Juokse Helmi, juokse!

Eli vie vie viestiä. Miltään osin kovin hieno ei tän päivänen harjoitus ollut mutta ainakin koira juoksi matkaa, mikä oli treenin perimmäinen tarkoituskin.

Jussi valitsi tarkoituksella maastoksi helpon, vanhan polunpohjan ja tsekkasi etäisyydet kartasta. Metsään marssiessa oltiin kauhean tyytyväisiä hyvin suunnitellusta treenistä. Ei ihan päästy pihasta pois kun huomasin että olin jättänyt puolet palkasta sisälle. Sieltä löytyi myös toinen radiopuhelin... Paikanpäällä paljastui että sen akku oli loppu ja J pääsi taas huomauttamaan että niimpä... Kysyinkö minä että latasitko sen..? Eipä tuolla suurta merkitystä ollut kun treenattavana oli vain yksi koira.

Mä jäin A-pisteeseen ja Helmi katosi Jussin kanssa metsään. Tovin päästä Jussi soittaa että paikka on väärä mutta hää lähetti koiran silti ja "perkele, sillähän on suuntavaisto!". Maasto oli paikoin todella hankalaa, matka lyhyempi ja reitti teki pienen kaarroksen vasempaan, missä tuli se isoin "moka". Hempu nimittäin kieltäytyi ohjauksesta huolimatta lähtemään kuljettua reittiä vaan juoksi oikaisten. Yritin olla ovela ja seurauttaa sitä takaisin lähetettäessä sen veran pitkästi että se olisikin halunnut edetä polkua pitkin. Noup. Koira teki ehtonsa harvinaisen selväksi: hän valitseereitin tai ei juokse. Myönnän, luovutin. Lähetin sen vielä takaisin Jussille ja sitten
siirryttiin yhdessä alunprin suunnitellulle paikalle. Toki oltaisi voitu siirtyä ilman tuota lähetystä mutta halusin sille kuitenkin kaiken sähläyksen jälkeen onnistuneen irtautumisen ennen paikan vaihtoa. Matkaa taisi tulla vain 500m/suunta jos oikein muistan? (Se siitä pitkän matkan treenistä...)
Seuraaminen oli tässä kohden ollut Jussin kanssa hyvä, mulla hiukan jähmeä ja paikoin jätättävä. Syynä tietysti se että koiran silmissä mä seuruutin sitä väärään suuntaan.


Siirryttiin vajaa pari sataa metriä edemmäs ja aloitettiin alusta. Ensin H kieltäytyi lähtemästä B-pisteeltä. Se oli aika läkähdyksissä joten J antoi sille vajaan 10min huilitauon ennen kuin alkoi nostattaa sitä uudelleen. Tällä kertaa ei ongelmia, koira seurasi hyvin, irtosi kauniisti ja juoksi lujaa. Päätettiin jättää siihen, matkaa tuli n. 700m, tässäkin maastossa oli tullut vastaan ikävää louhikkoa ja kalliota. Palkkasin huolella Jussia odotellessa ja päätettiin kävellä pidemmän kaavan kautta kotiin maastoa tutkaillen.

Koira lönkötteli mukana. Loppujen lopuksi kävelimme n 50metrin etäisyydellä toisistamme ja koira juoksi "vapaamuotoisesti" meidän väliä. Loppumatkasta meille tuli vänkäys siitä kumpi polku veisi nopeimmin perille. J ja Helmi lähti toista ja minä toista polkua pitkin periaatteella kumpi ehtii ensin. Olivat sitten jossain vaiheessa koukanneet takaisin mun valitsemalle polulle. H oli ollut jo hiukan sitä mieltä että juokseminen alkoi riittää, kunnes se tuli polulle ja otti mun jäljet siitä. Se oli lähtenyt häntä putkella painamaan mun perään. Väsymys vissiin putosi kyydistä vauhdikkaassa lähdössä, sen verran reipas koira sieltä metsiköstä pölähti.

Vaikka treenit ei mennyt taaskaan ihan suunnitelmien mukaan niin ainakin koiralle kertyi sitä matkaa useampi kilometri. Tulipahan edes juostua...