Kehon treenit meni hyvin.
Helmillä nouto johon saatiin takaisin osa sitä aiempaa vauhtia. Luovutus ekalla tosi kauas. Koira tulee suht lähelle kyllä mutta istuutuessaan se menee metrin verran taaksepäin. Argh. Toinen yritys edellistä parempi ja toi ihan siedettävälle etäisyydelle.
Seuraaminen samoin parempaa kuin kertaakaan Terviksen jälkeen; siinä oli vauhtia ja kontakti pysyi hyvänä.
Liikkeestä maahan otettiin kerran: hyvä ja nopea.
Luoksetulossa hain vain vauhtia ja otettiin ohijuoksuna. Palkkaus ei myöskään ollut ongelma; patukka oli muorista taas hieno juttu eikä se kaivannutkaan mitään muuta. Lisäksi tietysti vähän evästä odotti autossa.
Ketkulla pari seuraamista, käännöksiä, maahan meno ja nouto. Kaikki kivan vauhdikkaita ja _lähes_ tarkkoja ;) Luoksetulossa jäi arpomaan että oliko tämä nyt luokse vai sivulle ja tuli näin ollen vinoon. Korjasi kyllä.
perjantai 15. elokuuta 2008
Agiärsytys.
Pisti jälleen eilen mietityttämään että miksi ihmeessä rysyän siellä agikentällä koirien kanssa. En erityisemmin tykkää lajista, itse asiassa hetkittäin inhoan sitä (lähinnä silloin kun ruumiinosani eivät toimi ja etene kuten olisi suotavaa).
Koirat kuitenkin tykkää kympillä ja ekä nekin on ansainneet välillä tällaisen rennon hauskanpidon ilman suuria tavotteita. Vielä kun ohjaaja muistaisi että ainoa tavoite on pitää hauskaa, viis siitä meneekö homma ihan nappiin.
Jippona oli tänään irtautuminen: peräkkäin hyppy, okseri, hyppy ja putki. Ensin hyppy +putki molemmilta puolilta ongelmitta. Kaikki esteet tuotti jo vähän problematiikkaa, ainakin ohjauksen taholta. Tuskallista. Koira meni esteistä ali ja kiersi. Lopulta se meni kaikista esteistä yli, teki pienen kunniakiepauksen ja juoksi vielä putkeen.
Toinen tehtävä oli hyppy-haltuunotto-putken vääräpää. Mikä sujui nätisti joskin mun "tässä" käsky oli "melko" voimakas.
Itsekseen harjoiteltiin takaakiertoa, jossa K ensin hyppi mennen tullen siivekkeiden yli. Itse kierrossa ei ollut vikaa. Asia korjautui sillä että otin pari metriä taaksepäin ja annoin taas koiralle tilaa toimia.
Rengas ei ole vielä lainkaan varma. Menee nätisti jos saa jonkin avun; käden heilautus tmv, muutoin saattaa edelleen livahtaa reunoilta.
Keinulla meni alkuun ensimmäisen kontaktin yli mutta kun jätin namin kontaktille (myös tarpeeksi alhaalta ja jarruttaen ohjaaminen olisi voinut olla vaihtehto. Hienosti hidastaa/pysähtyy käskystä.
Kepeissä jälleen se ongelma että puutun liikaa. Sohin kädellä ja tungen liian lähelle. Kun jään riittävän kauas ja käytän koiran ohjailuun käsien sijasta kroppaa, parani huomattavasti.
Yksittäistä (mustaa) putkea otettiin myös, siinä ei sen kummempaa.
Onneksi porukassa on ennestään tuttuja kavereita jotka ei mun avautumisista enää häiriinny. Jutin ja Riitin kanssa käytiin vielä vähän loppuverkalla juoksentelemassa ja Helmikin pääsi mukaan. Rouvaa tuntui hiukan kismittävän se ettei hän ollut päässyt kentälle ja Ketz taisi tuntea sen nahoissaan.
Koirat kuitenkin tykkää kympillä ja ekä nekin on ansainneet välillä tällaisen rennon hauskanpidon ilman suuria tavotteita. Vielä kun ohjaaja muistaisi että ainoa tavoite on pitää hauskaa, viis siitä meneekö homma ihan nappiin.
Jippona oli tänään irtautuminen: peräkkäin hyppy, okseri, hyppy ja putki. Ensin hyppy +putki molemmilta puolilta ongelmitta. Kaikki esteet tuotti jo vähän problematiikkaa, ainakin ohjauksen taholta. Tuskallista. Koira meni esteistä ali ja kiersi. Lopulta se meni kaikista esteistä yli, teki pienen kunniakiepauksen ja juoksi vielä putkeen.
Toinen tehtävä oli hyppy-haltuunotto-putken vääräpää. Mikä sujui nätisti joskin mun "tässä" käsky oli "melko" voimakas.
Itsekseen harjoiteltiin takaakiertoa, jossa K ensin hyppi mennen tullen siivekkeiden yli. Itse kierrossa ei ollut vikaa. Asia korjautui sillä että otin pari metriä taaksepäin ja annoin taas koiralle tilaa toimia.
Rengas ei ole vielä lainkaan varma. Menee nätisti jos saa jonkin avun; käden heilautus tmv, muutoin saattaa edelleen livahtaa reunoilta.
Keinulla meni alkuun ensimmäisen kontaktin yli mutta kun jätin namin kontaktille (myös tarpeeksi alhaalta ja jarruttaen ohjaaminen olisi voinut olla vaihtehto. Hienosti hidastaa/pysähtyy käskystä.
Kepeissä jälleen se ongelma että puutun liikaa. Sohin kädellä ja tungen liian lähelle. Kun jään riittävän kauas ja käytän koiran ohjailuun käsien sijasta kroppaa, parani huomattavasti.
Yksittäistä (mustaa) putkea otettiin myös, siinä ei sen kummempaa.
Onneksi porukassa on ennestään tuttuja kavereita jotka ei mun avautumisista enää häiriinny. Jutin ja Riitin kanssa käytiin vielä vähän loppuverkalla juoksentelemassa ja Helmikin pääsi mukaan. Rouvaa tuntui hiukan kismittävän se ettei hän ollut päässyt kentälle ja Ketz taisi tuntea sen nahoissaan.
torstai 14. elokuuta 2008
Opetellaan leikkimään saaliilla
Salme kävi Killerillä pitämässä luentoa saalisvietin hyödyntämisesta KeHolaisille. Egerian porukasta mukana oli Helmin lisäksi Panu.
Mulla oli _jälleen_ vaikeuksia ajoituksessa ja itseni hallitsemisessa ja sain aina itselleni aiheutettua kiireen ja ahdistuksen jolloin patukka lähti matkaan ennen aikojaan. Harjoittelua ja säätämistä tässä vielä on... Täytyy treenailla itsekseen ja Ketkun kanssa ensin sitä rutiinia mulle, Kep kun ei ota mun eleistä ja otteista itseensä.
Panu oli aivan huippu! Tässä tuli hyvin ilmi sitä viettiä ja voimaa mitä yhdistelmältä hain! Harmi ettei tapahtumaa saanut videolle. Vauhtia ja räjähtävyyttä riitti, riittävä saalisärsyke oli aika pieni ja ennen väsymistä puruote hyvä. Salme taisi kuvailla Panua ikäisekseen hyvin kypsäksi. Olisi ollut hienoa nähdä muitakin pentulaisia vastaavassa tilanteessa mutta onneksi syksyn koulutusleirille on useampi kuitenkin ilmottautunut ja naperoiden työskentelyä pääsee seuraamaan siellä :)
Mulla oli _jälleen_ vaikeuksia ajoituksessa ja itseni hallitsemisessa ja sain aina itselleni aiheutettua kiireen ja ahdistuksen jolloin patukka lähti matkaan ennen aikojaan. Harjoittelua ja säätämistä tässä vielä on... Täytyy treenailla itsekseen ja Ketkun kanssa ensin sitä rutiinia mulle, Kep kun ei ota mun eleistä ja otteista itseensä.
Panu oli aivan huippu! Tässä tuli hyvin ilmi sitä viettiä ja voimaa mitä yhdistelmältä hain! Harmi ettei tapahtumaa saanut videolle. Vauhtia ja räjähtävyyttä riitti, riittävä saalisärsyke oli aika pieni ja ennen väsymistä puruote hyvä. Salme taisi kuvailla Panua ikäisekseen hyvin kypsäksi. Olisi ollut hienoa nähdä muitakin pentulaisia vastaavassa tilanteessa mutta onneksi syksyn koulutusleirille on useampi kuitenkin ilmottautunut ja naperoiden työskentelyä pääsee seuraamaan siellä :)
Hertan kanssa tokoilemassa ja juoksemassa
Sunnuntaina käväistiin Saarijärvellä reenailemassa Hertan ja Hannan kanssa. Koirakon yhteistyö tokon suhteen on parantunut reippaasti ja Hertta on löytänyt itsestään aika kivan vaihteen, se on selvästi muuttunut esiteiniriiviöstä "vain" teinipossuksi ;) Se on tasapainoisempi ja pystyy "käsittelemään" viretilojaan paremmin.
Helmin kanssa tuli taas otettua enemmän kuin oli tarkoitus...
Seuraamisessa tähdättiin pitkiin suoriin ja muutamaan yllätykseen Hannan toimittaessa liikkurin virkaa. Välillä aivan mahtavaa seuraamista, välillä ei ihan niin. Mun asennosta ja asenteesta tuntuu olevan todella paljon kiinni.
Jäävätkin taidettiin tehdä? Seisomisessa muistaakseni takapalkka. Ilmeisesti meni ok, kun ei ole sen suurempaa muistikuvaa...
Kaukoissa takapalkka myöskin. Ensimmäinen bueno ja palkka ensimmäisestä noususta. Seuraavalla kertaa ei yllätysyllätys noussutkaan. Matka oli 2 askelta pidempi kuin edellinen mutta mitään muuta mun huomaamaa eroa ei ollut. Ärähdin ja toisella käskyllä nousi moitteetta. Uudelleen maahan ja istumaan. Vaihdot oli hyvät joten oli hyvä mieli vapauttaa koira palkalle.
Luoksetulokin oli mutta miten se meni -ei voi muistaa.
The HelmiPoweri puuttui taas :( Mihin se on joutunut? Tuokoon takaisin se joka löytää. Tekihän se, mutta SE helmimäinen energia on hukassa.
Ketku sentään oli reippaampi ;)
Ensimmäinen piilopaikkamakuu muistaakseni. Meni hyvin maahan ja silmää räpäyttämättä oli odottanut kun kävin n. 20 metrin päässä kaukalon laidan takana kyykkimässä ehkä puoli minuuttia.
Seuraamisessa jälleen ensimmäisessä täyskäännöksessä koiran ote löystyy. Hinkattiin täyskäännöksi jonkin verran ja ensimmäisen jälkeen ne aina menee ihan kivasti.
Liikkestä maahan takapalkalla, nopea ja nätti. Seisomisessa hiipii hiukan.
Luoksetulo aika ponneton, ikäänkuin ei uskalla tulla. Näitä pitäisi ottaa paljon lisää vauhdilla. Nyt otettiin ihan ohijuoksuna ja patukka lensi mun taakse.
Jokseenkin hatara muisti kun ei parin päivän takaisia asioita enää kykene muistamaan. Mitään erikoista muistamisen arvoista ei sitten varmaan ollut. Perustreenit ;)
Työosuuden jälkeen mentiin huvittelemaan hiekkakuopalle. Emännillä ainakin hupia piisasi kun seisottiin vain kuopan reunalla ja höykkyytettiin koirakaartia ylös-alas, ees-taas. Ihan kauhean kauaa ei tarvinnut märässä upottavassa hiekassa koirien vemmeltää kun alkoi kieli roikkua ja vauhti vähän hiipua.
Helmin kanssa tuli taas otettua enemmän kuin oli tarkoitus...
Seuraamisessa tähdättiin pitkiin suoriin ja muutamaan yllätykseen Hannan toimittaessa liikkurin virkaa. Välillä aivan mahtavaa seuraamista, välillä ei ihan niin. Mun asennosta ja asenteesta tuntuu olevan todella paljon kiinni.
Jäävätkin taidettiin tehdä? Seisomisessa muistaakseni takapalkka. Ilmeisesti meni ok, kun ei ole sen suurempaa muistikuvaa...
Kaukoissa takapalkka myöskin. Ensimmäinen bueno ja palkka ensimmäisestä noususta. Seuraavalla kertaa ei yllätysyllätys noussutkaan. Matka oli 2 askelta pidempi kuin edellinen mutta mitään muuta mun huomaamaa eroa ei ollut. Ärähdin ja toisella käskyllä nousi moitteetta. Uudelleen maahan ja istumaan. Vaihdot oli hyvät joten oli hyvä mieli vapauttaa koira palkalle.
Luoksetulokin oli mutta miten se meni -ei voi muistaa.
The HelmiPoweri puuttui taas :( Mihin se on joutunut? Tuokoon takaisin se joka löytää. Tekihän se, mutta SE helmimäinen energia on hukassa.
Ketku sentään oli reippaampi ;)
Ensimmäinen piilopaikkamakuu muistaakseni. Meni hyvin maahan ja silmää räpäyttämättä oli odottanut kun kävin n. 20 metrin päässä kaukalon laidan takana kyykkimässä ehkä puoli minuuttia.
Seuraamisessa jälleen ensimmäisessä täyskäännöksessä koiran ote löystyy. Hinkattiin täyskäännöksi jonkin verran ja ensimmäisen jälkeen ne aina menee ihan kivasti.
Liikkestä maahan takapalkalla, nopea ja nätti. Seisomisessa hiipii hiukan.
Luoksetulo aika ponneton, ikäänkuin ei uskalla tulla. Näitä pitäisi ottaa paljon lisää vauhdilla. Nyt otettiin ihan ohijuoksuna ja patukka lensi mun taakse.
Jokseenkin hatara muisti kun ei parin päivän takaisia asioita enää kykene muistamaan. Mitään erikoista muistamisen arvoista ei sitten varmaan ollut. Perustreenit ;)
Työosuuden jälkeen mentiin huvittelemaan hiekkakuopalle. Emännillä ainakin hupia piisasi kun seisottiin vain kuopan reunalla ja höykkyytettiin koirakaartia ylös-alas, ees-taas. Ihan kauhean kauaa ei tarvinnut märässä upottavassa hiekassa koirien vemmeltää kun alkoi kieli roikkua ja vauhti vähän hiipua.
IHF- MM-toko Vimmerby, Ruotsi
Hoffien MM-tokoilut järjestettiin Ruotsin Vimmerbyssä ja niin siinä vain kävi että suomalaiset meni, näki ja VOITTI!
Laura Anttolainen ja Hova Bonde's Indiana Jones : alo 147 p, II-tulos, 9. sija
Teea Tiljander ja Emo's Riska : alo 164,5 p., I-tulos, 5. sija
Katja Klemola ja Wartijan Dyria: alo 168,5 p., I-tulos, 4. sija
Kati Nevala ja Gierrat Cohkka : alo 175,5 p., I-tulos. 1. sija + MM-1 (alemmat luokat eli tämä titteli jaettiin 1, 2, ja 3 luokkien kesken)
Niina Sorvari ja Huvimetsän Bastian: evl 244,5 p, II-tulos, 1. sija + MM-1 (virallinen IHF-titteli)
Voin kertoa että menestykselle skoolataan ensi viikonloppuna aika useassa osoitteessa ;)
Voitto maistuu makealta vaikkei itsellä mitään tekemistä sen kanssa ollutkaan. Onnea vielä kerran!
Laura Anttolainen ja Hova Bonde's Indiana Jones : alo 147 p, II-tulos, 9. sija
Teea Tiljander ja Emo's Riska : alo 164,5 p., I-tulos, 5. sija
Katja Klemola ja Wartijan Dyria: alo 168,5 p., I-tulos, 4. sija
Kati Nevala ja Gierrat Cohkka : alo 175,5 p., I-tulos. 1. sija + MM-1 (alemmat luokat eli tämä titteli jaettiin 1, 2, ja 3 luokkien kesken)
Niina Sorvari ja Huvimetsän Bastian: evl 244,5 p, II-tulos, 1. sija + MM-1 (virallinen IHF-titteli)
Voin kertoa että menestykselle skoolataan ensi viikonloppuna aika useassa osoitteessa ;)
Voitto maistuu makealta vaikkei itsellä mitään tekemistä sen kanssa ollutkaan. Onnea vielä kerran!
Näyttelyissä Saarijärvellä
Saarijärvellä käväistiin aussie-erkkarissa. Kannatuksen ja perinteen vuoksi Helmi oli myös ilmoitettu samaan aikaan olevaan Saarijärven kaikkien rotujen näyttelyyn.
Ketkulle ERI2 tuomarina Sheila Polk, USA
Helmi EH1, Maret Kärdi, Viro
Ketkua hiukan haittasi kipeä takajalka (löytyi reikä sisäreidestä, halkeama anturassa sekä ärtynyt kynsivalli...) ja sekaisin ollut maha. Potkua esiintymiseen löytyi kun Myyn juoksutuoksut tupsahtivat nenään kentän reunalta, siinä pikkuvaivat unohtui. Hitto kun olisi esiintynyt koko ajan samoin kuin sen tovin!
Saana esitti molemmat koirat ja oli lisäksi Ketkun kanssa JuniorHandlerissa lauantaina 2. ja sunnuntaina 3.
Arvostelut liitän kunhan ehdin kotona avata koneen.
Ai niin, oli muuten todella mukavata ja iloista porukkaa näyttelyä järjestämässä. Kiitos, toivottavasti sama fiilis jaksaa pysyä jatkossakin :)
Ketkulle ERI2 tuomarina Sheila Polk, USA
Helmi EH1, Maret Kärdi, Viro
Ketkua hiukan haittasi kipeä takajalka (löytyi reikä sisäreidestä, halkeama anturassa sekä ärtynyt kynsivalli...) ja sekaisin ollut maha. Potkua esiintymiseen löytyi kun Myyn juoksutuoksut tupsahtivat nenään kentän reunalta, siinä pikkuvaivat unohtui. Hitto kun olisi esiintynyt koko ajan samoin kuin sen tovin!
Saana esitti molemmat koirat ja oli lisäksi Ketkun kanssa JuniorHandlerissa lauantaina 2. ja sunnuntaina 3.
Arvostelut liitän kunhan ehdin kotona avata koneen.
Ai niin, oli muuten todella mukavata ja iloista porukkaa näyttelyä järjestämässä. Kiitos, toivottavasti sama fiilis jaksaa pysyä jatkossakin :)
perjantai 8. elokuuta 2008
Tokoilua killerillä
Ai että oli mukavaa :) Menin paikalle puolikuolleena mutta innostuin muiden treeniä katsellessa (ja kommentoidessa...) niin että otin innolla ja vauhdilla omatkin mikä näkyi myös koirissa. Helmikin oli taas niin täpinöissään että ehti mennä viisi kertaa maahan ennen kuin sen sai kunnolla sivulle. Miksimiksimiksi tämä sama into ei voinut olla kokeessa, kysynpä vaan.
Helmin jätin paikkamakuuseen kun piti palata autolle hakemaan unohtunut patukka. Palkkasin lihapullalla maahan, otin perusasennon ja muutaman askelen seuraamisen josta sitten patukkataistelu.
Seuraamisessa oli tarkoitus ottaa pitkää suoraa mutta ensimmäisen sähelsin itse. Kaksi seuraaavaa sujui jo ihan hyvin. Vasen käsi hakee edelleen paikkaansa mikä välillä häiritsee mutta muuten hyvä.
Kaukoissa lähes täydeltä matkalta istumaannousut, molemmat nopeita ja molemmista heti palkka. Jospa se tästä?
Noudossa luovutus melko kaukaa mutta silti lähempää kuin aiemmin. Helposti ylti ottamaan kapulan ilman mitään kurottelua. Toisella kerralla pidin kättä nyrkissä navan kohdalla, H istui ensin hiukan kauemmas mutta korjasi sitten ihan liki.
Ketkulla lyhyt paikkamakuu, ei huomauttamista. Pitäisi nyt vain muistaa treenata pitkiä maassaoloaikoja. Viime aikoina se vähä mitä on otettu on ollut tosi lyhyitä.
Seuraaminen ihanan energistä. Käännös vasempaan hyvä, oikeaan hiukan löysä, ensimmäinen täyskäännös kamala. Uusinnat jo ihan hyvät.
Noudossa muistuteltiin taas sitä paikallapysymistä. Kerran hain kapulan itse pois, seuraavalla heitolla Ketku ehti jo loikata eteenpäin kun jos edellinen oli hämy niin tän täytyy sitten olla aito! Kielsin ja käskin sivulle. Odoteltiin tovi ja annoin lihapullan jämiä. Hyvin sillä pysyi keskittyminen vaikka sai palkkaakin. Käskystä lähti lujaa hakemaan, palautus hiukan hidas, korjasi kyllä kun liikahdin. Luovutus asento olisi voinut olla lähempänä ja suorempi. Koira myös tiputti kapulan kun odotutin niin kauan mutta nosti uudelleen ja piti rauhassa.
Luoksetulo sivulle aika hyvä. Hiukan enemmän terävyyttä olisin kaivannut mutta minähän en koskaan osaa kelpuuttaa suoritusta sellaisena kuin se on.
Jos tämä moodi säilyy niin Ketkun pitäisi olla kirkkaasti valmis tokon aloon mutta mä en uskalla mennä sen kanssa. Ja mun epäluottamus kyllä näkyisi sitten kokeessa. Täytyy kaivaa jokin möllitoko ennen oikeaa.
Helmin jätin paikkamakuuseen kun piti palata autolle hakemaan unohtunut patukka. Palkkasin lihapullalla maahan, otin perusasennon ja muutaman askelen seuraamisen josta sitten patukkataistelu.
Seuraamisessa oli tarkoitus ottaa pitkää suoraa mutta ensimmäisen sähelsin itse. Kaksi seuraaavaa sujui jo ihan hyvin. Vasen käsi hakee edelleen paikkaansa mikä välillä häiritsee mutta muuten hyvä.
Kaukoissa lähes täydeltä matkalta istumaannousut, molemmat nopeita ja molemmista heti palkka. Jospa se tästä?
Noudossa luovutus melko kaukaa mutta silti lähempää kuin aiemmin. Helposti ylti ottamaan kapulan ilman mitään kurottelua. Toisella kerralla pidin kättä nyrkissä navan kohdalla, H istui ensin hiukan kauemmas mutta korjasi sitten ihan liki.
Ketkulla lyhyt paikkamakuu, ei huomauttamista. Pitäisi nyt vain muistaa treenata pitkiä maassaoloaikoja. Viime aikoina se vähä mitä on otettu on ollut tosi lyhyitä.
Seuraaminen ihanan energistä. Käännös vasempaan hyvä, oikeaan hiukan löysä, ensimmäinen täyskäännös kamala. Uusinnat jo ihan hyvät.
Noudossa muistuteltiin taas sitä paikallapysymistä. Kerran hain kapulan itse pois, seuraavalla heitolla Ketku ehti jo loikata eteenpäin kun jos edellinen oli hämy niin tän täytyy sitten olla aito! Kielsin ja käskin sivulle. Odoteltiin tovi ja annoin lihapullan jämiä. Hyvin sillä pysyi keskittyminen vaikka sai palkkaakin. Käskystä lähti lujaa hakemaan, palautus hiukan hidas, korjasi kyllä kun liikahdin. Luovutus asento olisi voinut olla lähempänä ja suorempi. Koira myös tiputti kapulan kun odotutin niin kauan mutta nosti uudelleen ja piti rauhassa.
Luoksetulo sivulle aika hyvä. Hiukan enemmän terävyyttä olisin kaivannut mutta minähän en koskaan osaa kelpuuttaa suoritusta sellaisena kuin se on.
Jos tämä moodi säilyy niin Ketkun pitäisi olla kirkkaasti valmis tokon aloon mutta mä en uskalla mennä sen kanssa. Ja mun epäluottamus kyllä näkyisi sitten kokeessa. Täytyy kaivaa jokin möllitoko ennen oikeaa.
torstai 7. elokuuta 2008
Aamutokot ja ilta-agit
Tänä aamuna ei otettu yhtään maahanmenoa ;)
Peruutuksia, sivuaskeleita ja luoksetulo. Peruutukset mielettömän tarkkoja ja täpäköitä. Sivuaskelissa pientä epävarmuutta ja luoksetulon loppuasennossa olisi nyt pikkuisen ollut viilaamista mutta ei se huono ollut.
Ketkun ensimmäinen jatko2 tunti. En edes yritä selostaa rataa x)
Ilmeisesti Myytin hajut kieppui päässä koska ihan joka paikkaan olisi pitänyt pissiä ja kokonaiskeskittyminen oli vähän heikko. Suurimpana ongelmana meillä on ohjaaja (ah, miten yllättävää!) En luota itseeni enkä koiraani ja kaiken lisäksi mulla on paha kolmen esteen ongelma. Molemmat koirat menisi vaikka kuinka pitkää rataa jos mä vain kykenisin ohjaamaan. Mutta kun ei, mun ohjaustaito rajoittuu kolmeen esteeseen jonka jälkeen mun pitää pysähtyä miettimään että missäs ne kolme seuraavaa on ja mitä mun pitää niiden kanssa tehdä... Kep seuraa mun ohjausta todella tarkasti mikä aiheuttaa sen että saan sen aina säännöllisesti (kolmen esteen välein) vedettyä esteeltä omille varpailleni kun ohjauskeskittymiseni heikkenee. Mikään este ei ole _koiralle_ ongelma mutta pienikin muutos mun liikkeessä/asennossa/suunnassa aiheuttaa muutoksen myös koirassa. Sillä on myös irtautumisongelma (jjjep, mein Ketkulla...)Ihan oikeasti tuo kaikessa niin itsenäinen ja irtautuvainen otus on tuolla agikentällä toistaiseksi kovin epävarma ja hämillään. Asia varmaan korjaantuu kun se huomaa että hei, me oikeesti tehdään tätä ;) Lisäksi mun pitäisi nyt sisäistää että mulla on nyt ohjattavana Ketku, ei Hemppa. Tekniikkaa täytyy siis muuttaa paljon.
Paljon kehuttavaakin mahtui kyllä vaikka lyhyt treeni olikin. Koira on nopea ja reagoi nopeasti. Erinomainen juttu mutta tuottanee tuskan hikeä meikäläiselle.
Puomilla aloitin muutamalla namilla matkan varrella sekä kontaktilla ja hienosti meni. "No kyllähän sen nyt jo täytyy vähemmällä osata"... Siispä vain loppukontaktille ja sen eteen nami. Ihme kyllä nämä ei olleet kuuluisat viimeiset sanat vaikka vauhtia sillä on niin paljon että teki mieli sulkea silmät. K menee "melko" vauhdikkaasti mutta jarruttaa hyvin loppukontaktille. Tässä ei ole mitään ongelmia irtoamisessa, sama vaikka jäisin alkuun seisomaan mutta puomi on ehkä sen verran tutumpi pekon ketteryyksistä.
Poistin myös loppukontaktilla olleen namin. Vauhti pysähtyi nippanappa ajoissa mutta takapää tipahti kontaktilta. Nami takaisin ja hyvin meni. Vielä oli pakko ahneuksissaan kokeilla kerran vain loppunamin kanssa ja meni tosi hienosti! K hidasti ajoissa, pysähtyi nätisti kontaktille ja odotti lupaa poistua.
Takaakiertoa otettiin myös ihan erikseen muista, siinä ei ongelmia kuten ei ennenkään. Ei pienintäkään aikomusta vetää välistä vaan kauhealla kaasulla hyppää ja kiertää.
Keppejä hinkattiin myös, 1-4 kiertoa kerrallaan. Yritin käyttää samaa tekniikkaa kuin Helmin kanssa eli vartalopainostusta. K meni kyllä mutta oudosti loikkien. Jenni käski siirtyä kauemmas ja antaa koiralle tilaa. Näin tehtiin ja suoritus muuttui paljon sulavamman näköiseksi. Mun täytyy tässä löytää sopiva ohjaus niin nämä menee ihan hyvin.
Peruutuksia, sivuaskeleita ja luoksetulo. Peruutukset mielettömän tarkkoja ja täpäköitä. Sivuaskelissa pientä epävarmuutta ja luoksetulon loppuasennossa olisi nyt pikkuisen ollut viilaamista mutta ei se huono ollut.
Ketkun ensimmäinen jatko2 tunti. En edes yritä selostaa rataa x)
Ilmeisesti Myytin hajut kieppui päässä koska ihan joka paikkaan olisi pitänyt pissiä ja kokonaiskeskittyminen oli vähän heikko. Suurimpana ongelmana meillä on ohjaaja (ah, miten yllättävää!) En luota itseeni enkä koiraani ja kaiken lisäksi mulla on paha kolmen esteen ongelma. Molemmat koirat menisi vaikka kuinka pitkää rataa jos mä vain kykenisin ohjaamaan. Mutta kun ei, mun ohjaustaito rajoittuu kolmeen esteeseen jonka jälkeen mun pitää pysähtyä miettimään että missäs ne kolme seuraavaa on ja mitä mun pitää niiden kanssa tehdä... Kep seuraa mun ohjausta todella tarkasti mikä aiheuttaa sen että saan sen aina säännöllisesti (kolmen esteen välein) vedettyä esteeltä omille varpailleni kun ohjauskeskittymiseni heikkenee. Mikään este ei ole _koiralle_ ongelma mutta pienikin muutos mun liikkeessä/asennossa/suunnassa aiheuttaa muutoksen myös koirassa. Sillä on myös irtautumisongelma (jjjep, mein Ketkulla...)Ihan oikeasti tuo kaikessa niin itsenäinen ja irtautuvainen otus on tuolla agikentällä toistaiseksi kovin epävarma ja hämillään. Asia varmaan korjaantuu kun se huomaa että hei, me oikeesti tehdään tätä ;) Lisäksi mun pitäisi nyt sisäistää että mulla on nyt ohjattavana Ketku, ei Hemppa. Tekniikkaa täytyy siis muuttaa paljon.
Paljon kehuttavaakin mahtui kyllä vaikka lyhyt treeni olikin. Koira on nopea ja reagoi nopeasti. Erinomainen juttu mutta tuottanee tuskan hikeä meikäläiselle.
Puomilla aloitin muutamalla namilla matkan varrella sekä kontaktilla ja hienosti meni. "No kyllähän sen nyt jo täytyy vähemmällä osata"... Siispä vain loppukontaktille ja sen eteen nami. Ihme kyllä nämä ei olleet kuuluisat viimeiset sanat vaikka vauhtia sillä on niin paljon että teki mieli sulkea silmät. K menee "melko" vauhdikkaasti mutta jarruttaa hyvin loppukontaktille. Tässä ei ole mitään ongelmia irtoamisessa, sama vaikka jäisin alkuun seisomaan mutta puomi on ehkä sen verran tutumpi pekon ketteryyksistä.
Poistin myös loppukontaktilla olleen namin. Vauhti pysähtyi nippanappa ajoissa mutta takapää tipahti kontaktilta. Nami takaisin ja hyvin meni. Vielä oli pakko ahneuksissaan kokeilla kerran vain loppunamin kanssa ja meni tosi hienosti! K hidasti ajoissa, pysähtyi nätisti kontaktille ja odotti lupaa poistua.
Takaakiertoa otettiin myös ihan erikseen muista, siinä ei ongelmia kuten ei ennenkään. Ei pienintäkään aikomusta vetää välistä vaan kauhealla kaasulla hyppää ja kiertää.
Keppejä hinkattiin myös, 1-4 kiertoa kerrallaan. Yritin käyttää samaa tekniikkaa kuin Helmin kanssa eli vartalopainostusta. K meni kyllä mutta oudosti loikkien. Jenni käski siirtyä kauemmas ja antaa koiralle tilaa. Näin tehtiin ja suoritus muuttui paljon sulavamman näköiseksi. Mun täytyy tässä löytää sopiva ohjaus niin nämä menee ihan hyvin.
keskiviikko 6. elokuuta 2008
tiistai 5. elokuuta 2008
Kiljusen herrasväen sijaiset
Tavattiin uusia naapureitakin. Ja annettiin tietenkin tuttuun tapaan heti rauhallisen tyylikäs kuva meidän perheestä. Tietysti. Ea leikki Ketkun kanssa takapihalla. Ensin kuului vähän koiran mölinää ja sitten huomautus että se portti ei ehkä kestä... Häh?! Ulkona odotti niin kovin herttainen näky. Puolihullu koira pyöri innosta soikeana keppi suussa ympäri pihaa (jeejeejee, kaikki pihalleeee...), tyttö roikkuu mahallaan portin päällä, pää samalla tasolla kuin jalat. Hän oli halunnut katsoa - ja ilmeiesti myöskin vähän koskea- turvakaukalossa nukkuvaa pienen pientä vauvaa. "Ihana!" huokaili naama kiinni portissa kun vihdoin sai irrotettua sen siitä päältä.
Koiran hepuli tuntui olevan tarttuvaa sorttia ja hetken päästä (kun aidalla roikkuminen oli kielletty ja sen läpi kurkkiminen tylsää) pihaa ympäri kirmasi koiran perässä myös lapsi. Nakusillaan ja tossut jalassa. Kun koirat tuli puheeksi niin lipsahti että niitä on pari kipaletta vielä autossa odottamassa ulospääsyä. Niin ja lapsiakin on vielä toinenkin. Vuotias. Jossain tuolla sisällä...
Se hyvä puoli tuossa kaikessa tietysti on että eivät varmaan odota meiltä kovin hiljaista ja rauhallista menoa jatkossakaan. Hermojaraastavaa mahdollisesti.
Koirakin oli "melko" väsynyt tullessaan. Nukkui autossa puolen kilsan matkan Saanalta kotiin ja seuraavaan vuorokauteen siinä ei sitten juuri elämän merkkejä näkynytkään. Syödäkään ei oikein viitsinyt. Unta palloon auttaa moneen vaivaan ja etenkin väsymykseen, joten koira on taas oma itsensä.
Mikä tarkoittaa mun kannalta sitä että aamutokoilut on taas kuvioissa jos mielin rauhassa päästä nukkumaan. Pissityksen päälle muutama liike ja kamalaa taistelua narupallosta niin saa parin tunnin rauhan.
Tänään keskityttiin oikeaan seuraamispaikkaan sekä liikkeestä maahanmenoon. Ja kyllä, huomaan kaavamaisuuteni ;) Jostain syystä sitä nukkumaanpääsyä odotellessa tuo maahanmeno vain on liike joka tulee otettua kuin itsestään...
Helmin viikonloppu sujui ilmeisesti hiukan rennommin vaikkei sekään nyt mikään virtapiikki ole ollut. Myytti (Juoksuinen Myytti) on meillä muutaman päivän taas kylässä ja on kyllä hauska seurata äitiä ja tytärtä ja niiden välistä kanssakäymistä. Ensimmäisenä Myyttis sai kurmuutuksen ja sille kerrottiin että missä kaappi seisoo ja kuka sen käskee siinä seistä. Kun asia oli selvä ja teinityttö ruodussa Helmi ei ole kertaakaan edes ärähtänyt. Ei ole kyllä ollut tarvekaan, teinihirviö on niin enkeliä niin enkeliä. Äidilleen siis, ei niinkään välttämättä meille muille. Kun äidin tiukka silmä välttää apina on mm. käynyt ryöstöretkillä pöydillä, kehtasipa jopa vedellä naamariinsa puolet äiskäleen sapuskoista... Porsas myös ampaisi pihanvahtimisriemuissaan portin yli mutta sitten meinasikin tulla hätä tassuun kun haukutuksi joutunut rouvashenkilö oli niin fiksu että kääntyi ympäri ja karjaisi että "Johan nyt! Ei sitä tartte sentään aidoista yli tulla!!" Hups kun vahtiporsas menikin vallan hämilleen ja perääntyi vähemmän hyvässä järjestyksessä portin ohi. Multa meni pasmat sekaisin kun olin niin hämmästynyt sekä koiran että ko. naishenkilön toiminnasta (ensin mainitusta negatiivisesti, jälkimmäisestä positiivisesti) että mun meni hetki kerätä itseni ja olla nauramatta Nuoren Järkytetyn Koiran Loukkaantuneelle Ilmeelle. Ennen kuin ehdin kiittää oivaltavasta toiminnasta, täti oli jo asettunut autoonsa ja huristeli pois. Joka tapauksessa, hyvin toimittu. Neiti sai nenilleen (sekä koira että allekirjoittanut) ja lisäksi mahdolliset lisävahingot vältettiin.
On kyllä vaikea päätellä onko Myytti apina vai Apina. Sen käytös on välillä suorastaan ristiriitaista mutta niin kai teineillä usein on. Varsinkin ekojen juoksujen hormonimyrskyn käpälissä. Se on päin naamaa varsin kuuliainen ja helppo, mitä nyt hiukan riehakas mutta selän takana puuhataan kaikkea jäynää. Se on paikoin aika täpäkänkin oloinen mutta kuitenkin lopulta vain epävarma pieni koiraressu (jonka emäntä on hyljännyt).
Myytti pakotettiin myös ottamaan osaa tokopalaveriin. Alkuun ulkona Nalan kanssa (ihana, ihana, lempeä Nala jonka käpy ei kärähdä edes bensalla valeltuna). Myytti nimittäin nosti julmetun rähäkän kun Nala tuli ulos. Nala ei kuitenkaan vähästä hätkähtänyt, vähän ihmetteli että kuka on tuonut tuollaisen räyhäävän rakin meidän pihaan. Tovin suostuteltuaan se sai teinin laskemaan karvansa ja juoksemaan kilpaa pitkin pihaa. Tarkoitus oli alunperin että Hemppa olisi ollut mukana mutta en ennättänyt sitä Miikalta hakea ennen palaveria. Toisaalta ihan hyvä, Myytti joutui ihan itse selviämään tilanteesta kun minäkin olin niin ikävä etten sitä millään tavoin auttanut.
Koiran hepuli tuntui olevan tarttuvaa sorttia ja hetken päästä (kun aidalla roikkuminen oli kielletty ja sen läpi kurkkiminen tylsää) pihaa ympäri kirmasi koiran perässä myös lapsi. Nakusillaan ja tossut jalassa. Kun koirat tuli puheeksi niin lipsahti että niitä on pari kipaletta vielä autossa odottamassa ulospääsyä. Niin ja lapsiakin on vielä toinenkin. Vuotias. Jossain tuolla sisällä...
Se hyvä puoli tuossa kaikessa tietysti on että eivät varmaan odota meiltä kovin hiljaista ja rauhallista menoa jatkossakaan. Hermojaraastavaa mahdollisesti.
***
Viikonloppureissussa oli kuulemma ollut kivaa. K oli nukkunut yläpedillä kainalossa ja ottanut ilon irti elämästä. Perjaintaina Saanan ja Ketkun sijoitus oli ollut 10. parhaan joukossa ja lauantaina 2. Eli ei ihan turha reissu ;) Onnea Saana!Koirakin oli "melko" väsynyt tullessaan. Nukkui autossa puolen kilsan matkan Saanalta kotiin ja seuraavaan vuorokauteen siinä ei sitten juuri elämän merkkejä näkynytkään. Syödäkään ei oikein viitsinyt. Unta palloon auttaa moneen vaivaan ja etenkin väsymykseen, joten koira on taas oma itsensä.
Mikä tarkoittaa mun kannalta sitä että aamutokoilut on taas kuvioissa jos mielin rauhassa päästä nukkumaan. Pissityksen päälle muutama liike ja kamalaa taistelua narupallosta niin saa parin tunnin rauhan.
Tänään keskityttiin oikeaan seuraamispaikkaan sekä liikkeestä maahanmenoon. Ja kyllä, huomaan kaavamaisuuteni ;) Jostain syystä sitä nukkumaanpääsyä odotellessa tuo maahanmeno vain on liike joka tulee otettua kuin itsestään...
Helmin viikonloppu sujui ilmeisesti hiukan rennommin vaikkei sekään nyt mikään virtapiikki ole ollut. Myytti (Juoksuinen Myytti) on meillä muutaman päivän taas kylässä ja on kyllä hauska seurata äitiä ja tytärtä ja niiden välistä kanssakäymistä. Ensimmäisenä Myyttis sai kurmuutuksen ja sille kerrottiin että missä kaappi seisoo ja kuka sen käskee siinä seistä. Kun asia oli selvä ja teinityttö ruodussa Helmi ei ole kertaakaan edes ärähtänyt. Ei ole kyllä ollut tarvekaan, teinihirviö on niin enkeliä niin enkeliä. Äidilleen siis, ei niinkään välttämättä meille muille. Kun äidin tiukka silmä välttää apina on mm. käynyt ryöstöretkillä pöydillä, kehtasipa jopa vedellä naamariinsa puolet äiskäleen sapuskoista... Porsas myös ampaisi pihanvahtimisriemuissaan portin yli mutta sitten meinasikin tulla hätä tassuun kun haukutuksi joutunut rouvashenkilö oli niin fiksu että kääntyi ympäri ja karjaisi että "Johan nyt! Ei sitä tartte sentään aidoista yli tulla!!" Hups kun vahtiporsas menikin vallan hämilleen ja perääntyi vähemmän hyvässä järjestyksessä portin ohi. Multa meni pasmat sekaisin kun olin niin hämmästynyt sekä koiran että ko. naishenkilön toiminnasta (ensin mainitusta negatiivisesti, jälkimmäisestä positiivisesti) että mun meni hetki kerätä itseni ja olla nauramatta Nuoren Järkytetyn Koiran Loukkaantuneelle Ilmeelle. Ennen kuin ehdin kiittää oivaltavasta toiminnasta, täti oli jo asettunut autoonsa ja huristeli pois. Joka tapauksessa, hyvin toimittu. Neiti sai nenilleen (sekä koira että allekirjoittanut) ja lisäksi mahdolliset lisävahingot vältettiin.
On kyllä vaikea päätellä onko Myytti apina vai Apina. Sen käytös on välillä suorastaan ristiriitaista mutta niin kai teineillä usein on. Varsinkin ekojen juoksujen hormonimyrskyn käpälissä. Se on päin naamaa varsin kuuliainen ja helppo, mitä nyt hiukan riehakas mutta selän takana puuhataan kaikkea jäynää. Se on paikoin aika täpäkänkin oloinen mutta kuitenkin lopulta vain epävarma pieni koiraressu (jonka emäntä on hyljännyt).
Myytti pakotettiin myös ottamaan osaa tokopalaveriin. Alkuun ulkona Nalan kanssa (ihana, ihana, lempeä Nala jonka käpy ei kärähdä edes bensalla valeltuna). Myytti nimittäin nosti julmetun rähäkän kun Nala tuli ulos. Nala ei kuitenkaan vähästä hätkähtänyt, vähän ihmetteli että kuka on tuonut tuollaisen räyhäävän rakin meidän pihaan. Tovin suostuteltuaan se sai teinin laskemaan karvansa ja juoksemaan kilpaa pitkin pihaa. Tarkoitus oli alunperin että Hemppa olisi ollut mukana mutta en ennättänyt sitä Miikalta hakea ennen palaveria. Toisaalta ihan hyvä, Myytti joutui ihan itse selviämään tilanteesta kun minäkin olin niin ikävä etten sitä millään tavoin auttanut.
perjantai 1. elokuuta 2008
Koirattomana on orpoa.
Kez lähti aamulla Saanan matkaan kohti Kuopiota ja Sawo-Showta. Ei mene rotukehiin vaan esiintyy Saanan "assistenttina" JH-kehissä. Saa nährä kuin käy ;) Palaavat vasta sunnuntaina.
Helmi menee joko Miikalle tai Humpan kaveriksi illemmalla ja me suunnataan auton keula kohti etäläisempää Suomea. Onneksi viikonloppuna on varmasti niin paljon ohjelmaa että koirien puuttumista tuskin hirveästi ehtii ihmetellä.
Outo olo kumminkin on, varsinkin kun ei tällä viikolla ole tosiaan juurikaan treenailtu. On vähän "tekemisen puute"-fiilis vaikka kädet on kyllä koko ajan täynnä töitä ;) Ensi viikolla aletaan toivottavasti palailla lomatunnelmista.
Helmi menee joko Miikalle tai Humpan kaveriksi illemmalla ja me suunnataan auton keula kohti etäläisempää Suomea. Onneksi viikonloppuna on varmasti niin paljon ohjelmaa että koirien puuttumista tuskin hirveästi ehtii ihmetellä.
Outo olo kumminkin on, varsinkin kun ei tällä viikolla ole tosiaan juurikaan treenailtu. On vähän "tekemisen puute"-fiilis vaikka kädet on kyllä koko ajan täynnä töitä ;) Ensi viikolla aletaan toivottavasti palailla lomatunnelmista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)