Ai vitsi että on todella hyvät fiilikset treenien jälkeen! Päästiin pitkästä aikaa pekotreeneihin ja otettiin sitten vähän missattuja kertoja takaisin ;) Kaikki ei mennyt ihan nappiin mutta hommassa oli taas todella sitä aitoa ketkumaista tekemisen makua!
Alkuun hakua, mitä ei ole otettu ainakaan reiluun kuukauteen. Täysi kokoinen alue, kolme maalimiestä, keskilinjalta pistottaen. Vasemmalla hakkuuaukea, oikealla havupuuvoittoinen metsä. Tuuli oikealta takaviistosta.
Näytti epätodennäköiseltä että eka äijä olisi hakkuuaukealla joten olin varma että se olisi siellä. Siksi lähetin koiran ensin oikealle. Pisto ei mennyt ihan suoraan vaan vähän etuvasempaan mutta koira oli juossut tasan takarajalle ja kääntynyt sieltä pienesti risteillen takaisin. Keskilinjalla nätisti hallintaan ja lähetys hakkuuaukealle. Maalimies löytyi ja rulla toimitettiin hidastelematta perille asti. Samoin näyttö hyvä. En ollut antanut maalimiehille palkkaa mutta K. palkkasi Ketkua tuuppimalla ja palluttelemalla ja varsinainen palkka tuli sitten multa.
Palattiin yhdessä keskilinjalle ja lähetin koiran metsään. Koira oli tovin näkymättömissä joten huusin sen sitten takaisin. Saman tien se ilmestyi puiden välistä rulla suussa, oli siis jo palaamassa kun huusin. Hyvä luovutus mutta näytölle ei lähtenyt ihan täysillä. Eteni hiukan ja sitten jäi ikäänkuin miettimään että mihkäs sitä pitikään mennä. Taisin antaa parikin uutta käskyä ennenkuin koira juoksi oikeaan osoitteeseen.
Vielä viimeinen pisto vasemmalle ja tässä kompastuin omaan nokkeluuteeni. Tuuli kävi takavasemmalta joten ajattelin edetä linjaa eteenpäin kantopinon toiselle puolelle ja lähettää koiran tuulen alta. Näimpä tein ja koira sai kuin saikin hajun maalimiehestä edettyään vasta pari metriä. Koska K. oli odottanut meitä useampi metri aiemmin, Ketku näki sen myös heti kohta haistettuaan. Tuumasi että jahah, tossa näkyy olevan, ehdin mä sinne myöhemminkin ja loikkasi isoon lammikkoon viilentymään ja juomaan. Uudet lähetyskäskyt aiheuttivat vain silmienpyörittelyä ja lisää veden lipittämistä. Kun aloin näyttää siltä että tulen ojan ylin ja laitan koiran lähdölle vaikka niskapersotteella, se kävi hakemassa rullan. Näytölle lähdettäessä koira esitteli mulle ensin sen vesilammikon ja vasta sitten maalimiehen.
Irtaantuminen ohjaajasta vaivatonta, etsintätyöskentely loistavaa, ilmaisussa haparoi sen verran että oli 2. maalimiehellä rullan oton jälkeen miettinyt pari sekunttia että mitä pitikään tehdä, mutta aiemmin tökkineet rullan luovutukset oli nyt pro. Näytöissä pätki hiukan. Hallinta ja käyttäytyminen keskilinjalla hyvää. Ainoastaan viimeisen maalimiehen kohdalla tökki tehtävän liika helppous. Käytös maalimiehellä erittäin korrektia.
Bonuksena vielä mainittakoon että keskilinjan alussa oli häkissä nahkacollieuros koko suorituksen ajan. Ketku ohitti häkin sivistyneesti mennen tullen eikä muuten piitannut siitä mitään.
---
Pienen autossa lepäilyn jälkeen oli vuorossa "vieraiden" tallaama esineruutu vierailla esineillä. Todella intona lähetyksessä, mieli teki ottaa varaslähtö mutta pysyi kuitenkin. Näkee että esineruutuihin on vain "roiskaistu" menemään, täytyy muistaa alkaa ottaa enemmän hallintaan ennen lähetystä.
Kerran meni vasemmalta yli sivurajan, tuulen alapuolella ja ainakin läheltä sitä mistä Redi oli aiemmin ajanut jäljen. Huomautin ylityksestä mutta olisi varmaan samoihin aikoihin palannut itsekin. Kaksi esinettä löysi ja toi ok, joskaan ei ihan itselleen tyypillisellä vauhdilla mutta aiemmin ei olekaan olltu hakutreenia pohjalla. Kolmas oli jo hiukan työläämpi ja koira kävi kerran kysymässä että yritätkö kusettaa, oletko varma että siellä on vielä esine... Käskin etsiä edelleen ja hyvin löytyi sitten viimeinenkin.
Iloisesti työskenteli vaikka vähän väsyttikin.
---
Vielä kerran otettiin autosta hommiin. K. leikitti ensin patukalla ja Ketkuhan leikki (piti näyttä malliacollikoille ;)) Kun K. kokeili tarjoaako Ketku seuraamista, koira ei jostain syystä osannut päättää haluttiinko siltä seuraamista vai maahanmenoa, niimpä se teki sekäettä. Erinomaisen huvittavan näköistä menoa. K. kokeili ryömiikö Ketku mutta patukka oli turhan hankala väline siihen kun ryömimistähän tuolla ei ole vielä kertaakaan otettu.
Joskus sekin on aloitettava joten namit käteen ja yritystä. Hiukan alkuun haki että wtf?? mutta kyllä sieltä sitten oikeatakin ryömimistä vähän saatiin. Ei liene liian hankala opettaa.
Kantamista ja henkilöryhmäkin otettiin kun oli porukkaa sopivasti. Ensimmäisessä kantajan vaihdossa (minä->J.) oli hiukan epävarma mutta sen jälkeen lähinnä se oli tyytyväinen siitä että sai olla ihmisten sylissä eikä tarvinnut itse edes nähdä vaivaa.
Henkilöryhmässä ei mitään erikoista. Seuraaminen olisi voinut olla inan tiiviimpää mutta kokonaisuutena ok.
Toivottavasti tämä moodi nyt pysyy päällä, tällaista koiraa on ehdottoman hauska ja helppo treenata.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti