Jälleen yhtä Tiiaa lainatakseni: "jälkiviisaus on parasta viisautta..." Niimpä niin. Saiskohan sitäkin plaatua tankata tuolta?
Kävin tekemässä Helmille metsäjäljen eilen. Maasto suht helppo, matkaa ehkä 400m, keppejä 6 ja kaksi n 100 asteista kulmaa. Kaiken piti olla ok, esineet merkkasin niin että olisin voinut puuttua mikäli koira olisi meinannut mennä yli. Yhdestä jouduin sille huomauttamaan, mikä on ihan hyvin kun ei keppien nosto ole sen vahvuuksia. Ilmaisu ei ole vielä likimainkaan kaunista katsottavaa mutta ainakin se reagoi keppeihin ts. ruokarasioihin tässä vaiheessa. Muttamutta, en millään malttanut vanhentaa jälkeä tarpeeksi kun oli muka kiire ettei ehdi tulla liian hämärää, jälki oli noin 20min vanhaa.
Nosti jäljen kivasti ja paikoin meni varsin tiiviisti mutta pääasiassa aika löysää ja epätarkkaa. Loppuun päästiin kumminkin. Ketjupanta ja raskas liina tuntuivat tuottavan vähän häiriötä, valjaat pitäisi olla. Vapaana meni jälkiä tarkemmin.
Tänään kipaistiin agiliitelemässä. Helmin mielestä esteen toisella puolella seisova koulutusohjaaja = ruokaa. Irtautumisongelmia siis _ei_ ole. Kaksi hyppyä ja putki, molemmilta puolilta ohjattuna ok ja hyvin jää itselle tilaa leikata takaa. Ainoa miinus oli että H ei voinut millään ymmärtää että sarjan lopuksi palkka todellakin tulle multa eikä Niinalta...
Kun putki oli mutkalla, meni ensin siitä ok. Otettiin hypyt mukaan ja mä jarrutin juuri ennen putkea. Sen jälkeen hoffilasta alkoi kurituttaa eikä sarja toiminut enää lainkaan. Meni yksinään putken ok mutta hypyn jälkeen pysähtyi aina viime tipassa putken suulle. Hohhoijaa, saa nähdä toistuuko ilmiö ensi kerralla.
Renkaan periaatteessa osaa ja menee hyvin mutta saan olal tosi tarkkana käteni kanssa; mistä koiran mielestä ohjaan. Se tulee läpi ihan yhtä luontevasti mistä kohdasta estettä tahansa.
Aidoissa ei mitään ongelmaa muuta kuin että ohjaaja ei tiedä mihin jalkansa laittaisi. Keinu meni edellistä kertaa reippaamin, myös "väärältä" puolelta, hyvähyvä.
Varsinainen riemuvoitto tuli kuitenkin kepeiltä. Riitta-Liisaa kopioiden vaihdoin käskyksi "kierrä". Pientä vartalopainostusta käytin kepeillä mutta käsiohjauksen sai jättää kokonaan pois!
Ahne ei osaa lopettaa ajoissa. Päätin käydä tekemässä jäljen puistoon. Parin sadan metrin jälki nurtsipohjalle, 5 esinettä ja yksi >90 asteen kulma. Sitten koiran kanssa lenkille ja tottistelemaa hetkeksi. Nimenomaan hetkeksi, en vain malttanut odottaa joten aikaa tuli jälleen vain 30min. Jos olisin pysähtynyt miettimään, olisin joko alunperin namittanut jälkeä paikoin tai jättänyt koko leikin kesken siinä vaiheessa kun ei nostosta meinannut tulla mitään. Missä sitä jälkiviisautta on silloin kun sitä kaivataan..? Jälki hukkui montamonta kertaa, löysi sentään itse takaisin oikealle suunnalle. Keppeihin ja niiden alla oleviin maksapaloihin reagoi hyvin. Maahanmenokäskystä oli hiukan hämillään mutta hyvin jatkoi jäljestämistä kun sai luvan. Loppuun asti päästiin mutta työllä ja tuskalla. Että sitä voi olla tyhmä. Lisäksi koiraa kiinnosti kovasti myös muut hajut, harrastusta jatketaan ehkä vasta juoksujen jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti