Aamulla töistä tullessa oli vastassa tuhti lemu ja peremmälle siirtyessä palajstui myöskin kaksi varsin tuhtia eikun vetelää kakkakasaa. Mistäs muualta kuin olkkarin matolta. Syyn niskaansa sai vieressä luimisteleva Ketku, Helmihän nyt olisi ollut kyllin fiksu käydäkseen kylppärissä...
Koirat pissille, lattia puhtaaksi, ikkunat auki ja nukkumaan. Parin tunnin päästä herään siihen että Helmi piippaa ja pyytää ulos. Siis häh, hetkinen, Helmi? Kasojen tuottaja ei ollutkaan Ketkula vaan Hempu joka oli aivan vesikuralla. Ilmankos siellä olkkarin lattialla oli sitä tavaraa huomattavasti Kepsuttimen päivittäistä ruoka-annosta isompi määrä...
Hempulle canicuria (onneksi ostin samoin tein 2 pakettia) ja taas takaisin untenmaille. Tällä kertaa sainkin nukkua melkein 5 tuntia ennen kuin herään sängyn alta kuuluviin oksennusääniin. - Ketz. Älä sinne oksenna! Sängyn alta ilmestyy pieni nokka, ihmettelevät silmät ja niskaan lintatut korvat. - Häh? Mitä nyt?
Eikun niin joo, se kipeehän olikin Helmi. - Hempu tuu pois sieltä. Hempuhan tulee ja oksentaa sängynalusen lisäksi vielä neljään muuhunkin kohtaan lattialla. Lisää canicuria.
Muutama tunti meneekin ihan rattoisasti. Iltalenkillä alkaa taas soida. Stereona. Jihaa, molemmat koirat kykkii surkeina ojassa. Muutama askel päästään välillä eteenpäin ja taas uudestaan. Helmillä jo ihan veristä ripulia :( Ketkulta meinasi vallan jäädä ohikulkeva lapinkoirakin huomiotta puskassa kyykkiessään. Lähellä ollutta vahinkoa kompensoitiin sitten tavallista isommalla rähäkällä. Etenkin kun koira oli valmiiksi vähän varuillaan ja jäi seisoskelemaan kauemmaksi, liekö haju säikäyttänyt.
Hiukan ketutti pistää kaksi kurapersausta autoon mutta aikaa oli liian vähän ja matkaa liian paljon jotta olisin ehtinyt juoksuttaa ne kotiin. Kiiruusti pikapesut ja jäivät sitten portin taakse kodinhoito&kylppäriosastoon yöksi. Onneksi Eve& Antti piipahtivat hetki sitten katsomassa että kaikki on ok ja päästämässä koirat käymään ulkona. Kiitos!
Ihan hyvävointisia kuulemma olivat joten nyt ei jännitä ihan niin paljon mennä aamulla kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi teidän mahavaivaisia koiria! Toivottavasti kohta jo helpottaa. Ja on se Ruska vaan äitinsä tyttö: sekin menisi tiukan paikan tullen sinne pesuhuoneeseen p*sk*lle ja jos se kasa joskus löytyisikin jostain muualta - niin kuin vaikka matolta - niin Ruskaa ei sitten löytyiskään: se olisi häpeilemässä jossain Hyvässä Piilossa ja olisi niin noloa että...
Onneksi nämon kaikki menneet alta vuorokaudessa ohi. Kun vaan ei enää uusisi...
Juu, tuo sisälle tekeminen oli varmasti Helmille huomattavasti vaikeampi paikka kuin mulle jälkien siivoaminen (mikä ei ollut ihan helppo nakki sekään ;)). Ketkun asenne on huomattavasti miehekkäämpi: koiran on tehtävä mitä koiran on tehtävä. Jos tilanne vaatii sisälle paskomista niin se on sitten tehtävä xP
Lähetä kommentti