Tällasta tänään

Ämmälauma on kasvanut kolmeen, eli hoffikaartia edustaa Helmin ja Myytin lisäksi nykyään myös Varma (Egerian Beronika). Varma on varma, aikamoinen äitinsä toisinto joten sitä ei päästettykään sisarustensa tavoin maailmalle vaan juuttui reppana tänne ;)
Helmi on pentujen jäljiltä (ja Varmaan verrattuna) hetkittäin jo aika mummeli, ainakin ulkoisesti; kuiva ja harmaa. Lauman ohjakset sillä on edelleen tiukasti tassuissaan.
Myytti suhtautuu Varmaan kuin pikkusiskoon ainakin. Välillä pitää vähän ärhennellä ettei napero pääse luulemaan itsestään liikoja, mutta enin aika sujuu nujuten sulassa sovussa. Myyts voi jopa päätyä selälleen Varman pyöritettäväksi, ilman että täytyy repiä peliverkkareita. Blondiinille tuntuu myös olevan ihan mieleistä että sillä on nuorempi "ohjeistettava" ;) En tiedä onko tuo koira enemmän rasisti vai feministi, mutta selvästi Varma on Myytin silmissä enempi jotain kuin paimenpoika. Ämmät pelaa siis hyvin yhteen, samoin kaikki mustiaiset keskenään tilanteessa kuin tilanteessa, mutta prinsessa intoutuu edelleen helposti höykyttämään paimenta ainakin ulkona.
Ketku on oma itsensä, kaikkien pentujen ihana namusetä, joka hoitaa, ohjaa ja leikittää.  Ja on onnellinen pienestä kaverista ;) Ketku kävi uusintaluonnetestissä tuloksella +174p, laitan molempien testien osa-alueet näkyviin jahka ennätän.

Hiljaista on, epäilyttävän hiljaista

Kaikki kirjoitteluenergia on nyt keskittynyt sattuneesta syystä pentublogiin (egerian.blogspot.com) mutta välillä kuulumisia tännekin (kun kerran nettikin toimii vaihteeksi).

Helmi elää pentuhuuruista mammaelämäänsä vielä vaikka selvästi kaipaa myös meidän seuraa. Pentulaatikko on sille jo liian ahdas kaikkien 9 riiviön kanssa ja se nukkuukin pääasiassa joko laatikon vieressä tai meidän kammarissa.
Myyttiä ja Ketkua kiinnostaa tietysti hirveästi ne piippaavat, räkyttävät ja haisevat otukset. Myyttiä vähän jännittääkin kun kosketusetäisyydelle pääsee mutta tuntuu kuitenkin suhtautuvan nassikoihin ihan kivasti. Ketkuraasu (hah) pääsi Ouluun lomailemaan siskolikan luokse kun Myytti päätti vihdoin aloittaa juoksunsakin. On käsittämätöntä miten rauhallista täällä on kun Ketku ei ole osallistumassa kaikkeen ja tunkemassa aina jonkun syliin. Ja hiljaista! Mistään ei kuulu että KEEETKU prkl!!! ;)
K-man varmasti nauttii ihan kympillä siskon kanssa elelystä ja sillä tuskin on meitä kovakaan ikävä. Tiedä sitten vieläkö Jaakko, Hanna & Keira on samaa mieltä? ;)
(Myönnän, on sitä tämän kaiken helppouden keskellä ikäväkin, ihan vähän vaan...)