muunkin suhteen. Sen verran kivaa oli että melkein voisi joa harkita kokeilevansa ensi vuonna uudestaan :P

Mitä meille kuuluu?

Edellisessä viestissä onniteltiin Rokkista joten mainittakoon ensimmäisenä että samalla reissulla kuvatut Elsa (Andraste) ja Myytti (Aveta) saivat myös viralliset tuloksensa A/A ja 0/0, polvet 0 ja silmät puhtaat :)

Kaikki tulokset löytyvät kootusti Koiranetistä.

Myytti on asunnut meillä toukokuun loppupuolelta saakka. Kahden nartun egot eivät enää mahtuneet samoihin tiloihin joten turvallisuussyistä Myytti vaihtoi meidän laumaan. Aika näyttää jääkö se pysyvästi tänne vai tuleeko vastaan jokin vielä parempi vaihtoehto. 

Kotisivujen palautuminen toimintaan alkaa kuulemma häämöttää, mutta kovin nopeaan aikatauluun en usko...

Laittakaa vain kaikki lisää kuulumisia ja tuloksia. Sähköpostiin saatan vastailla hitaasti mutta kaikki tulee varmasti luettua enemmän kuin mielellään :)

Tervakoskelle on tulossa sekä Helmi että Myytti, joten siellä toivottavasti nähdään mahdollisimman monta uutta ja vanhaa tuttua ;)

Hauskaa kesää!

Sarinka, Jussi, Ea ja Noa sekä karvalauma Helmi, Ketku & Myytti

Onnea Rokkis!

Rokkiksen kuvaustulokset vahvistettu (E. Albiorix) lonkat A/A ja kyynärät 0/0 :)

Samaan syssyyn otetut kilpparitestit tulivatten myös ja kaikkien kolmen (E. Albiorix, Andraste ja Aveta) kohdalla puhtaat :)

Lisää kuvaustuloksia odotellaan.

Rokkis (E. Albiorix) ja tytöt Elsa (E. Andraste) ja Myytti (E. Aveta) käväisivät tiistaina Jari Ahon käpälöitävänä Joensuussa. Terveeltä näytti, lonkka- ja kyynärkuville odotellaan Kennenlliiton vahvistusta mutta hyvältä näyttivät. Olkapäät, polvet ja silmät samaten olivat ok!

Ketkun silmät tutkaistiin samalla ja buenot oli myös ne killittimet.

Kiitos Mika, Niina ja Pekka että lähditte mukaan! Oli kiva nähdä ja ähky jatkui vielä kotonakin ;)

Pantsu

Kaikki viimeksi otetut kuvat meni aika lailla päin pyllyä joten lohdutukseksi bonuksena Panun 1v kuva viime kesältä.

Välipäivitystä

Herranjestas sentään. Olenpa ollut laiska kirjoittamaan... Netissä ei paljoa ehdi luurailemaan mutta reenaamaan on sentään keretty. Edes vähän.

Nyt on tottiksessa taas edessä uusi kausi. Tai "uusi", vastaavia ongelmia on ollut aiemminkin. Eli koirilla on nupit kaakossa jo heti kentälle tullessa, keskittyminen ja tarkkuus sitten vähän sinne päin. Olen tämä tiedostanut ja silti huomaan jälleen kerran ottaneeni "vauhtitreenit". Tyypillistä. Niitä ennakkosuunnitelmia paperille vain!

Sohvin (Egerian Arduinna) ja Panun (E. Avalloc) lonkat & kyynärät on nyt virallisestikin A/A 0/0. Hienoa!

Panu on ilahduttanut (juu, oikeasti ilahduttanut) meitä läsnäolollaan muutaman päivän. Pikkupaviaanista on kasvanut koira :) Kuvia ja kuulumisia tuonnempana.

H&H

Maanantain hieronnat

Ketkun selkä oli tosi paljon parempi. Muuta ei oikeastaan ollut kuin että oikea puoli oli tiukempi. Ensimmäinen kerta kun Ketku ihan todella rentoutui ja nautti rauhassa käsittelystä :)

Hertta istuu jo paremmin, laittaa painoa myös vasemmalle kankulle. Vtj ei läheskään niin jäykkä eikä arista sarvennoisen aluetta enää lainkaan.Nyt harjoitellaan oikeaa istumistapaa pari viikkoa että tuo vinous ei jää lihasmuistiin. Oikea lapa vielä jumissa, sitä voidaan vetreyttää iltaisin ja oikeanlaista istumista olisi hyvä muistella parisen viikkoa ettei tuo vinous jää lihasmuistiin.

Kiitokset Erikalle, teit tapasi mukaan hyvää työtä :)

Koko kasa ;)

Kuva by Mari Birling

Iloista tätä vuotta :)

Myttyräinen lähtikin vielä meidän mukaan maalle, kun vähän kerjättiin. Kiitos Marille että maltoit (hiukan pitkin hampain) luopua pikkuhirviöstä muutamaksi extrapäiväksi ;)
Myytti on hienona apuna Hertan ulkoiluttamisessa x) Hetsin kun pitäisi ottaa pari viikkoa suht rauhallisesti joten enemmän fysiikkaa koettelevat leikit on pannassa mutta koska Myytin kanssa painit ei tule kyseeseen (pikkupimu vetää herkästi lunta otsalohkoon jos isompi kehtaa jurauttaa päälle) joten ne vetää vaan kevyttä hippaa pitkin peltoa ja välillä sitten oma-alotteisesti rahoittuvat kuljeskellen omia polkujaan.

Vuoden vaihto meni jouhevasti eikä kukaan jännännyt paukkuja tai välkettä ulkonakaan. Ei edes maalla vaikka siellä tuntui itsestä että räjäytystyöt oli käynnissä heti navetan nurkalla.