Lenkin ohessa pieni tottistauko Helmin kanssa. Se on tehnyt noita juoksuja jo ikuisuuden ja mitä enemmän niin sitä nartumpi siitä tulee. Piuhat pitenee ja asenne kasvaa. "Älä ämmä huutele siellä kun mulla on haistelu kesken, tuun kun kerkeen. Jos jaksan"... Angstiasenne ottaa päähän mutta on toisaalta hyvä kun sen saa lopulta kanavoitua oikein, esim tottikseen ;) Ihan kivan näköstä, vaatii vaan hiukan tavallista enemmän pohjatyötä ennen kuin se alkaa näyttää muuta kuin karmeudelta.
Seuraamisessa itsessään ei ollut muuta vikaa muuta kuin pieni skarppiuden puute, oli vaikeuksia ottaa tilannetta vakavasti kun sitä kadulla rupesin vaatimaan. Täyskäännökset olivat suoraan tottistelijan manalasta. Pomppua metri ylös ja toinen sivulle ja varuiksi vielä monta kertaa. Käännöksestä ei meinannut tulla oikeasti yhtään mitään joten oli pakko silputa vähän ja muistuttaa että siellä on se takapuoli jota voi myös kääntää.
Otin peruutuksia (häh, mitä nää teet!?), tuskanhiki meinasi pukata pintaan kun tulos oli lähinnä poikitusta. Koiran otsassa vilkkui taas 'ravista ennen käyttöä' -valo. Ilmeisesti ON-katkaisija löytyy takaraivon karvatupsusta, sillä sen kun ottaa sormien väliin yhtään edes nyppimättä niin moottori alkaa käynnistyä. Saatiin me yksi kohtuullinen peruutuskin ja sitten otettiin reippaasti vasemmalle kääntymisiä paikallaan, johan alkoi toimia. Ohikulkijoiden mielestä paikallaanpyöriminen oli varmasti hurjan älykkään näköistä mutta mä olin tyytyväinen. Lopulta käännökset toimi kokonaisuudessaan myös liikkeessä kunhan mä merkkaan ajoissa ja hidastan tarpeeksi. Nopea käännös aiheuttaa sen että koira hypähtää taakse sen sijaan että se siirtyisi ja siinä kärsii sekä paikka että kontakti tovin aikaa vielä käännöksen jälkeen.
Matkan varrella olleella pikkukentällä otin vielä pari käännöstä, aihe meni sen verran tehokkaasti perille että nyt se sitten tarjosi kääntymistä pienestäkin vilkaisusta vasemmalle. Pari kontaktihakuista suoraa seuruutuspätkää ja sitten liikkeestä seisominen joka meni ihan hyvin, ei ruvettu sitä sitten rukkaamaan kun se oli ok.
Normaalisti maahanmeno ei kaatosateessakaan ole ongelma mutta näin juoksun alla se on märällä yök. istua voi mutta maahanmeno ja pissiminen kuuluvat sarjaan Ä-L-L-Ö-T-T-Ä-VÄÄ.
Luoksetulossa oli reippaasti vauhtia eikä lähelletulossa ollut ongelmaa. Tai ei ainakaan siinä mielessä että olisi jäänyt liian kauas... Hiukan vinoon tuppasi takapuoli menemään joten hiottiin asentoa sitten vielä hiukan erikseen n. metrin matkalta. Lopuksi vielä yksi kiva "oikea" luoksetulo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti