maanantai 14. joulukuuta 2009

Kirjoilla taas...

Nettielämän köyhyys on jatkunut tämän syksynkin ja kaikki on tullut kuitattua vähän ketään kiinnosta -asenteella. Koska kotisivut vaatisi reippaasti niiden (jo sentään olemassa olevien) runsaiden ideoiden käytännön toteutusta niin on ehkä syytä aloittaa pehmeästi ja päivittää ensin blogi...

Helmi on paksusti kantavana, Maha on koko maailma ja yhteys ulkomaailmaan tuntuu paikoin pätkivän. Paitsi tietysti silloin kun on pienikin mahdollisuus saada jotain syötävää...

K-man on oma positiivinen itsensä. Sai viettää pari virallista sairaslomapäivää otettuaan pimeässä huoltohallissa yhteen polkupyörän kanssa ja päädyttyään sen seurauksena about 1,8m alaspäin, onneksi "vain" rasvamontun betonipohjalle. Se on yrittänyt lahjoa ja houkutella kaikkia tekemään kanssaan JOTAIN kantamalla sellaisen määrän esineitä, jotta voisi melkein kuvitella siinä olevan noutajaa paimenen sijasta. Koska ketään ei ole tarpeeksi kiinnostanut, tavarat on sitten päätyneet mitä mielenkiintoisempiin paikkoihin. Meiltä löytyy siis jälleen runsaasti mm. parittomia sukkia, kenkiä, tumppuja... Mitä meiltä EI löydy, on vielä runsaampi määrä sukkia, kenkiä, tumppuja, leluja, kyniä....

Myttyrä on jälleen vähän fiksumpi Myttyrä. Sen älykkyyttä kyseenalaisesti kommentoivat blondivitsitkin on tainneet jo vähän vähentyä ;) Vähän niinkuin koiran kanssa eläisi, siis.
Myyps onnistui myös hankkimaan itselleen lepolomaa, jopa paremmalla tuloksella (ja pienemmällä vaivalla) kuin Ketku. Ulkona koheltaessaan jotenkin onnistui reväyttämään vasemman reitensä ja on sitten ollut "levossa", tai no remmastuskiellossa joka tapauksessa. Voitte sitten arvata kuinka paljon teiniprinsessaa kiinnostaa jotkut ohjeet ja määräykset ;) Lääkärin suosittelemaa hihnakuuria olisi vielä ollut viikko jäljellä mutta eilen Myytti päätti että kiitti, nyt riittää tätä lajia. Olivat Noan kanssa päättäneet lähteä ulkoilemaan sillä seurauksella että M sai tehokkaan nenänkäyttö- ja sprinttitreenin. Olin mustiaisten kanssa metsälenkillä kun pellonreunaa näkyi kiitävän omituinen kullanvärinen salama. Hetken piti katsoa jotta siis MIKÄ siellä menee?? Hyvin se pysyi meidän jäljellä vauhdista huolimatta (oi, miksi se ei treeneissä etene tuolla varmuudella?!?) ja onnistui jopa vaihtamaan ilmavainulle siinä kohden missä me sitä tarkkailtiin ylärinteestä, sen sijaan että olisi porhaltanut vain jälkeä pitkin. Ei ihan umpiblondi siis sittenkään?
Ja voi kertoa, jotta ei ole enää sairaslomalaisia meillä vaikka siellä kallioiden ja risukoiden seassa pyörivästä huutavasta kasasta en uskonut enää nousevan yhtään nelijalkaista koiraa. Jotta tämmöstä.

Ei kommentteja: