Pitkät metsätreenit.

Päästiin pitkästä aikaa Tiian ja Riitin kanssa treenaamaan ja ihan tovi (=viitisen tuntia) siinä sitten vierähtikin...

Ensin käveltiin jälkiä ja esineruutuakin vanhenemaan. Aloitin Ketkun kanssa tekemällä muutaman liikkeen; seuraamista ja metalli- & puukapulan noudot. Seuraaminen oli aika tuskan takana sillä koiran nenä kummasti veti esineruutua kohti. Noudot on hyvin ketkumaisia = iloisia ;) Luovutusasento voisi olla edelleen tarkempi mutta jostain syystä niiden korjaaminen on mulle kauhean hankalaa.

Helmi sai ottaa ensin tottista ja heti perään esineitä. Seuraaminen oli reipasta (mun pitäisi vain edelleen kävellä nopeammin!!), Tiia toimitti henkilö"ryhmän" virkaa ja ihan niinkuin olin arvellutkin torstain jäljiltä H haisteli Tiiaa ja kontakti löystyi. Yksi ärähdys Tiialta ja tsädäm - mallikas seuraaminen palasi. Eikä se heikentynyt kertaakaan vaikka kierrettiin Tiiaa niin että koira joutui väkisinkin koskemaan siihen. Hyvähyvä.
Noudoissa "pientä" säätöä. Ensimmäisellä H toi suht lähelle mutta n. 45 asteen kulmassa muhun nähden. Uudella käskyllä korjasi mutta alkoi mällätä kapulaa. Rauhoitin silittämällä kuonosta.
Toisella toi hyvin mutta pomppasi saman tien kauemmas -> kieltäydyin ottamasta kapulaa, Helmi juoksi ensin poispäin ja jäi odottamaan mutta antoi sitten lopulta periksi ja tuli eteen. Kolmas yritys oli jo kokonaisuudessaan hyvä! Koira toi lähelle ja suoraan pelleilemättä (myönnän; kädet oli edessä ja liikautin toista jalkaani ;)). Hirveät bileet ja lopetettiin siihen. Tai mä luulin lopettavani; metalli oli jäänyt auton viereen ja Helmi päätti tuoda sitäkin pari kertaa. Käskyä en antanut mutta en hyväksynyt vaillinaista suoritusta. Koiraparalla oli aika pohtiminen kun se tiesi että mulla oli palkkarasia ja se olisi halunnut kapulan tuoda mutta mä en auttanut sitä millään tavalla. Välillä se juoksenteli kapulan kanssa metsikön puolella ja silloin oli jo pakko kysellä että minnes luulet meneväsi kun oli riski että se olisi bonganut mun Riitille tekemän jäljen siitä vierestä. Pari kertaa kapula lensi mun jalkojen juureen mutta aina se haki sen uudelleen kun en reagoinut mitenkään. Jossain vaiheessa alkoi kuulua kaamea kalina kun hampaat alkoi nakuttaa kapulaa. Lopulta toi ihan nätisti eteen ja rauhoitin taas kuonoa sivelemällä.

Helmi sai lähteä heti perään hakemaan esineitä. Ruutu noin 20x50m. Tiia oli vienyt omasta pussistaan esineet valmiiksi. Oikeassa etukulmassa yksi, takana keskellä ja lähellä oikeaa nurkkaa yhdet. Lähetin hakemaan suhteellisen keskeltä, tarkoituksena pistottaa se suoraan taakse. Just joo. H ampaisi nipin napin ruudun sisäpuolelle ja suoraan hakemaan etukulman esineen. Mikäs siinä, palkka ja hehkuttelua ja uudelleen lähetys. Ampaisi taas matkaan reippaasti mutta juoksenteli vähän puolihuolimattomasti pitkin ruutua, seurasi takarajana ollutta polkua pari metriä pois ruudusta, kävi (taas!!) kakalla ja palasi ilman esinettä takaisin. Uudelleen lähetyksen jälkeen eteni ja toi oikean takakulman esineen ihan hyvin. Kolmannelle en enää uskaltanut lähettää vaikka mieli vähän teki.

Ketkun esineruutuun suhtauduin itse vähän liian luottavaisesti ja huolimattomasti. T. vei esineet valmiiksi lähimpään etukulmaan ja muistaakseni takakulmiin(?), lähelle takarajaa kuitenkin.
Toi yhden esineen ja sen jälkeen meno oli melko päätöntä juoksentelua, merkkasi molemmpien takakulmien esineet mutta ei tuonut. Toisella esine oli jo suussa mutta pudotti sen (myöhemmin paljastui että se ei ollut koskenut oikeaan esineeseen vaan pudotettu löytö oli jokin folion kappale). Käväisi ojassa (muutama metri sivurajasta) kastautumassa ja juoksi toisesta etukulmasta kaksi kertaa ulos. Ohjaukselle kuuro. Päätyi autoon nököttämään kamppeet päällä. Riitti otti välissä ja sitten Ketku uudestaan, juoksi suoraan takarajalle ja toi hienosti sieltä keskeltä yhden Riitin esineistä.

Jäljet:
Ketkulla noin 700m mutta ilmeisesti me ajettiin siitä n. 500-600m. Maasto ei ollut siitä helpoimmasta päästä vaikka metsässä koko ajan pysyttelikin. Ojan ja kosteikkojen ylityksiä, kaksi kulmaa, 5 keppiä ja lopussa maalimies pallon kanssa. Esineet ja kulmat merkattu. Ennen varsinaista jälkeä polulla oli jäljennostoja: Tiia oli kulkenut siksakkia polun yli. Ketku merkkasi (=huomasin merkkaavan) kolme ja niiden lisäksi tarkisti yhden josta kutsuin sen takaisin n. 20 metristä. Varsinaisen jäljen nosti helposti ja ajoi reippaasti soheltamatta. Osa esineistä nousi hyvin, osan taas vain merkkasi ja meni yli. Näillä leikin sitten itse, tuupin koiran pois kun se tuli katsomaan, toisen sai ottaa suuhun, toista ei. Ojan ylitys ei tuottanut mitään ongelmia mutta jonkin matkaa sen jälkeen koira poikkesi päättäväisesti jäljeltä ja merkkasi tien. Jarruttelin muutaman kerran mutta itsepäisesti oli varma suunnastaan joten annoin sen tarkistaa. Koira meni tielle asti ja kun kutsuin pois merkkasi tien 10 metriä edempänä. Mahdollisesti Tiia oli ehtinyt juuri kulkea jäljen loppuun odottamaan. Palattiin hiukan takaisin ja olin yllättynyt miten hyvin koira palasi jäljelle vaikka matkaa kuitenkin oli jonkin verran.
Kulmat meni todella kauniisti, takeltelematta. Nyt kun ei ollut ketään jäljellä mukana vaan pakko oli luottaa vain koiraan että se tiesi missä mennään niin Ketkukin oli itsevarmempi ja päättäväisempi ja itse otti rennommin: jos koira menisi vikaan niin eipä sille mitään voisi. Onneksi se on helppolukuinen ;)

Helmin jälki ehkä n. 400-500m. Muutama kulma, 5 keppiä + lopussa lelu. Tiia hortoili tältä jäljeltä palatessaan pitkin metsiä joten lähti mukaan varmistamaan että eksytään sitten yhdessä jos eksytään ;)
Jäljen nosto tieltä ei meinannut onnistua kun H ei olisi millään halunnut kulkea vasenta reunaa vaan seurata meidän muita edestakaisin kulkemiamme jälkiä. Vaati hiukan ohjausta saada se pysymän tarpeeksi pitkään vasemmassa reunassa mutta nosti lopulta jäljen itse. Ajoi suht reippaalla vauhdilla, levottomasti ja hiukan epävarmasti. Keppejä ei ilmaissut kuin lopussa. Liinan kiinnijääminen aiheutti häsläämistä ja pyörimistä edestakaisin, yritti kysyä neuvoa mutta kun ei sitä tullut niin ratkaisi asian itse. Toisella kerralla annoin liikaa käskyjä joten koira lakkasi yrittämästä ja tarjosi jäljen etsimistä mulle "tee itse kun osaat". Päästin Hempan irti liinasta ja työskentely kohtentui huomattavasti. Puron ylityksessä heittäytyi avuttomaksi: ylitti puron mutta oli ilmeisesti hiukan epävarma (ja me vielä pysähdyttiin perässä sopivasti vahvistamaan tätä) joten palasi takaisin ja pyysi apua. Mitenkään ei reagoitu joten koira tutki ympäristön ja jatkoi sitten jälleen ojan yli. Patukkaan ei reagoinut mitenkään vaan etsi Tiian poistumisjälkeä. Kaiken kaikkiaan viidestä kepistä Helmi merkkasi yhden ja ilmaisi yhden.