torstai 13. marraskuuta 2008

life is a bitch... vaimitensemeni?

Lenkin ohessa pieni tottistauko Helmin kanssa. Se on tehnyt noita juoksuja jo ikuisuuden ja mitä enemmän niin sitä nartumpi siitä tulee. Piuhat pitenee ja asenne kasvaa. "Älä ämmä huutele siellä kun mulla on haistelu kesken, tuun kun kerkeen. Jos jaksan"... Angstiasenne ottaa päähän mutta on toisaalta hyvä kun sen saa lopulta kanavoitua oikein, esim tottikseen ;) Ihan kivan näköstä, vaatii vaan hiukan tavallista enemmän pohjatyötä ennen kuin se alkaa näyttää muuta kuin karmeudelta.

Seuraamisessa itsessään ei ollut muuta vikaa muuta kuin pieni skarppiuden puute, oli vaikeuksia ottaa tilannetta vakavasti kun sitä kadulla rupesin vaatimaan. Täyskäännökset olivat suoraan tottistelijan manalasta. Pomppua metri ylös ja toinen sivulle ja varuiksi vielä monta kertaa. Käännöksestä ei meinannut tulla oikeasti yhtään mitään joten oli pakko silputa vähän ja muistuttaa että siellä on se takapuoli jota voi myös kääntää.
Otin peruutuksia (häh, mitä nää teet!?), tuskanhiki meinasi pukata pintaan kun tulos oli lähinnä poikitusta. Koiran otsassa vilkkui taas 'ravista ennen käyttöä' -valo. Ilmeisesti ON-katkaisija löytyy takaraivon karvatupsusta, sillä sen kun ottaa sormien väliin yhtään edes nyppimättä niin moottori alkaa käynnistyä. Saatiin me yksi kohtuullinen peruutuskin ja sitten otettiin reippaasti vasemmalle kääntymisiä paikallaan, johan alkoi toimia. Ohikulkijoiden mielestä paikallaanpyöriminen oli varmasti hurjan älykkään näköistä mutta mä olin tyytyväinen. Lopulta käännökset toimi kokonaisuudessaan myös liikkeessä kunhan mä merkkaan ajoissa ja hidastan tarpeeksi. Nopea käännös aiheuttaa sen että koira hypähtää taakse sen sijaan että se siirtyisi ja siinä kärsii sekä paikka että kontakti tovin aikaa vielä käännöksen jälkeen.

Matkan varrella olleella pikkukentällä otin vielä pari käännöstä, aihe meni sen verran tehokkaasti perille että nyt se sitten tarjosi kääntymistä pienestäkin vilkaisusta vasemmalle. Pari kontaktihakuista suoraa seuruutuspätkää ja sitten liikkeestä seisominen joka meni ihan hyvin, ei ruvettu sitä sitten rukkaamaan kun se oli ok.
Normaalisti maahanmeno ei kaatosateessakaan ole ongelma mutta näin juoksun alla se on märällä yök. istua voi mutta maahanmeno ja pissiminen kuuluvat sarjaan Ä-L-L-Ö-T-T-Ä-VÄÄ.

Luoksetulossa oli reippaasti vauhtia eikä lähelletulossa ollut ongelmaa. Tai ei ainakaan siinä mielessä että olisi jäänyt liian kauas... Hiukan vinoon tuppasi takapuoli menemään joten hiottiin asentoa sitten vielä hiukan erikseen n. metrin matkalta. Lopuksi vielä yksi kiva "oikea" luoksetulo.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Kuukauden kuulumiset

Herran jestas, ompas siitä kauan (taas) kun on viimeksi ehtinyt kirjottaa mitään. Ei sillä että mitään olisi tapahtunutkaan.
Ketkun hieronnoissa tuli aikataulujen ja mun sairastelun takia katkos joten se on vielä kesken, nyt tauon jälkeen näyttää että jäykistelisi taas takapäätään hiukan.
Mä selvisin stressin vahvistaman flunssan kourista hengissä mutta nyt meitä kaikkia vaivaa masennus. Jotain pikkutotistelua kummempaa ei olla tehty viikkohin eikä koirat ole saaneet tarpeeksi omaa aikaa, mikä selvästi näkyy: Ketku käyttäytyy kuin löyhäpäinen, pomppii ja mellastaa ja Helmiä taas ei kiinnosta mikään, varsinkaan kuunteleminen vaan se on sitä mieltä että pidä tunkkis jos sua ei kiinnosta, hän tekee mitä tykkää. (No joo, se kärsii myös PMS-oireista ;)) Minä kiukkuan ja äksyilen väsymystä, stressiä, kipua ja treenin puutetta. Nyt onneksi särky on jo hellittänyt senverran että taas saa nukuttua joten jospa pikkuhiljaa voimat riittäisi johonkin muuhun kuin seuraavaan päivään selviytymiseen.

Tänään ois ollut peko-treenit ja olin niihin menossakin kunnes jussin tultua kotiin seittemän jälkeen tajusin että me oltiin molemmat unohdettu ne. En löytänyt mistään tarpeeksi painavaa ja rumaa saapasta millä olisin potkinut itseäni päähän... Kävin sitten edes leikkimässä piskien kanssa tuolla kaatosateessa. Myytti on ollut taas hoidossa enkä ole saanut edes uusia kuvia siitä aikaiseksi. Paitsi pari sisätilaräpsyä:


"Miks mä en saanu vaikka toikin tyttö sai..."


"Ein profilen..."


Lauantaina oltiin sentään Bywater-miitissä pyörähtämässä. Harmitti kun ei ehditty enempää, tottakai tultiinkin vasta pimeällä että hakuilut ja muut kivat oli jo ohi. Ärrinmurrin. No Ketkulla oli hauskaa kun koko aussiegang pääsi pihalle vemmeltämään. Myytti sai shokkihoitoa, se kun mielellään Ketkua pyörittelee mennen tullen ja palatessa niin nyt luikahti pupu pöksyyn ja häntä koipien väliin kun avattiin ovi ja päästettiin paimentimet valloilleen. "Niitä on MONTA!" ja sitten piti livahtaa varuiksi piharakennuksen taa kurkkimaan. Äiskälekin oli viety varmuuden vuoksi autoon ettei se päässyt lastaan puolustamaan. Häijyä. Kyllä se siitä hiljalleen tokeni ja usklasi jopa lauman seassa vähän liikkua kun ensin sieltä nurkalta hiippaili kuin keltainen kummitus mun jalkoihin. Ketkupöö oli selvästi onnellinen päästessään samanhenkisten sekaan ja etenkin kun siellä oli NIIN paljon ihania tyttöjä ja hauskoja junioreita...