tiistai 30. syyskuuta 2008

Remmi-tokoa

Nyt onnistuin Helmin kanssa ihan vain leikkimään! No joo, otin mä sinne muutaman askeleen seuraamista ja yhden liikkeestä istumisen (joka onnistui mainiosti) mutta muuten heiteltiin ja revittiin "lättyä".

Ketkun kanssa tarkennettiin sitä seuraamisen paikkaa. Ilmeisesti jotain pientä sain kylvettyä koska koira ei enää röhnöttänyt mun jalan edessä ja pienikin vihje multa sai sitä korjaamaan itseään taaemmaksi. Paikan korjaaminen ei varmasti vaatisi enää paljoakaan muuta kuin oikean palkkaussuunnan. Miten se voi olla niin vaikeata?
Liikkeestä maahan ja seisominen on hitaita, koiran on taas hirveän vaikea jäädä siitä mun jalanvierestä. Se lähtee helposti mukaan myös kun sen jättää esimerkiksi istumaan ja poistuu itse eteenpäin. nämä on kuitenkin olleet hyvät ja nopeat, ärsyttävää.
Tauon jälkeen vielä vähän seuraamista ja luoksetulo sivulle. Sivulle kiepsahdus voisi olla tarkempi ja tulo nopeampi. kahdesta ensimmäisestä palkkasin sivulle oikeaan asentoon, kolmannesta lensi frisbee ennen kuin koria ehti kääntyä.
Ketkun kohdalla olin tyytyväinen siihen että sitä pystyy palkkaamaan lelulla vaikka kentällä oli muita koiria, sekä uroksia että narttuja. Kunniakierrokset se teki mutta se käyttää siihen sen verran tilaa mitä on käytettävissä ja antaa muiden olla.

maanantai 29. syyskuuta 2008

Palauttavat "pikkutreenit", my ass.

Tarkoitus oli käydä Hempan kanssa leikkimässä kentällä kun sinne menin muutenkin. Tulos: Puolen tunnin tehotreeni... Kyllä, häpeän.

Seuraaminen sitä samaa, kontakti hyvä, tiiviys puuttuu. Noudot aloitettiin ihan lähelläpitämisellä ja silittelin siihen. Itse noudossa pientä säätöä useamman käskyn muodossa mutta toi oikein ja pääsin rauhoittelemaan siihen. Tämä otettiin pari kertaa jotta sain koiran vähän rentoutumaan, juostiin ja leikittiin.
Hyppynoudossa oli jo enemmän potkua. Kahdella ensimmäisellää kiersi takaisin ja otin liikkeen uusiksi sen kummemmitta mutinoitta. Kolmas kerta oli hieno mennen, tullen ja palatessa. Bileet oli pystyssä heti kun koira palasi esteen yli enkä vaatinut siltä kunnon luovutusta. Tässä vaiheessa olisi kuulunut juosta autolle. Mutta enhän minä nyt niin fiksu ja huomaavainen ole...
Piti vielä väkisin ottaa liikkeestä istuminen jota yllätyksekseni jouduttiin säätämään aika paljon koska koira joko meni maahan tai seisoi. Otettiin sitten ihan rauhassa ja melkein pysähdyin itsekin käskyä antaessa jotta varmasti istui.
Viimeisenä eteenmeno. Sori Hemppa, mamma möhli. Ensimmäinen oli yhtä kaaosta joten oli pakko ottaa uusiksi.

Ketkun kanssa puuhailtiin vähän kaikkea pientä. Mm. hyppynouto. Seuraamisessa edistää taas voimakkaasti. Mun on hirveän vaikea palkata sitä oikeaan suuntaan, täytyy kuivaharjoitella. Eteenmenon sotkin tälläkin kertaa: luulin että K näki pallon mutta ei ilmeisesti nähnytkään tai ainakaan ei nähnyt enää lähellä ollessaan joten päätyi etsimään sitä joten uusiksi. Uusinta sentään oli hyvä ;)

Rotumestis Kangasniemellä

Työskentely ei vakuuttanut ketään mutta tavoitteet täyttyi eli uskaltauduttiin paikalle ja selvittiin hengissä. Kivaakin oli x)

Esineruudussa ohjaajan käytös tiputti arvosanan 28. Helmi eteni hienosti pistona oikeasta etukulmasta josta sen lähetin. Kävi ruudun ulkopuolella tavallista pidemmän poikkeaman ja mietin jo että ohjaanko sen takaisin ruutuun. Onneksi annoin kuitenkin työskennellä omassa rauhassa sillä hetken päästä se palasi esineen kanssa. Tarkkailin koiraa koko ajan mutta siitä huolimatta en nähnyt että se olisi esineen ottanut joten kun älysin sen multa lipsahti tahaton "taitava" ja koira hämmästyi niin että tiputti esineen. Onneksi ehti rajalle asti ennen kuin puusilmänä tajusin esineen. Jatkossa ehkä sitä jesseteippiä taas suun eteen...

Tottis alkoi kohtuullisesti. Seuraamisessa multa meinasi pettää polvet ensimmäisen laukauksen kohdalla ja koira hyppäsi metrin verran sivuun. Toisen laukauksen kohdalla hiukan käänsi päätään. Seuraaminen ja käännökset olisi saaneet olla tiiviimpiä.
Liikkeestä istumisesta alkoi sitten meidän alamäki. Tähän asti oli ilmeisesti menty hengittämättä sillä nyt oli pakko vetää kunnolla henkeä jotta sai käskyn ulos ja koirahan reagoi jo siihen henkäisyyn mennen maahan. Mun keskittyminen alkoi rakoilla ja molempien epävarmuus kasvoi huminalla.
Maahanmenossa ennakoi, luoksetulosta en muista juurikaan muuta kuin että tuli eteen.
Noudoissa olis sitten jo todella epävarma ja paineessa. Kapulaan tarttuessaan kaatui kun jalat jatkoi nurtsilla matkaa. Palautus oli kamala: koira mälttäsi kapulaa, jäi kauas eikä istunut. Hyppynoudoissa ei sitten hypännyt yhtään mitään ja kapulan luovutus oli samaa tasoa, oltiin molemmat jo ihan paniikissa.
Eteenmenossa ei varmuus riittänyt ja koira kaartoi parin metrin etenemisen jälkeen oikealle johon jäi seisomaan mua päin ja ihmettelemään. Maahanmeno oli hidas.

Viestissä oli vähän kaikennäköistä sekaannusta jo ennen B-pisteelle pääsyä ja koira oli pihalla kuin lumiukko. "Seuraa" käsky tuli jännittäneeltä ohjaajalta kuulemma liiankin napakasti mikä ei sekään ollut hyväksi. Kaikkien tuloksena se että H ensikäskyllä kiepsahti tuomarin eteen neuvoa kysymään ja toisella eteni n. 100 metriä kunnes palasi takaisin.

torstai 25. syyskuuta 2008

Raunioitumista

Tikiksellä ihmettelemässä rauniorataa. Pimeä pukkasi päälle ja Ketkun suoritusvuoron ollessa ei näkyvyyttä voinut juuri enää kehua mutta saatiinpa tosiaan erilaiset treenit: vieras kenttä, vieraita ihmisiä ja pimeää ja siitä huolimatta koira toimi. Mitenkään parastaan se ei varsinaisesti esittänyt mutta kaikki maalimiehet nousi ja ilmaisutkaan eivät kai tökkineet.

Aloitettiin ilmottautumisella ja etsintäsuunnitelmalla.
Lähetin koiran etenemään alueen vasenta reunaa, johon se lähtikin. Ensimetreillä oli havaittavissa pientä epävarmuutta mutta pääsi sitten vauhtiin. Jopa siinä määrin että kävi pyörähtämässä laajahkon lenkin myös oikealla. Vasemmalta nosti ensimmäisen maalimiehen vaakatasossa olevasta putkesta (tai "rumpusta"). Olisi mieluusti lähtenyt rullan tuotuaan jo seuraavalle mutta toisella kehoituksella lähti näytölle. Täytyy alkaa palkata tuonnista vain satunnaisesti.
Lähetin koiraa hassusti vasemmalle tavallaan kohti jo löydettyä piiloa. Halusin sen siis vielä varmistavan vasemmalle jääneen alueen. Miksi en sitten lähettänyt sitä suoraan sinne minne halusin -ei voi ymmärtää. Onneksi koira on emäntää fiksumpi ja teki tämän tarkastuksen lopulta vaikka ohjaajan käsi näytti eri suuntaan.
Sitten lähetys etuoikeaan ja koira lähti hyvin annettuun suuntaan. Merkkasi maalimiehen hyvin mutta tarkempi paikantaminen pystyssä olevan metalliputken sisään otti aikansa. Ilmaisi ja meni näytölle hyvin vaikka rämisevään putkeen suhtautuikin hiukan varauksella.
Kolmas maalimies oli vähän suuremman nihkeyden takana. Ketz pysähtyi pitkäksi aikaa ihmettelemään maalimiestä muutaman metrin päästä ja kun ihmettelin valopannan pitkään paikallaanpysymistä niin kärsimättömänä aloin kysellä että no löysitkös jotain, jolloin koira palasi takaisin mun luo. Lähti siitä sitten uudelleen ja ilmaisi molarin.
Liikkuminen oli tavallista varovaisempaa (kumma kyllä, niin oli muuten emännälläkin) ja ilmaisut olisi saaneet olla nopeampia muuten ihan ok.

hehkutusta ja kiroilua

Helmin kanssa kävin ottamassa viime hetken hyppynoudot. Hienosti meni, ensimmäisellä vinoesteellä ei tosin löytänyt kapulaa, pyöri hetken ja kiipesi sitten takaisin. Toisella kerralla sujui mainiosti.
Hyppyesteellä myös kaksi ok suoritusta, lukuunottamatta sitä että takaisin tullessa koskee esteeseen, mutta siihen nyt on turha puuttua tässä vaiheessa. Täytyy muistaa kisoissa heittää kapula pidemmälle, jos siitä olisi apua.

Lisäksi otin luoksetuloja ja seuraamista Valintatalon pihassa. Perusasennot oli hienoja ja skarppeja. Luoksetulon loppuasento tuntuu olevan paljon mun kropasta kiinni mutta en tiedä mitä hienonhienoja merkkejä mä sille annan jotta se ymmärtää väärin.
Huutelin siinä lomassa paikalle tulleille treenikavereille joten H päätti Ketkun haukun innoittamana lähteä tarkistamaan tulijat ja melkein jäi pyörän alle, onneksi sekä pyöräilijä että koira selvisivät naarmuitta. H sai mun taholta korotetulla äänensävyllä tullutta palautetta ja se perhana meni heti Jennin viereen, josko sieltä irtoaisi sympatiaa. Seurauksena se että pihalla tehtiin sitten henkilönkiertoa tovin aikaa. Viime viikonloppu oli onneksi tuoreessa muistissa ja Ämpälle välähti äkkiä että mitäs tässä pitikään tehdä.
Tikiksellä otettiin sitten vielä vieraiden ihmisten kanssa ryhmää ja parin ärähdyksen jälkeen meno alkoi taas olla kohdallaan.

Mua ei yleensä jää vaivaamaan mikään treeneissä sanottu tai tapahtunut pitkään jälkeenpäin mutta nyt täytyy sanoa että tuo henkilöryhmän taannoinen (pari viikkoa?) moka raivostuttaa edelleen. Lähinnä siksi että sillä oli näin massiiviset seuraukset ja näin pahaan saumaan. Mun treenaustyylistä saa aivan vapaasti olla ihan mitä mieltä haluaa ja mielelläni keskustelen asiasta ja perustelen tapani ja/tai jopa saatan muuttaa mielipidettäni mutta ÄLKÄÄ KOSKAAN jääkö väittämään vastaan SILLOIN KUN KOIRA SUORITTAA, vaan antakaa se suoritusrauha sekä ohjaajalle että koiralle. Huomauttaa saa jos huomaa ohjaajan mokaavan mutta jos ohjaaja on eri mieltä niin oletusarvo on aina se että ohjaaja tuntee koiransa sivullisia paremmin ja hänellä on syynsä toimia kuten toimii. Silloin asiasta voidaan keskustella kun koira on autossa omassa rauhassaan eikä keskellä tilannetta.

Kyllä -Helmi paineistui tuossa tilanteessa mutta niin sen oli TARKOITUSkin. Tilanteesta olisi selvitty hyvinkin nopeasti sillä yhdellä oikaisulla mikäli osa henkilöryhmässä olleista ei olisi alkanut voivottelemaan ja vänkäämään ohjaajan kanssa täten luoden koiralle ristiriitaa ja palkiten sitä irtaantumisesta ohjaajasta ja siirtymisestä muiden viereen.
Sen lisäksi ko. koirassa on showtähden ainesta, se ei suinkaan ollut niin pihalla tilanteesta kuin antoi vieraiden ymmärtää. Se että sille on steppailtu ja sitä on omilla askelluksilla houkuteltu mukaan on yksi pääsyistä seuraamisen ja ennenkaikkea sivulletulon viime aikaiseen heikkouteen. Tästä syystä en sitä olisi halunnut tehdä mutta tilanteen katkaisemiseksi minun oli pakko astua ryhmästä ulkopuolelle jolloin koira otti oikean paikkansa. Ei kuitenkaan pääasiallisesti siksi että se ei olisi tullut ilman mun liikkumista vaan siksi että henkilöryhmän valitusvirsi katkesi. Se ei saanut enää sieltä tukea joten se katsoi parhaaksi mukautua mun vaatimuksiin (minkä se olisi tehnyt myös vaaditussa kohdassa jos äänessä olleet ihmiset olisivat vaivautuneet kuuntelemaan ohjaajaa). Näin ollen jouduin myös palkkaamaan koiran hlöryhmän ulkopuolella sen sijaan että olisin halunnut kannustaa sen oikeaa käytöstä nimenomaan ryhmän keskellä.
Että Kiitos. Tai jotain sinnepäin.

En tiedä tuleeko tämä ikinä asianosaisten silmiin mutta ehkä tämä auttaa paitsi minua tilanteen purkamisessa niin muistuttaa myös muita asianmukaisesta kenttäkäytöksestä. Jos tämä nyt jäi jotain vaivaamaan niin muhun saa olla yhteydessä ja voin asiaa puida vaikka kentällä kasvokkain. Toivottavasti joskus pääsen ottamaan asiallisemman revanssin samojen henkilöiden kanssa.

Pimeätreenit

En ole ihan vielä päässyt syysaikaan. Iltapimeys tuli eilenkin melkein yllättäen... Sen seurauksena koirat saivat pimeäharjoittelua. Ei se mitään kunhan valoa riittää niin että ohjaajat näkee tehdä pohjatyöt ;)
Könytessä vettä litisevissä kumppareissa, polvia myöten märkänä ylös alas petollisen sammalen peittämiä kivirinteitä Panun perässä, kävi kyllä mielessä että onkohan tämä kauhean fiksua tai edes turvallista. Voittajina -jopa ehjinä sellaisina- kuitenkin selviydyttiin. Panukin suoritui mm. polunylityksestä muina miehinä vaikka jälki varsin haastava olikin ja välillä joutui pohtimaan että mitäs hittoa nyt?

Helmillä otin luoksetulon loppuasentoja ennen esineruutua. Hiukan tiukempia olisi voineet olla mutta siihen ei puututa tässä vaiheessa. Pyllyn tekee edelleen mieli mennä sivulle vaikka etupää muistaakin tulla eteen. Parannusta on kuitenkin huomattavissa, heitto on enää kymmenkunta senttiä, vaikeus on muistaa pysyä itse eleettömänä.

Esineruudussa oli 6 esineen pino lähellä vasenta takakulmaa. Sen verran oli jo pimeää ettei tarkalleen koiran touhuja nähnyt enää puolenvälin jälkeen mutta ainakin alkuun työskenteli hyvin. Esineet tuli vaihtelevalla motivaatiolla, osa hirveällä innolla, osa ylimääräisten ohjelmanumeroiden jälkeen. Koira pisti välillä piehtaroimaan etc. Asia meni kuitenkin muutaman tarkennuksen (karjuva omistaja ryntäsi ruutuun) jälkeen perille ja viimeiset esineet tuli taas reippaasti.
Siinä mokasin että siitä ainoasta vierasesineesta palkkasin liian maltillisesti. Tilannetta hiukan korjattiin sillä että siinä vaiheessa kun koira haki viidettä esinetta takalinjalta vieras lelu heitettiin oikeaan etukulmaan ja siitä aivan hillittömät juhlat.
Siwan hyllystä bongatut kevyesti paistetut kananfilesuikaleet olivat hintansa arvoinen investointi vaikka niille ensin vähän nikottelin.

Ketkulla oli tarkoituksena vahvistaa esineilmaisua. Jälki oli ehkä noin 60m ja sille oli jätetty 5 purkkia joissa lihaa. Ensimmäisen purkin erotin jo töpön viuhumisesta ja pääsin heti kiittämään. Ketku otti purkit suuhunsa mutta pyysin sen jokaisella silti maahan. Maahan nyt siksi että jos se olisi sille "pienempi" keskeytys kuin se esineen tuonti mulle eikä sen mielestä häiritsi sitä sen Maailman Tärkeintä Jäljestystä niin paljon.
Toinen purkki ei aiheuttanut ainakaan mitään sellaista reaktiota jonka minä olisin pimeässä huomannut vaan koira jatkoi jäljestämistä. "Löysin" siis purkin itse ja K.kin kiinnostui että mitä hittoa sillä on kun on noin kivaa. Vilautin purkkia mutta pidin aarteen itse ja käskin jatkamaan töitä. Loput purkit ilmaisi mallikaasti ottamalla ne suuhunsa ja tulemalla mua hiukan vastaan.
Jälki kulki kallion viertä kivien ja pajukon (tai mikä lie ryteikkö) keskellä mutta se ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Oli hienoa huomata voivansa luottaa siihen että jälkipuolen koira kuitenkin hoittaa kunnialla kotiin. Ja viittaan tällä nyt mun omaan luottamusongelmaani, en niinkään koiran työskentelyyn ;)

Leiristä selvitty hengissä

Vanhalla alkaa ottaa jo koville, viime viikonlopun jäljiltä alkaa vasta nyt palautua normaali elämään ;) Jämsänkoskella leireiltiin Kultapapu-egerian -tiimillä lisävahvistuksin.

Iso kiitos Tiialle, Ilkalle, Pialle ja Wiltsulle työpanoksesta, me lähinnä vaan hengailtiin mukana (joojoo, osallistuttiin me siivoukseen. Ainakin x))

Taas tuli todettua että mun keskittymiskyky+muisti-kaverit=tyhjää eli tästä lähtien (lähes)KAIKKI treenit, luennot ynnä muut kirjoitetaan ylös paikan päällä. Omat harjotukset tietenkin jo etukäteen. Tuolta jääneet muistiinpanot on edelleen trinzulla joten ei siitä toistaiseksi sen enempää.

Omien koirien lisäksi mukana oli Myytti joka yllätti positiivisesti. Sähköjänis oli hyvin rauhallinen sekä ulkona että autossa; ei resunnut eikä huutanut. Jälkeä on viime egerian-tapaamisen jälkeen selvästi tehty ja Myyts jäljestikin hyvin tarkasti, askel askelelta.

Panu taustajoukkoineen oli myös mukana. Jatkakaa samaan malliin, jälkityöskentelyä(kin) oli ilo seurata. Kaveri on lisänimensä "Ponteva" kyllä ansainnut x) Kiitos kun osallistuitte!

Helmin tottiksessa pääongelmana oli henkilöryhmä. Kentällä oli iso määrä ihmisiä jotka alkoivat voivotella ja lässyttää aina koiran lähestyessä. "Ihanaa" taas näitä! Mä pääsen jallittamaan!" oli Helmin mielipide ja se yritti välittömästi liueta lässyttäjien kainaloon. Palautteesta seurasi yllätysyllätys paineistuminen (kerrottakoon silmien pyörittelijöille että tätä haettiin kuten aiemminkin) steppailu ympäriinsä. Kun koira palasi paikalleen se sai kiitosta ja rauhaa. Muutaman toiston jälkeen reaktiot henkilöryhmää kohtaan laimenivat ja koira alkoi työskennellä _mulle_. Muutos kaikenkaikkiaan oli hämmästyttävä. Aiemmin mulla on ollut koira jolla on ollut kivaa ja joka on diipadaapaillut vähän sinnepäin koska sille nyt on sattunut sopimaan tehdä niin. Kun koira vaihtoi isompaa vaihdetta silmään siitä tuli koira jolla oli kivaa mutta joka sen lisäksi teki oikeasti töitä ja halusi tehdä niitä mulle. Intensiivisyys yllätti, muutoksen pystyi todella tuntemaan: koira piti hyvin paikan, kontakti oli parempi ja työskentely terävämpää. Häntä heilui edelleen mutta sen sijaan että se olisi keikkunut korkealla se laski puolitankoon ja heilahteli keskittyneesti minuun päin. Epäilijöille kerrottakoon että en nyppinyt koiraa perskarvoista aina sen heilauttaessa häntää "väärään" suuntaan vaan tämä ilmiö oli ihan tulosta sen keskittyneisyydestä ja meidän yhteistyöstä.

Ja mitä vaadittiin että päästiin tähän? Se että mä lakkasin "harrastamasta irlantilaista rivitanssia" eli steppailemasta ja houkuttelemasta koiraa askelin, muilla liikkeillä tai sanallisesti ja vaadin sitä tekemään sen minkä se osaa. Harjoituksissa ei vahingoitettu eläintä millään tavalla.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Pitkät metsätreenit.

Päästiin pitkästä aikaa Tiian ja Riitin kanssa treenaamaan ja ihan tovi (=viitisen tuntia) siinä sitten vierähtikin...

Ensin käveltiin jälkiä ja esineruutuakin vanhenemaan. Aloitin Ketkun kanssa tekemällä muutaman liikkeen; seuraamista ja metalli- & puukapulan noudot. Seuraaminen oli aika tuskan takana sillä koiran nenä kummasti veti esineruutua kohti. Noudot on hyvin ketkumaisia = iloisia ;) Luovutusasento voisi olla edelleen tarkempi mutta jostain syystä niiden korjaaminen on mulle kauhean hankalaa.

Helmi sai ottaa ensin tottista ja heti perään esineitä. Seuraaminen oli reipasta (mun pitäisi vain edelleen kävellä nopeammin!!), Tiia toimitti henkilö"ryhmän" virkaa ja ihan niinkuin olin arvellutkin torstain jäljiltä H haisteli Tiiaa ja kontakti löystyi. Yksi ärähdys Tiialta ja tsädäm - mallikas seuraaminen palasi. Eikä se heikentynyt kertaakaan vaikka kierrettiin Tiiaa niin että koira joutui väkisinkin koskemaan siihen. Hyvähyvä.
Noudoissa "pientä" säätöä. Ensimmäisellä H toi suht lähelle mutta n. 45 asteen kulmassa muhun nähden. Uudella käskyllä korjasi mutta alkoi mällätä kapulaa. Rauhoitin silittämällä kuonosta.
Toisella toi hyvin mutta pomppasi saman tien kauemmas -> kieltäydyin ottamasta kapulaa, Helmi juoksi ensin poispäin ja jäi odottamaan mutta antoi sitten lopulta periksi ja tuli eteen. Kolmas yritys oli jo kokonaisuudessaan hyvä! Koira toi lähelle ja suoraan pelleilemättä (myönnän; kädet oli edessä ja liikautin toista jalkaani ;)). Hirveät bileet ja lopetettiin siihen. Tai mä luulin lopettavani; metalli oli jäänyt auton viereen ja Helmi päätti tuoda sitäkin pari kertaa. Käskyä en antanut mutta en hyväksynyt vaillinaista suoritusta. Koiraparalla oli aika pohtiminen kun se tiesi että mulla oli palkkarasia ja se olisi halunnut kapulan tuoda mutta mä en auttanut sitä millään tavalla. Välillä se juoksenteli kapulan kanssa metsikön puolella ja silloin oli jo pakko kysellä että minnes luulet meneväsi kun oli riski että se olisi bonganut mun Riitille tekemän jäljen siitä vierestä. Pari kertaa kapula lensi mun jalkojen juureen mutta aina se haki sen uudelleen kun en reagoinut mitenkään. Jossain vaiheessa alkoi kuulua kaamea kalina kun hampaat alkoi nakuttaa kapulaa. Lopulta toi ihan nätisti eteen ja rauhoitin taas kuonoa sivelemällä.

Helmi sai lähteä heti perään hakemaan esineitä. Ruutu noin 20x50m. Tiia oli vienyt omasta pussistaan esineet valmiiksi. Oikeassa etukulmassa yksi, takana keskellä ja lähellä oikeaa nurkkaa yhdet. Lähetin hakemaan suhteellisen keskeltä, tarkoituksena pistottaa se suoraan taakse. Just joo. H ampaisi nipin napin ruudun sisäpuolelle ja suoraan hakemaan etukulman esineen. Mikäs siinä, palkka ja hehkuttelua ja uudelleen lähetys. Ampaisi taas matkaan reippaasti mutta juoksenteli vähän puolihuolimattomasti pitkin ruutua, seurasi takarajana ollutta polkua pari metriä pois ruudusta, kävi (taas!!) kakalla ja palasi ilman esinettä takaisin. Uudelleen lähetyksen jälkeen eteni ja toi oikean takakulman esineen ihan hyvin. Kolmannelle en enää uskaltanut lähettää vaikka mieli vähän teki.

Ketkun esineruutuun suhtauduin itse vähän liian luottavaisesti ja huolimattomasti. T. vei esineet valmiiksi lähimpään etukulmaan ja muistaakseni takakulmiin(?), lähelle takarajaa kuitenkin.
Toi yhden esineen ja sen jälkeen meno oli melko päätöntä juoksentelua, merkkasi molemmpien takakulmien esineet mutta ei tuonut. Toisella esine oli jo suussa mutta pudotti sen (myöhemmin paljastui että se ei ollut koskenut oikeaan esineeseen vaan pudotettu löytö oli jokin folion kappale). Käväisi ojassa (muutama metri sivurajasta) kastautumassa ja juoksi toisesta etukulmasta kaksi kertaa ulos. Ohjaukselle kuuro. Päätyi autoon nököttämään kamppeet päällä. Riitti otti välissä ja sitten Ketku uudestaan, juoksi suoraan takarajalle ja toi hienosti sieltä keskeltä yhden Riitin esineistä.

Jäljet:
Ketkulla noin 700m mutta ilmeisesti me ajettiin siitä n. 500-600m. Maasto ei ollut siitä helpoimmasta päästä vaikka metsässä koko ajan pysyttelikin. Ojan ja kosteikkojen ylityksiä, kaksi kulmaa, 5 keppiä ja lopussa maalimies pallon kanssa. Esineet ja kulmat merkattu. Ennen varsinaista jälkeä polulla oli jäljennostoja: Tiia oli kulkenut siksakkia polun yli. Ketku merkkasi (=huomasin merkkaavan) kolme ja niiden lisäksi tarkisti yhden josta kutsuin sen takaisin n. 20 metristä. Varsinaisen jäljen nosti helposti ja ajoi reippaasti soheltamatta. Osa esineistä nousi hyvin, osan taas vain merkkasi ja meni yli. Näillä leikin sitten itse, tuupin koiran pois kun se tuli katsomaan, toisen sai ottaa suuhun, toista ei. Ojan ylitys ei tuottanut mitään ongelmia mutta jonkin matkaa sen jälkeen koira poikkesi päättäväisesti jäljeltä ja merkkasi tien. Jarruttelin muutaman kerran mutta itsepäisesti oli varma suunnastaan joten annoin sen tarkistaa. Koira meni tielle asti ja kun kutsuin pois merkkasi tien 10 metriä edempänä. Mahdollisesti Tiia oli ehtinyt juuri kulkea jäljen loppuun odottamaan. Palattiin hiukan takaisin ja olin yllättynyt miten hyvin koira palasi jäljelle vaikka matkaa kuitenkin oli jonkin verran.
Kulmat meni todella kauniisti, takeltelematta. Nyt kun ei ollut ketään jäljellä mukana vaan pakko oli luottaa vain koiraan että se tiesi missä mennään niin Ketkukin oli itsevarmempi ja päättäväisempi ja itse otti rennommin: jos koira menisi vikaan niin eipä sille mitään voisi. Onneksi se on helppolukuinen ;)

Helmin jälki ehkä n. 400-500m. Muutama kulma, 5 keppiä + lopussa lelu. Tiia hortoili tältä jäljeltä palatessaan pitkin metsiä joten lähti mukaan varmistamaan että eksytään sitten yhdessä jos eksytään ;)
Jäljen nosto tieltä ei meinannut onnistua kun H ei olisi millään halunnut kulkea vasenta reunaa vaan seurata meidän muita edestakaisin kulkemiamme jälkiä. Vaati hiukan ohjausta saada se pysymän tarpeeksi pitkään vasemmassa reunassa mutta nosti lopulta jäljen itse. Ajoi suht reippaalla vauhdilla, levottomasti ja hiukan epävarmasti. Keppejä ei ilmaissut kuin lopussa. Liinan kiinnijääminen aiheutti häsläämistä ja pyörimistä edestakaisin, yritti kysyä neuvoa mutta kun ei sitä tullut niin ratkaisi asian itse. Toisella kerralla annoin liikaa käskyjä joten koira lakkasi yrittämästä ja tarjosi jäljen etsimistä mulle "tee itse kun osaat". Päästin Hempan irti liinasta ja työskentely kohtentui huomattavasti. Puron ylityksessä heittäytyi avuttomaksi: ylitti puron mutta oli ilmeisesti hiukan epävarma (ja me vielä pysähdyttiin perässä sopivasti vahvistamaan tätä) joten palasi takaisin ja pyysi apua. Mitenkään ei reagoitu joten koira tutki ympäristön ja jatkoi sitten jälleen ojan yli. Patukkaan ei reagoinut mitenkään vaan etsi Tiian poistumisjälkeä. Kaiken kaikkiaan viidestä kepistä Helmi merkkasi yhden ja ilmaisi yhden.

Täällä taas

Koneella ei ole ehtinyt juuri olla kun on säntäillyt töistä kouluun, koulusta treeneihin ja vielä vähän seurustellut lastenkin kanssa... Treenit on kaikki jääneet kirjaamatta, tottiksilla ei niin väliä; ne on melko samaa diipadaapaa paitsi Helmin noudoista ja seuraamisesta yritän laittaa illalla pari juttua. Maastoissakaan ei paljoa sen kummempaa, ainoa mikä oikeasti vähän harmittaa ettei kyennyt silloin tuoreeltaan kirjoittamaan ylös on Ketkun paimennus.

Bywaterilaiset kävivät Kuttukuussa paimenkokeilussa. Kuvia ja videon pätkä Bywaterin sivuilla.
Sinikan kanssa kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja moni asia selkeytyi tai sai uutta valoa. Kokemuksesta tuli kirjoitettua myös Aussiet-lehteen, ehkä laitan sen myöhemmin näkyviin myös muille.

Jälkimaastot taas kutsuvat joten toivottavasti ehdin illalla palata uusien jupinoiden kanssa ;)