Etsintää ja kaupunkiharjoittelua (K)

Pekoreenit Jaikolla.
Tarkoitus oli hyödyntää taas tuulta mutta se osoittautui niin kieppuvaksi ettei alkuperäinen suunnitelma ihan toiminut. Hyvä harjoitus silti.

K irtautuu erittäin hyvin. Päinvastoin sen 'ongelmaksi' voisi laskea sen että se ei koskaan usko että maalimies voi löytyä läheltä. Se tekee töitä kyllä koko ajan mutta aloittaa lähtemällä sataa johonkin suuntaan ja yrittäen pyydystää hajun. Jos ei onnistu, mennän miljoonaa toiseen suuntaan.
Nyt ei muistanut edes kääntyä vaikka aita tuli vastaan ja käväisi ajoharjoitteluradan puolella, en tiedä menikö yli, ali vai läpi. Kääntyi kutsusta ja välittömästi siitä näki milloin sai hajun. Sitten taas miljoonaa puolen alueen halki. Näytölle lähtö takkuili mun oman sohlaamisen takia, olisi pitänyt pysäyttää koira ja antaa sille pari sekunttia aikaa rauhoittua. Nyt lähdin itse yhtäaikaa käskyn kanssa liikkeelle ja K kokeili josko lähin ihminen kelpaisi. Meni uudella käskyllä kuitenkin oikeaan osoitteeseen.
Toiselta äijältä tuli tasaista tahtia jolkotellen takaisin. Alkuun katsoin että ontuisi mutta ei ainakaan loppupätkässä näkynyt ja ihan normaalisti leikki sen jälkeen. Oli kuitenkin mennyt äijällekin vähän varautuneesti ja hissukseen. Mene ja tiedä. Otetaan ensi kerralla ainakin yksi ilman näyttöä.
Yhden puupalikankin se ehti mulle tuoda ennen kummankaan äijän löytymistä. Mitä lie liikkunut päässä, aiemmin ei ole vastaavaa tehnyt.

***
Kotimatkalla pysähdyttiin S-marketin pihaan huvittamaan ihmisiä. Nättiä lähellä kulkemista paria pientä poikkeusta lukuunottamatta. Autojen viereen pysähtyy ihan kivasti ilman että yrittää enää kurkkia onko sisällä ketään. Lenkkeilijöihin ja pyöräilijään ei kiinnittänyt mitään huomiota. Yhtäkkiä eteen pölähti n. 10-12v tyttö kysymään koiran rotua, ei pöhinää, ei hyppimistä, ei yhtään mitään negatiivista. Istuipahan vain, vaikken ole varma ehdinkö antaa käskyä vai en...
Joku mies oli nousemassa autostaan joten me tottakai heti siihen viereen parkkiin ;) Mies aukoi takaoveakin joten saatiin paukuttelua ihan urakalla. Ei osoittanut huomattavaa kinnostusta, mies eikä koira.
Yksi kultsukin ohitettiin, tosin se meni tien toisella, me toisella puolen. K nojaili hiukan hihnaan mutta siirtyi käskystä lähelle. Takaisin kaupan eteen palatessa sen huomio herpaantui, oletti ilmeisesti että työt on siltä erää loppu ja kiinnoistui eräässä autossa haukkuvasta koirasta. Ei kuitenkaan mitään kummempaa reaktiota. Kuten ei myöskään kaupan eteen jäämisestä.
Viimeisenä vielä paikkamakuu parkkipaikan keskellä. Selkää en sentään uskaltanut kovin pitkäksi aikaa, koira kun jäi suoraan kävelijöiden epäviralliselle kulkuväylälle. Kävin autolla ja kuljin ees taas. Ei ryömimistä eikä mitään muutakaan. Ihan hyvältä näyttää hetkittäisistä syvistä epätoivon hetkistä huolimatta :)