Pieni paimenpoika vaan.

Ketkula kävi tänään tutustumassa lampaisiin ja vuohiin Kuttukuussa Vehmersalmella. Mulla ei itseasiassa ole aavistustakaan että miten meillä meni x) Ketkulla oli ainakin vauhtia ihan liikaa ja se kuulemma on se mihin keskitytään ensin jos paimennusta jatketaan. Rakettina se väsyttää itsensä ihan liian aikaisin jotta se oikesti jaksaisi paimenen hommia. Jotain ideaa paimentamisesta itsestään sillä ilmeisesti Sinikan mielestä oli. Laumasta irtautuneita otuksia se lähti aina omatoimisesti ajamaan takaisin oikeaan suuntaan. Lauman takana viisaroiminen onnistui hetkittäin oikein mallikkaasti mutta piti sitä kerran sukeltaa keskelle laumaakin, en tiedä tajusiko edes tehneensä pahan mokan ;) Maahan meno ei todellakaan ollut hanskassa vaikka normaalisti tippuu pitkästäkin matkasta ekalla käskyllä. Nyt kun oli lampaat mun ja koiran välissä niin esiintyi pientä valikoivaa kuuloa. Mennään! ja kaikki! kehoitukset kyllä meni salamana perille mutta maahan ei sitten millään, käskyn toistuessa alkoi väistellä; katseli taivaalle ja käänsi mulle selkäänsä. Argh. Ja maahanmenoa etäällä ohjaajasta oli erityisesti harjoiteltu tätä tilaisuutta varten. Mistään sitä ei kyllä huomannut.
Sanallisten käskyjen tehosteeksi otettiin kolinapurkki ja sitä käytettiin maahanmenon ja hidastamisen käskyjen vahvistajana. Saman asian olisi kenties (?) ajanut tuttu ja turvallinen perkule! mutta sitä ei ollut suotavaa käyttää.

Ketkuhan hoiti homman täysin liinassa ollen, ensin minä pitelin kiinni ja Sinikka oli lauman toisella puolen ja sitten vaihdettiin päikseen. Apuna meillä oli koko ajan paimennuksen ammattilainen, Vili -bc.

Kuttukuussa olikin "aussiepäivä" sillä meidän lisäksi siellä oli sattumalta kaksi joensuulaista aussiekoirakkoa sekä meidän matkaseurana toimineet Myy, Buddy & Hanne. Mielenkiintoista katsottavaa siis riitti. Buddy ansaitsee spesiaalimaininnan siitä että kävi viimeisenä näyttämässä että näin se homma tehdään, paimenen poika kun on ;). Eikä ollenkaan paskasti Myyltäkään, kaunista katsottavaa.

Tässä vaiheessa on vielä niin pihalla touhusta että uudestaan on päästävä katsomaan josko sitten menisi omaankin ymmärrykseen hommasta jotain. Täytyy sanoa että mukava paikka oli, paimennettavista huolehdittiin kunnolla eivätkä ne stressanneet mistään. Ainoa stressaaja taisin olla minä siinä vaiheessa kun lampaat tilsi varpaille ja tulin saarretuksi lauman keskelle x) Viimeistään elokuussa uusitaan Bywaterin paimennusviikonloppuna samassa paikassa. Toivottavasti päästäisiin jo aiemmin.