Työkoira on aina työkoira

Ketku on jälleen tehnyt uuden aluevaltauksen, tälläkertaa mummojen kaverina. Hemppa on isännän ja muksujen seurana maalla joten en raaskinut jättää pikkujäppistä liki 12 tunniksi yksin kotiin. Niimpä se lähti mun seuralaiseksi yövalvontahommiin.

Hiukan mietitytti että kuinka paljon joutuu käskyttämään että vauhti pysyy sallittujen rajoituksien sisäpuolella. Täällä on vissiin tunnelma kaikinpuolin niin verkkainen että ei ole tarvinnut kertaakaan käskeä hiljentämään tahtia. Mun syliin se välillä kiipeää mutta mummojen kanssa tyytyy olemaan ihan vaan jalkojen juuressa. Käsimerkit toimii näköjään sen verran hyvin myös täällä että mä olen täällä ihan yhtä hiljaa kuin muulloinkin. Lisäksi se yllättävän pian itse oivalsi että sen ei ole suotavaa mennä tällä hetkellä mummojen huoneisiin ellei sitä pyydetä: mun kiertäessä huoneissa se jää oven ulkopuolelle maate odottamaan ilman käskyä.

En voi sanoa että täällä olisi aiemminkaan pelottanut olla mutta kummasti tuo karvahupulainen tekee olon kotoisammaksi. Eikä jokaista raksahdusta tarvitse jäädä kuuntelemaan niin tarkasti; koirasta kyllä näkee milloin joku on liikkeellä. Mukavaa, taidan ottaa jatkossakin assistentin matkaan...