Vanhalla alkaa ottaa jo koville, viime viikonlopun jäljiltä alkaa vasta nyt palautua normaali elämään ;) Jämsänkoskella leireiltiin Kultapapu-egerian -tiimillä lisävahvistuksin.
Iso kiitos Tiialle, Ilkalle, Pialle ja Wiltsulle työpanoksesta, me lähinnä vaan hengailtiin mukana (joojoo, osallistuttiin me siivoukseen. Ainakin x))
Taas tuli todettua että mun keskittymiskyky+muisti-kaverit=tyhjää eli tästä lähtien (lähes)KAIKKI treenit, luennot ynnä muut kirjoitetaan ylös paikan päällä. Omat harjotukset tietenkin jo etukäteen. Tuolta jääneet muistiinpanot on edelleen trinzulla joten ei siitä toistaiseksi sen enempää.
Omien koirien lisäksi mukana oli Myytti joka yllätti positiivisesti. Sähköjänis oli hyvin rauhallinen sekä ulkona että autossa; ei resunnut eikä huutanut. Jälkeä on viime egerian-tapaamisen jälkeen selvästi tehty ja Myyts jäljestikin hyvin tarkasti, askel askelelta.
Panu taustajoukkoineen oli myös mukana. Jatkakaa samaan malliin, jälkityöskentelyä(kin) oli ilo seurata. Kaveri on lisänimensä "Ponteva" kyllä ansainnut x) Kiitos kun osallistuitte!
Helmin tottiksessa pääongelmana oli henkilöryhmä. Kentällä oli iso määrä ihmisiä jotka alkoivat voivotella ja lässyttää aina koiran lähestyessä. "Ihanaa" taas näitä! Mä pääsen jallittamaan!" oli Helmin mielipide ja se yritti välittömästi liueta lässyttäjien kainaloon. Palautteesta seurasi yllätysyllätys paineistuminen (kerrottakoon silmien pyörittelijöille että tätä haettiin kuten aiemminkin) steppailu ympäriinsä. Kun koira palasi paikalleen se sai kiitosta ja rauhaa. Muutaman toiston jälkeen reaktiot henkilöryhmää kohtaan laimenivat ja koira alkoi työskennellä _mulle_. Muutos kaikenkaikkiaan oli hämmästyttävä. Aiemmin mulla on ollut koira jolla on ollut kivaa ja joka on diipadaapaillut vähän sinnepäin koska sille nyt on sattunut sopimaan tehdä niin. Kun koira vaihtoi isompaa vaihdetta silmään siitä tuli koira jolla oli kivaa mutta joka sen lisäksi teki oikeasti töitä ja halusi tehdä niitä mulle. Intensiivisyys yllätti, muutoksen pystyi todella tuntemaan: koira piti hyvin paikan, kontakti oli parempi ja työskentely terävämpää. Häntä heilui edelleen mutta sen sijaan että se olisi keikkunut korkealla se laski puolitankoon ja heilahteli keskittyneesti minuun päin. Epäilijöille kerrottakoon että en nyppinyt koiraa perskarvoista aina sen heilauttaessa häntää "väärään" suuntaan vaan tämä ilmiö oli ihan tulosta sen keskittyneisyydestä ja meidän yhteistyöstä.
Ja mitä vaadittiin että päästiin tähän? Se että mä lakkasin "harrastamasta irlantilaista rivitanssia" eli steppailemasta ja houkuttelemasta koiraa askelin, muilla liikkeillä tai sanallisesti ja vaadin sitä tekemään sen minkä se osaa. Harjoituksissa ei vahingoitettu eläintä millään tavalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti