Pentuset palasivat synnyinseudulleen kun Team Egerian kokoontui 14.6. Kannonkoskella. Ihan kaikki eivät paikalle päässeet mutta loput olivat sitäkin aktiivisempia. Alunperin suunniteltu koko viikonloppu kutistui yhteen päivään mutta paljon sitä kerettiin siinäkin. Yllättävän hyvin naperot jaksoivat koko päivän aktiviteetit. Saattoivat olla kotimatkalla hiukan väsyneitä, mutta eiköhän taas kotona jaksettu remmastaa...
Aamupäivä meni tottistellessa ja kuvia räpsiessä. (Tulossa)
Ruuan jälkeen vuorossa oli koiratoto. Reipasta räpiköinti ylämäkeen. Matkalla ollut mutka aiheutti viivästyksiä monelle kun omistaja ennätti kadota näkyvistä. Ihan vertailukelpoisia ajat eivät sikäli ole. Paremmalla onnella ensi kerralla ;) Ehdottomana voittajana selvisi Myytti, jonka ajaksi kellotettiin tasan 10s! Pistäen siis paremmaksi kuin aikuiset koirat: Helmi 12s ja Hertta 12.6s. Pennuista seuraavana viuhahti Elsa ajalla 13s. Elsa pinkoi matkan vielä kahteen kertaan kommunikaatioerheen vuoksi vain pienellä huilitaolla.
Rankan juoksuosuuden jälkeen juostiin lisää eli vuorossa oli viestiä. Jokainen osoitti olevansa hoffi ja sukunsa vesa: hippulat viuhuen painettiin menemään ohjaajien välillä. Kenenkään ei tullut mieleenkään poiketa matkalla minnekään. Myytti muodosti pienen poikkeuksen; se juoksi äiteensä tassunjälkiä ja kirmasi molemmissa päissä ohjaajan ohi äiskän nenän alle. Kun Helmi vietiin tarpeeksi kauas (ja siis _kauas_) niin siltäkin löytyi jarrut jo ohjaajan kohdalla. Ainakin mulla oli todella hauskaa seurata intopiukkana pinkovia hoffilapsia joten viesti pysyttelee ohjelmistossa tulevissakin tapaamisissa. Tiedä vaikka saataisi uusia harrastajia lajiin ;)
Kahvittelun ja huilitauon jälkeen oli vielä paikalla olijoille jälkirääkki. Tasoon nähden taisi Helmillä olla "heikoin" suoritus ;). Tytöt (Myytti&Ruska) teki hienoa ja tarkkaa työtä vaikka kokemusta ei paljoa vielä olekaan. Hakukoira -Panu oli vähän sitä mieltä että ilmavainulla sitä on ennenkin pärjätty.
Mukavaa oli ja toivottavasti tavataan pian uudelleen!
torstai 19. kesäkuuta 2008
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Rokkis
K: Mukaseuraamista
Eli käännöksiä, peruutuksia, sivuaskeleita... Erinomaisesti meni kaikki. Olen todella tyytyväinen, Ketkun reagointi oli nopeaa ja täsmällistä ilman mitään ylimäärästä säätöä. Ainoa viba tuli askelissa vasempaan; pylly ei mennytkään heti lattiaan. Korjattiin ja hyvin toimi sitten.
torstai 12. kesäkuuta 2008
K: ruutu, merkki ja tunnari
Työyön ratoksi vähän tokoilua. Liukas lattia ja voimakkaat hajut toivat uutta haastetta.
Merkki meni näistä parhaiten. Koira irtoaa hyvin merkille, muttei mennyt ihan kunnolla sen taakse. Tarpeeksi kuitenkin saadakseen palkkansa.
Kun palkka on ruudussa koira menee suoraan ja epäröimättä lähetyssuunnasta tai häiriöistä riippumatta. Tyhjään ruutuun lähtee hiukan epävarmasti ja palkkaa hakien. Onnistui kuitenkin ja sai palkkansa perässä. Lopuksi keräili kaikki tötteröt mulle, jos siitä sais vielä lisää...
Nyt sitten nähtiin sekin päivä että tunnari meni perseelleen. Eka kerta ikinä. Palikoita vain 4 ja suht kaukana toisistaan.
Oli intopiukkana lähdössä kun näki palikat lattialla. Jouduin käskyttämään pysymään sivulla seurauksena että ei lähtenyt ekalla käskyllä etsimään omaa. Kun lopulta lähti, käytti paria suussa ennen kuin toi väärän. Lähetin hakemaan uudelleen, toi väärän. Otin oman palikan, vein sen kauemmaksi, lähetin ja palkkasin.
Uudet pulikat ja koira yritti kerätä kaikki suuhunsa, luovutti ja toi väärän. Se siitä sitten.
En tiedä onko sen hajuaisti edelleen lomalla antibiootin/tulehduksen/kivun takia vai häiritsikö sitä muut hajut vai mistä ihmeestä oli kyse. Mitenkään suoranaisen pontevasti se ei nenäänsä yrittänytkään käyttää.
Lisäys: Noi kapulat on olleet pakastimessa (ainoa paikka jossa ne varmasti pysyy hajuttomina) ja liekö siitä johtuu että noi tuoksuu nyt sulaneena todella voimakkaasti puulta jopa omaan nenään. Täytyy viedä ne varastoon seuraavaksi.
Yritän joka tapauksessa saada huomenna elukkatohtoria kiinni tuon väsymyksen ja syömättömyyden takia. Katsotaan sitten eteenpäin.
Merkki meni näistä parhaiten. Koira irtoaa hyvin merkille, muttei mennyt ihan kunnolla sen taakse. Tarpeeksi kuitenkin saadakseen palkkansa.
Kun palkka on ruudussa koira menee suoraan ja epäröimättä lähetyssuunnasta tai häiriöistä riippumatta. Tyhjään ruutuun lähtee hiukan epävarmasti ja palkkaa hakien. Onnistui kuitenkin ja sai palkkansa perässä. Lopuksi keräili kaikki tötteröt mulle, jos siitä sais vielä lisää...
Nyt sitten nähtiin sekin päivä että tunnari meni perseelleen. Eka kerta ikinä. Palikoita vain 4 ja suht kaukana toisistaan.
Oli intopiukkana lähdössä kun näki palikat lattialla. Jouduin käskyttämään pysymään sivulla seurauksena että ei lähtenyt ekalla käskyllä etsimään omaa. Kun lopulta lähti, käytti paria suussa ennen kuin toi väärän. Lähetin hakemaan uudelleen, toi väärän. Otin oman palikan, vein sen kauemmaksi, lähetin ja palkkasin.
Uudet pulikat ja koira yritti kerätä kaikki suuhunsa, luovutti ja toi väärän. Se siitä sitten.
En tiedä onko sen hajuaisti edelleen lomalla antibiootin/tulehduksen/kivun takia vai häiritsikö sitä muut hajut vai mistä ihmeestä oli kyse. Mitenkään suoranaisen pontevasti se ei nenäänsä yrittänytkään käyttää.
Lisäys: Noi kapulat on olleet pakastimessa (ainoa paikka jossa ne varmasti pysyy hajuttomina) ja liekö siitä johtuu että noi tuoksuu nyt sulaneena todella voimakkaasti puulta jopa omaan nenään. Täytyy viedä ne varastoon seuraavaksi.
Yritän joka tapauksessa saada huomenna elukkatohtoria kiinni tuon väsymyksen ja syömättömyyden takia. Katsotaan sitten eteenpäin.
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Työkoira on aina työkoira
Ketku on jälleen tehnyt uuden aluevaltauksen, tälläkertaa mummojen kaverina. Hemppa on isännän ja muksujen seurana maalla joten en raaskinut jättää pikkujäppistä liki 12 tunniksi yksin kotiin. Niimpä se lähti mun seuralaiseksi yövalvontahommiin.
Hiukan mietitytti että kuinka paljon joutuu käskyttämään että vauhti pysyy sallittujen rajoituksien sisäpuolella. Täällä on vissiin tunnelma kaikinpuolin niin verkkainen että ei ole tarvinnut kertaakaan käskeä hiljentämään tahtia. Mun syliin se välillä kiipeää mutta mummojen kanssa tyytyy olemaan ihan vaan jalkojen juuressa. Käsimerkit toimii näköjään sen verran hyvin myös täällä että mä olen täällä ihan yhtä hiljaa kuin muulloinkin. Lisäksi se yllättävän pian itse oivalsi että sen ei ole suotavaa mennä tällä hetkellä mummojen huoneisiin ellei sitä pyydetä: mun kiertäessä huoneissa se jää oven ulkopuolelle maate odottamaan ilman käskyä.
En voi sanoa että täällä olisi aiemminkaan pelottanut olla mutta kummasti tuo karvahupulainen tekee olon kotoisammaksi. Eikä jokaista raksahdusta tarvitse jäädä kuuntelemaan niin tarkasti; koirasta kyllä näkee milloin joku on liikkeellä. Mukavaa, taidan ottaa jatkossakin assistentin matkaan...
Hiukan mietitytti että kuinka paljon joutuu käskyttämään että vauhti pysyy sallittujen rajoituksien sisäpuolella. Täällä on vissiin tunnelma kaikinpuolin niin verkkainen että ei ole tarvinnut kertaakaan käskeä hiljentämään tahtia. Mun syliin se välillä kiipeää mutta mummojen kanssa tyytyy olemaan ihan vaan jalkojen juuressa. Käsimerkit toimii näköjään sen verran hyvin myös täällä että mä olen täällä ihan yhtä hiljaa kuin muulloinkin. Lisäksi se yllättävän pian itse oivalsi että sen ei ole suotavaa mennä tällä hetkellä mummojen huoneisiin ellei sitä pyydetä: mun kiertäessä huoneissa se jää oven ulkopuolelle maate odottamaan ilman käskyä.
En voi sanoa että täällä olisi aiemminkaan pelottanut olla mutta kummasti tuo karvahupulainen tekee olon kotoisammaksi. Eikä jokaista raksahdusta tarvitse jäädä kuuntelemaan niin tarkasti; koirasta kyllä näkee milloin joku on liikkeellä. Mukavaa, taidan ottaa jatkossakin assistentin matkaan...
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Höpörontit kisoissa
Ei siis omat. Hoffeilla oli edustusjoukkueet sekä pk-rotumestaruuksissa Lahdessa että tokon SM-kisoissa Oulussa. Hienoa että saatiin porukka kasaan molempiin.
Lahdesta irtosi pronssia joukkueella:
Suomen Hovawart ry.
PAJÄ 3 Hwu Hovarian Netzer, Anu Hatunpää 196p.
PAHA 1 Hwu Soffahoffin Geezer, Eeva-Liisa Luukkonen 286p.
PAHA 1 Hwu Elliegårdens Black Rudi, Helena Prepula 255p.
Yhteensä: 737p.
Tokoilut:
Stelmo's Frisco/ Katri Ursin (ALO) - 157.83
Gierrat Cohkka/ Kati Nevala (AVO) - 145.5
Zarafina's Basil/ Margareetta Nyholm (AVO) - 122.5
Hoffen-Haus Kirsberry/ Tiina Kanto (VOI) - 235.5
yht. 538,83 sij. 27/45
Onnea kaikille!
Lahdesta irtosi pronssia joukkueella:
Suomen Hovawart ry.
PAJÄ 3 Hwu Hovarian Netzer, Anu Hatunpää 196p.
PAHA 1 Hwu Soffahoffin Geezer, Eeva-Liisa Luukkonen 286p.
PAHA 1 Hwu Elliegårdens Black Rudi, Helena Prepula 255p.
Yhteensä: 737p.
Tokoilut:
Stelmo's Frisco/ Katri Ursin (ALO) - 157.83
Gierrat Cohkka/ Kati Nevala (AVO) - 145.5
Zarafina's Basil/ Margareetta Nyholm (AVO) - 122.5
Hoffen-Haus Kirsberry/ Tiina Kanto (VOI) - 235.5
yht. 538,83 sij. 27/45
Onnea kaikille!
Äitinä on siistii!
Saa ihan yksinoikeudella siivota kaiken vähääkään epäilyttävän materiaalin. Tänäänkin sitä ehti kertyä monessa muodossa ja useaan kertaan. Yksi oksensi, toinen pissi ja kolmas ripuloi pitkin lattioita. Puhumattakaan siitä että pissalammikkoa oli yritetty "kuivittaa" levittämällä viereisestä ruukusta monta pientä kourallista multaa pitkin lattioita.
Osa tuotoksista oli lasten, osa koirien -tai siis koiran - mutta yhtäkaikki; kyllä äiti siivoaa. Pesee lattiat, tavarat, lapset ja koirat. Kun jaksaisi vielä pestä itsensäkin...
Sitä paitsi kun "perhe-elämä on pyllystä" -tukihenkilöni loistaa poissa olollaan, niin fyysisesti kuin nettilinjoiltakin niin tässä on se vaara että tähän tottuu. Levitetty multa aiheutti hammastenkiristystä ja pientä äänen korotusta mutta sekin lähinnä siksi että kyseessä oli mummon jo aiemmin pienten käsien osallistumisesta nauttimaan päässyt kukka... Muu sujui rutiinilla ilman sen kummempaa irvistelyä.
Tällä kertaa ei voi kyllä isäntää moittia että olisi jättänyt mut selviytymään yksin. Juoksi sisälle heti kuultuaan avokkaansa rääkyvän puhelimeen että "Tule auttamaan! Nyt heti..!" Asian oikea tila = pari nälkäänsä ja väsymystänsä huutavaa tenavaa ja puoli huushollista paskaa- taisi selvitä vasta oven sisäpuolella. Kiitettävää että kantti piti ja mies ruokki jälkikasvunsa suuremmitta kuittailuitta. Siivous jäi äiti-henkilölle, neuvotteluja ei käyty. Tosin tarjoutui tuo kaikkien herrasmiesten isä toki auttamaan lopulta siinäkin. Ihan oma-aloiteisesti ehdotti että emäntä ottaisi kersansa, koiransa sekä likaantuneet tuotteet ja menisi navetan seinustalle riviin seisoksimaan. Puhdasta tulisi kyllä...
Osa tuotoksista oli lasten, osa koirien -tai siis koiran - mutta yhtäkaikki; kyllä äiti siivoaa. Pesee lattiat, tavarat, lapset ja koirat. Kun jaksaisi vielä pestä itsensäkin...
Sitä paitsi kun "perhe-elämä on pyllystä" -tukihenkilöni loistaa poissa olollaan, niin fyysisesti kuin nettilinjoiltakin niin tässä on se vaara että tähän tottuu. Levitetty multa aiheutti hammastenkiristystä ja pientä äänen korotusta mutta sekin lähinnä siksi että kyseessä oli mummon jo aiemmin pienten käsien osallistumisesta nauttimaan päässyt kukka... Muu sujui rutiinilla ilman sen kummempaa irvistelyä.
Tällä kertaa ei voi kyllä isäntää moittia että olisi jättänyt mut selviytymään yksin. Juoksi sisälle heti kuultuaan avokkaansa rääkyvän puhelimeen että "Tule auttamaan! Nyt heti..!" Asian oikea tila = pari nälkäänsä ja väsymystänsä huutavaa tenavaa ja puoli huushollista paskaa- taisi selvitä vasta oven sisäpuolella. Kiitettävää että kantti piti ja mies ruokki jälkikasvunsa suuremmitta kuittailuitta. Siivous jäi äiti-henkilölle, neuvotteluja ei käyty. Tosin tarjoutui tuo kaikkien herrasmiesten isä toki auttamaan lopulta siinäkin. Ihan oma-aloiteisesti ehdotti että emäntä ottaisi kersansa, koiransa sekä likaantuneet tuotteet ja menisi navetan seinustalle riviin seisoksimaan. Puhdasta tulisi kyllä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)