Raunioitumista

Tikiksellä ihmettelemässä rauniorataa. Pimeä pukkasi päälle ja Ketkun suoritusvuoron ollessa ei näkyvyyttä voinut juuri enää kehua mutta saatiinpa tosiaan erilaiset treenit: vieras kenttä, vieraita ihmisiä ja pimeää ja siitä huolimatta koira toimi. Mitenkään parastaan se ei varsinaisesti esittänyt mutta kaikki maalimiehet nousi ja ilmaisutkaan eivät kai tökkineet.

Aloitettiin ilmottautumisella ja etsintäsuunnitelmalla.
Lähetin koiran etenemään alueen vasenta reunaa, johon se lähtikin. Ensimetreillä oli havaittavissa pientä epävarmuutta mutta pääsi sitten vauhtiin. Jopa siinä määrin että kävi pyörähtämässä laajahkon lenkin myös oikealla. Vasemmalta nosti ensimmäisen maalimiehen vaakatasossa olevasta putkesta (tai "rumpusta"). Olisi mieluusti lähtenyt rullan tuotuaan jo seuraavalle mutta toisella kehoituksella lähti näytölle. Täytyy alkaa palkata tuonnista vain satunnaisesti.
Lähetin koiraa hassusti vasemmalle tavallaan kohti jo löydettyä piiloa. Halusin sen siis vielä varmistavan vasemmalle jääneen alueen. Miksi en sitten lähettänyt sitä suoraan sinne minne halusin -ei voi ymmärtää. Onneksi koira on emäntää fiksumpi ja teki tämän tarkastuksen lopulta vaikka ohjaajan käsi näytti eri suuntaan.
Sitten lähetys etuoikeaan ja koira lähti hyvin annettuun suuntaan. Merkkasi maalimiehen hyvin mutta tarkempi paikantaminen pystyssä olevan metalliputken sisään otti aikansa. Ilmaisi ja meni näytölle hyvin vaikka rämisevään putkeen suhtautuikin hiukan varauksella.
Kolmas maalimies oli vähän suuremman nihkeyden takana. Ketz pysähtyi pitkäksi aikaa ihmettelemään maalimiestä muutaman metrin päästä ja kun ihmettelin valopannan pitkään paikallaanpysymistä niin kärsimättömänä aloin kysellä että no löysitkös jotain, jolloin koira palasi takaisin mun luo. Lähti siitä sitten uudelleen ja ilmaisi molarin.
Liikkuminen oli tavallista varovaisempaa (kumma kyllä, niin oli muuten emännälläkin) ja ilmaisut olisi saaneet olla nopeampia muuten ihan ok.