Ketkumies

Esine"ruutu", pitkä kaistale tasaisella lumella, vierailla esineillä. Jätkällä ei ollut aikomustakaan nähdä vaivaa muun kuin juoksemisen suhteen, olisi pitänyt laittaa se autoon jo siinä kun ei ruutuun mennessä löytynyt seuraamista sitten millään... Kaikki kolme esinettä se sieltä toi mutta bongasi vainun aina mennä viipottaessaan. Plussaksi on mainittava että hajun saatuaan se ilman erillistä huutelua etsi ja toi. Mun pitäisi vielä malttaa vähentää kehumista kesken kaiken, kun se kerran osaa. Häiriöitä oli kiitettävästi: koiria, pressuja, autoja, auroja...

Tottis, Myy teki vieressä ja vieras uros jäi tuijottelemaan vähän matkan päähän. Keskittyminen ei ollut ihan perusKetkua, en tiedä kärsikö motivaatio aiemmasta kovistelusta vai edellisiltana vedetystä sikakilosta (jep, kaveri sai eilen kilon siankappaleen josta jäi jäljelle n. miehen nyrkin kokoinen kappale) joka tuotti ainakin tappavia kaasupurkauksia....
-Paikkamakuu skarppi, perusasento ei ollut ihan suora kun putosi osittain mun eteen. Paikkamakuu otettiin ekaa ja sitten uusiksi loppupäässä kun jouduin siirtämään muun liikennöinnin takia eteenmenopallon parempaan paikkaan. Pysyi vaikka poistuin parikymmentä metriä sen taakse. Ehkä etupuolella oleva Myy oli kiinnostavampi.
- Liikkeestä seiso, eka vähän haparoiva ja istui, toinen hyvä.
- Noudoissa kaikenlaista pientä säätöä. Tänään taas varasteltiin urakalla, saalistettiin, heitti suurinpiirtein kuperkeikkaa kapulan kohdalla kun osa koirasta pysähtyi, osa ei... Heittelin kapulaa myös ilman noutolupaa mikä yleensä rauhoittaa tilanteen pitkäksi aikaa, nyt ei mitään vaikutusta. Luovutus saisi edelleen olla siistimpi, lähinnä asentoon tulo ja kapulan pito (pitäs vissiin vahvistaa niskalihaksia kun kapula alkaa aina vetämään toiselle puolelle). Nyt oli poikkeuksellisesti kilon kapula. Jonka hajoitimme heittämällä jäähän...
- Eteenmenossa sitä hämäsi jokin, meinasi ensin lähteä oikealle, sitten vasemmalle. Kun lopulta lähti eteen niin meni varmasti ja kovaa.
- Seuraamiset oli kautta linjan aivan sieltä ja syvältä, kontakti ala-arvoinen.

Lopuksi otettiin vielä yksi ilmaisu kiintorullalla. Ketkullahan ei ole aikoihin ollut kiintoa kaulassa joten sitäkin tyytyväisempi olen, meni nimittäin nappiin! Löysi hyvin, haistoi itseasiassa jo lähetettäessä ja muutin lähetyssuuntaakin enemmän maalimiehen suuntaan kun koira oli niin varma itsestään. Oli nuuhkaissut äijän naamaa, napannut rullan ja palasi takaisin. Myös näyttö oli erinomainen :) Täytyy vähän sumplia tuota rullaa kun aukeaa liian helposti. Rulla oli toisesta päästä auki kun palasi, en tiedä missä vaiheessa oli lauennut, mennessä, suuhun ottaessa vai tullessa. Pääasia että jätkä oli HIANO!

Pääsivät vielä purkamaan energiaa leikkimällä ja Ketku ehti koheltaa urakalla. Ensin se juoksi pahki vahvaan ketjuun jotta jytke kuului. Muutaman tovin päästä se kiljui täyttä kurkkua pusikossa ja kun pääsin paikalle niin roikotti oikeaa etusta ilmassa. Upeasti tyyppi malttoi odottaa rauhassa että päästiin paikalle vaikka sattui ja muut koirat juoksi kattomaan että mitä se kiljuu. Luvan saatuaan könköili sitten kuitenkin itse tielle eikä jalasta/kyljestä löytynyt mitään vikaa. Hetken verran ontui mutta ennenkuin ehdin autoon saada niin se päästeli jo samaa vauhtia kuin ennenkin. Arvoitukseksi taisi jäädä että mikä oli ongelman nimi, tuolla ei kuitenkaan ole tapana pienistä huudella. Vesottuja pajuntynkiä siellä pusikossa näkyi, olisiko sitten sellainen tökännyt..?